Tädin eläintarhassa

Kuvat MM Lupaan, että en enää ehkä syö pihlajanmarjoja . Hyvää vuotta 2017! Terveisin Karo, koirapoika & Täti

Kuvat MM Hau, hau! Saan olla keittiössä silloin kun kukaan ei syö. Olisi kuitenkin niin mukava olla siellä silloinkin ja kyylätä ruokapöydästä herkkuja, sillä aina joku saattaisi heltyä antamaan jotakin. Esim. nakki, siivu juustoa tai kinkkua olisivat ihan mukavia palkintoja. Kyllä minä oikeastaan tunnistan tuon rajan oikein hyvin, mutta on kiva kokeilla vähän rajoja, ovatko ne joustavia tarpeen vaatiessa.  Hmm.... tässä talossa rajat näyttävät olevan samat joka päivä. Se on kyllä vähän sääli. Olisi tosi kivaa, jos rajat vähän joustaisivat. Terveisin Karo rajakoira  

Hau Kamut! Kyllä minä olen aivan vähän katuvainen. Täti siivosi tänään ja kun imuri hurisi, minä kävin vähän partsilla. Ei kai siinä olisi ollut mitään, jos en olisi sitten mennyt heti uudelleen, kun täti sai kaiken sotkun siivottua. Ehkä mä ymmärrän, ihan pikkuisen, että tätiä vähän harmittaa. Se sanoi, että se on huolehtinut 30 vuotta lapsista ja nyt se sitten otti jälleen kakaran huolehdittavakseen.   Sitten täti meni hakemaan Assaria ja sen kamua bussilta. Sillä välin minä kävin kuusessa, josta onnistuin pelastamaan yhden kivan pallon, juoksin ympäri tädin kämppää ja levitin kuusenneulasia kaikkialle (se siitä imuroinnista, sanoi täti), sotkin eteisen maton merkeilläni ja odotin innokkaasti tätiä takaisin. Haukuinkin vähän. Ääni meni niin käheäksi, että en sitten saanut enää sanottua yhtään mitään.  Sitten täti tuli. Matossa oli mun nimikirjoitukseni näkymättömällä musteella ja sitten vähän näkyvälläkin. Täti ei taaskaan ollut yhtään ilahtunut. Se siivosi...

 Kuvat MM Mökillä oli niin jännittävää. Oli paljon koloja, uusia hajuja ja vaikka mitä muuta. Sain olla vapaana ja olihan siellä sitten niitä pihlajanmarjojakin .  Nyt on kuulemma tulossa joku uusi vuosi ja täti pohtii, että kuinkahan minä pelkään raketteja. En minä mitään pelkää. Minä olen niin reipas poika. Terveisin Karo mökkikoira    

Kuva MM Punnittu ja painoksi saatu 4300 g. Annettu matolääke nro IV. Nyt sitten odottelemme penturokotuksen II osaa.  

Viikon 52 positiiviset Joulu on taas, joulu on taas. Katsottu Assarin kanssa elokuvaa. Koiran kanssa kävelty päivittäin vähintään ½ kerralla *2. Junnu ja Assari hoitelevat vuorotellen iltapäivälenkin. Kuusi hankittiin maanantaina. Housut putoavat ilman vyötä. Junnun koululla oli joulumyyjäiset. Oli mukava tavata junnuja ja vanhempia. Koira on oppinut hyppäämään sohvalle, vaikka se ei saa siellä ollakaan, niin se on kuitenkin suurta edistystä. On ollut ilo lueskella oppimispäiväkirjoja! Kävelty joka aamu ja ilta n. ½ h. Mökillä! Kuivat yöt! (= ei jätöksiä). Siirrytty kokoa pienempiin housuihin, kun edelliset putosivat jalasta. Kiitos pienelle personal trainerille. Saatu noin 70 % arvioinneista kasaan. Huvittavia sattumuksia koiranpennun kanssa. Naapuri lähti kauppakaveriksi kantamaan ruokaostoksia. Kiva juttu! Koiranpentu oppi kävelemään rappuset alas. Aurinkopäivä! Siivottu. FB-lakko on pysynyt. Ihana jouluaatto. Hyvää ruokaa, sopivasti. Traditiot totaalisen ...

 Kuvat MM Hau Kamut! Oli sitten taas aattona tädin kanssa pieni konflikti. Täti ja Junnu nimittäin lähtivät aattonna aikaisin aamulla kauppaan, kun yksi kauppa mainosti, että kaikki joulusuklaat -50 %. Ne menivät sinne sitten oikein hamstraamaan karkkeja oikein roppakaupalla. Ei kukaan voi tarvita noin paljon herkkuja. Ei edes Junnu, Täti ja Assari yhteensä.Mutta niin paljon niillä on ja vielä enemmänkin. Täti ei vaan kuvannut kaikkia. Ei kehdannut. No kuitenkin. Minua otti kyllä ihan 100 % päähän moinen juttu. Lähteä nyt kauppaan kesken hyvän aamun. Tunsin oloni tosi yksinäiseksi.  Assari veti hirttä eikä siitäkään siis ollut meikäpojalle seuraa. Aluksi yritin herätellä sitä, mutta eihän se nyt siihen aikaan vielä noussut. Minä vähän vinguin ja se kävi vaan komentelemassa, että nyt poika hiljaa. Ei sanonut muuten yhtään että hyvä poika. Raahasin lelunikin sohvalle ja pudottelin sieltä kaikki ylimääräiset tavarat alas. Tädin kirppisneuleet sun muut ...

Kuva MM  Hau Kamut! Meille muutti metsästä yksi puu. Voitteko tajuta, sellainen vihreä ja tuoksuva. Sitten täti, Assari ja Junnu tekivät jotakin omituista: ne kaivelivat pahvilaatikoita ja ottivat sieltä kaikenlaisia tavaroita, joita ne laittoivat siihen puuhun. Minä tietenkin ilahduin, että ne tekevät minulle hienon leikkitavarapuun.  Katselin niiden puuhia siitä vierestä ja sitten kun kaikki menivät omiin touhuihinsa, ryhdyin tutkimaan sitä puuta vähän tarkemmin. Oi, siinä oli sellaisia pehmeitä joulusydämiä ja sellaisia pyöreitä rämiseviä palloja. Otin ensin liput pois, minusta ne olivat tosi kivan näköisiä ja ajattelin, että kyllä niitä on tosi kiva pureskella. Olivat nimittäin puuta. Ei kovin paksu ja oikein sopiva siis mun hampailleni. Sitten nappasin siitä sellaisen joulusydämen. Oikein sopivan kokoinen sekin mun lelukseni. Ja sen pallon kanssa jouduin tekemään vähän enemmän töitä ennen kuin sain sen sieltä pois. Oli nimittäin jotenkin se naru takertunu...

  Kuva MM Hau Kamut! Tästä jutusta on sitten kaksi eri versiota. Toinen on tädin versio ja toinen on minun versioni. En tiedä voidaanko tädin versiota pitää virallisena, mutta tänään minä pääsin sitten tädin mukana mökille. Täti selitti, että pitää käydä siellä katsomassa, että kaikki on kunnossa. Pääsin mukaan siksi, että a) se tottuisin automatkoihin, b) pääsen käymään mökillä ja saan juosta vapaana ja c) totun  olemaan autossa, kun täti käy (mukamas) nopeasti kaupassa.  Menomatka meni ihan hyvin. Tädin mielestä. Minua hermostutti aluksi. Vikisin varmaan sellaiset viisi minuttia ja loput 40 minuuttia olin sitten hiljaa. Mökillä täti nosti minut kopasta ulos ja  pihaan. Nuuhkin outoja hakuja  ja menin sitten tuohon pihlajan juurelle ja näytti syövän löydin maasta jotakin todella herkullista. Täti sanoi, että se ei siinä vaiheessa tajunnut mitä minä teen. Kävimme mökin sisällä ja tulimme ulos ja menimme uudelleen ulos ja minä juoksin jälleen p...

 Kuvat MM Blogin kommentoinnissa on jotakin ongelmia. Laitoin toisenlaisen pohjan, jos se edesauttaisi asiaa. En tiedä, mikä asetus minulla on päin... jotakin, kun homma takkuaa.   Olen itsekin törmännyt tähän ongelmaan tässä blogissa, mutta en ole keksinyt asiaan ratkaisua. Osaisikohan joku auttaa?

 Kuvat MM  Hau! Kun minä muutin tädin eläintarhaan sain Assarilta lahjaksi sellaisen pienen nallen. Nalle on ollut minun hoidossani siitä saakka ja nyt sille on käynyt vähän kummallinen juttu. Sen toinen jalka on hävinnyt. Toinen on vielä tallella, mutta se on irti. Täti sanoi, että ehkä on parasta laittaa nalle nyt kokonaan pois. Tylsä tyyppi. Heti kun on kivaa, se on sormi pystyssä sanomassa, että tsot, tsot poju. Terveisin Karo koirapoika  

Viikon 51 positiiviset Ujo pissa tuli ulos. Todettiin työkaverin kanssa, että joskus on hyvä huomata, että ei ole asialla aina se penaalin terävin kynä. Osataan odottaa lupaa syödä ruokaa. Ulkoiltu päivittäin vähintään tunti! Matkat eivät ole vielä pitkiä, mutta meillä on tosi paljon nuuhkimista, joten lyhytkin matka kestää. Pentu antaa ottaa ruoan pois. Tärkeä taito, jos vaikka joku lapsi menee ottamaan sen edestä jonkun herkun. Luettu kirjaa. Ystävältä positiivisia uutisia.  Sivuduuneissa meno päällä! Duunikaveri sai uuden duunin <3 onnea! Mielenkiintoista seurata outoa tapahtumaketjua. Saatiin yksi asia yhden nuoren kohdalla järjestykseen. Sijoitettu. Luciakulkue. Kauppareissu Junnun ja Assarin kanssa. Jo sellaista joulutunnelmaa. Joulutorttuja. Yksi projekti saatu päätökseen. Ensimmäinen rokotus saatu. Kehut eläinlääkäriltä. Hyvä poika. Siivottu. Aurinkoakin nähty! Päivät kääntyvät kohta kevättä kohti.  Vaniljajäätelöä ja perunalastuja . Ku...

Kuvat MM  Hau! Eilen illalla kävin tädin kanssa iltapissalla. Me lähemme yleensä klo 21, mutta eilen minä olin niin väsynyt, että täti sanoi, että mennään vähän myöhemmin. Olin edelleen väsynyt klo 22, mutta sitte täti sanoi, että tätkikin on kohta niin väsynyt, että se ei jaksa enää mennä yhtään ulos. Niin me sitten lähdimme kävelemään sen saman lenkin, minkä me kävelemme joka päivä monta kertaa. Meidän lenkki kestää, vaikka se ei oikeasti ole kovin pitkä. Sitten olimme melkein takaisin kotinurkilla, kun täti sanoi, että katso Karo, tuolla makaa joku. Menimme lähemmäksi ja minua hieman pelotti. Siellä oli joku setä maassa. Täti kysyi siltä sedältä, että mikä sillä mahtaa olla. - Pääsettekö te sieltä ylös, kysyi täti. - En pääse, sanoi setä ja täti yritti auttaa, mutta tädin voimat eivät yhtään riittäneet. Minä ihmettelin häntä kippurassa, että miksi joku viitsii maata kylmällä kadulla. Tädillä ei tietenkään ollut puhelinta mukana.  Se meni p...

   Kuvat MM Minä en nyt oikein ymmärrä kun täti on ryhtynyt pesemään eteisen mattoja. Kaksi mattoa on ollut jo koneessa ja kohta sinne menee kuulemma myös kolmas matto. Juuri kun minä olen saanut suurella työllä merkattua reviirini. Pitäähän kaikkien naapuriston koirien tietää, että minä asun täällä. Täti ei tajua, että nyt joudun tekemään saman työn nyt sitten uudelleen. Täti sanoo, että täytyy opetella tekemään pissat ulos. Aina. Minä en ymmärrä, sillä en minä ole mikään ulkokoira. Terveisin    Karo reviirikoira

 Hau! Olihan se aika noloa matkustaa kissankuljetuskopperossa eläinlääkärille. Enkä minä tykännyt olla siellä yhtään. Vinguin koko matkan eläinlääkärille, mutta täti vain ajoi autoa ja sanoi, että ei mitään hätää. Vai ei hätää. Minä istun siellä ahtaassa kissanboxissa auton takakontissa ja mukamas ei ole mitään hätää! Ne kaikki omituiset tuoksut ja auton hurina. Enhän minä ole matkustanut autossa kuin kerran ennen tätä. Ja se ei ollut sama auto. Olen aivan varma siitä, että ei ollut. Eläinlääkärissä kesti jonkin aikaa ennen kuin me pääsimme vastaanotolle. Siellä oli paljon kissoja ja koiria heti aamusta. Minä vikisin ja täti sanoi vaan monta kertaa, että ei ole hätää. Outoa puhetta ihmiseltä, joka itse istuu miten tahtoo. No sitten huudettiin Karo ja täti nousi heti tuolista ja kantoi minut ja kopan sen tädin huoneeseen. Eläinlääkärin nimi oli Maija ja hän yritti houkutella minua pois sieltä kuljetuskopasta. En tullut ulos. Oli nimittäin sen verran omituisia ha...

Hei! Minä olen Karo Kantaisä "patterdalenspanieli". No ei sellaista rotua ole olemassa, sanoi täti, mutta minä sanoin, että onhan. Minä olen patterdalenspanieli. Minun mielestäni se kuulostaa paljon hienommalta kuin pattendalen-tiipetinspanieli mix.  Ymmärrän toki tätiä, se tykkää tarkoista ilmaisuista, mutta minä en ole oikeastaan niin kovin tarkka muusta kuin siitä, että minulla on tarpeeksi jauhelihaa joka aamu. Olen nimittäin hyvin osaava, kun palkkiot ovat kohdallaan. Täti sanoi, että pakasteessa on vielä tosi paljon jauhelihapakkauksia . Minä olin kuitenkin vähän huolissani kun kuulin, että täti oli tänään unohtanut ostaa lisää jauhelihaa. Minulla on perjantaina aika eläinlääkärille. Täti sanoi, että saan silloin penturokotuksen. En kyllä ymmärrä siitä yhtään mitään, mutta ehkä se siitä. Kerron sitten heti mitä tapahtui. Ehkä täti ottaa pari kuvaakin. Tai sitten ei. Terveisin Karo patterdalenspanieli  

Kuvat MM 3720 g.

 Viikon 50 positiiviset Liput hankittu Assarille. Koira alkaa vähitellen ymmärtää, miksi se käy ulkona. Ainakin nesteet jäävät useimmiten jo ulos. Villiä leikkiä Junnun ja pennun välillä. Assarilla mukavasti töitä. Koirapoika kasvaa. Itsenäisyyspäivän juhlava illallinen. Suomi! Linnanjuhlat. Koulukiusaaminen korkeakoulussa -artikkeli julkaistu Perheyrittäjyys-blogissa. Projekti Kamun kanssa edistyy. Kyllä ope tykkää ;) Junnu ulkoilutti koirapoikaa. Herkkuja pöydässä.  Iloinen häntä on vastassa jokaista tulijaa. Yksi naapurin setä on ryhtynyt juttusille. Syynä "luultavasti" koira. Koira ei juokse enää pakoon, kun se näkee taluttimen ja valjaat. Sivuduunissa positiivinen vire! Koirapoika on kävellyt rappuset ylös aivan itse jo muutaman kerran. Naapurin yllätysvisiitti piristi. Tuttava toi kasan vanhoja sanomalehtiä. Kiitos! Ruoka maistuu pennulle. Nukuttu.   Luettu Virpi Hämeenanttilan Käärmeitten kesä. Suurennettu pari kertaa tällä viikolla ...

Kuvat MM Hau, Olen minä vielä vähän pentu. Tykkään niin mennä piiloon Junnun kainaloon ja olen siellä ihan hiljaa. Kainaloon on mukava nukahtaa. Lämmintä ja mukavaa, toisin kuin ulkona, jossa on kylmää. Mukavaa sunnuntaita Karo kainalokoira  

Kuvat MM Haravointia tosiaan piisaa, mutta se on hyvää liikuntaa. Luultavasti tulevana syksynä joku musta raketti syöksähtelee lehtikasojen läpi ja nauttii niiden levittämisestä ympäri pihaa. 

 Kuvat MM - Kyllä on koirapoika kasvanut, sanoi täti.  - No enhän minä nyt pienenemään ole ajatellut ruveta, piipitin, mutta en ole varma, kuuliko täti.  Se touhusi jotakin hihnan kanssa ja minä tietenkin yritin mennä pakoon. Täti on oppinut, että minä juoksen sängyn alle ja siksi se laittaa kaikki ovet kiinni, jotta minulle ei jää mitään mahdollisuutta mennä makkariin. Olen tutustunut lenkillä jo pariin cihuun ja yhteen ajokoiraan. Cihut haukkuivat minulle, mutta minä olin ihan hiljaa ja täti sanoi, että olen fiksu poika. Sitten olen tutustunut Junnun kavereihin. Oi. On niin mukava olla tyttölauman keskellä, kun kaikki sanovat, että On tosi kiva  poika. Hieno poika. Kaunis  poika. Oi, se tuntuu niin hyvältä.

Viikon 49 positiiviset Ensimmäinen lenkki koiran kanssa maanantaina. Oli mukava katsoa, kun se kohtasi ensimmäistä kertaa lumen. Hienoa havaita, kuinka mukava koira saatiin. Ei harmita enää ollenkaan että Ansa ei sitten tullutkaan meille. Valkoinen maa! Vuosi 2016 lähenee loppuaan, olen kirjoittanut säännöllisesti viikon positiivisia. Ehkä myös tulevana vuonna. Uusi tuttavuus jälleen. Supermukava ilta yhden ystävän luona. Autoakin taas käytetty autosairaalassa. Kiitos naapurille avusta. On se kumma, kuinka lenkkeilylle löytyy aikaa, kun on tuo personal trainer, jonka kanssa lähtee ulos. Parinsadan metrin lenkki saa pennun ihan taju kankaalle. Mukava katsoa, kun uni maistuu. Tänne-, istu- ja ei-käskyt ovat hallussa. Tassuakin on annettu. Pummattu napureilta sanomalehtiä ja etsitty niitä jo epätoivoisesti lehtiroskiksestakin. Hienosti taas opiskelijat onnistuivat esitelmissään. Ope tykkää! Naistenilta! Olipas mahtava juttu. Jännittäviä uutisia serkkulikalta naapurima...

 Kuvat MM Hau, hau! Täti valmisti lauantaina Osakrinleipää. En kyllä ymmärrä, että se voi syödä Oskarin leivän, mutta ei kai sitä tarvitse koiran kaikkea tajutakaan.  Täti yritti olla olevinaan oikein hieno ja se osti jotakin rapua siihen. Hmm... se antoi mun maistaa sitä. - Pthyi, sanoin minä. - Mitä ihmettä moskaa tämä oikein on olevinaan?, kysyin minä ja juoksin pakoon. Eihän tuollaista kukaan voi syödä, sanoin ja olin todella loukkaantunut. Täti sitten kuitenkin laittoi sitä leipänsä päälle, kun oli sitä moskaa ostanut. Ei sekään siitä kuitenkaan tykännyt, vaan heitti sen sitten roskiin. No kyllä minä ymmärsin, että tätiä kovasti se asia harmitti, mutta eihän nyt kaikkea pidä syödä, mitä sattuu kaupasta löytämään. Terveisin  Karo maistajakoira

 Kuvat MM Hau, tänään täti sitten kävi kaupassa. Oi mikä tuoksu. Sain päiväannokseni jauhelihaa, mutta sitten täti teki jotakin hyvin kummallista. Se istui tosi kauan keittiössä ja repi jotakin sellaista läpinäkyvää, jota se sanoi kelmuksi. Se laittoi pienen palan jauhelihaa ja litisteli sen ihan ohueksi. Siinä on kuulemma minun liha-annokseni. Ja se oli minun mielestäni kyllä hävyttömän pieni. Että kehtaa! Minä voisin kuulkaas syödä ihan pelkkää lihaa. Minun mielestäni koiran pitäisi saada ihan itse päättää, mitä syö ja kuinka paljon. Eihän tuollainen 25-30 g riitä yhtään mihinkään. Täti sanoi, että riittää koiralle, joka ei paina kuin reilun kilon. Sanoi, että se on ihan kohtuullinen prosenttimäärä. Terveisin Karo pentukoira