Tädin eläintarhassa

Hau Kamut! Minä en tietenkään päässyt tuonne napsimaan noita kaloja. Tosin ei tätikään siellä ollut eikä Viuhka, mutta tädin työkamu oli perheineen ollut. http://youtu.be/NmllOLjbcng  On väärin, että koiria ei kutsuta tuollaisiin paikkoihin! Me osaisimme antaa arvoa tällaiselle luontokokemukselle. Ja minähän olen tunnetusti kalojen suuri ystävä. Elämä on epäreilua. Terveisin Ronja personal trainer Lähetetty Windows Phonesta

Kuvan lähde: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim2Xa37fIaIYz7V6k59Jrio8shVIOoqiDUqsMGKo7dHrRzdGuyjNy5AH9uxA6siqaWM_AFpYCNzpsNdVFYApjleDbY4cRiIiX0WEwHZhd06zj8bVcIyONgOLNeqVmNIkVALknQzGCG6gs/s400/nallepuh.JPG Kamut! Täti ei yhtään ymmärrä, että haukkumisellani minä yritän kertoa sille, että täti minä olen tässä. Meillä ei ole mitään hätää. Täti vaan sanoo, että Ei ja HILJAA. Tädin kouluttamisessa näyttää olevan enemmän urakkaa kuin mitä yksi koira jaksaa ajatella. Terveisin Ronja personal trainer Lähetetty Windows Phonesta

Hau Kamut! Maailma on tosiaan vähän vinksallaan. Enää eivät säätiedotukset pidä paikkaansa eikä sitä näköjään voi tädinkään käytöstä enää pitkällä tähtäimellä ennustaa. Meidän täti ei ole mitään maanviljelijäainesta, vaikka se on maalta kotoisin ja se tekee jotakin sen suuntaista, mistä voisi äkkinäinen luulla, että maanviljelys on lähellä sen sydäntä.   Nyt on kuitenkin tapahtunut sellainen outo juttu, että täti ja Viuhka ovat ryhtyneet maanviljelijöiksi. Ne vuokrasivat yhdessä palstan jostakin paikasta, jonne mua ei oteta ollenkaan mukaan. Otettaisiin kuulemma joka ilta, jos osaisin olla hiljaa ja istua paikoillani kun käsketään.    Maa on aika savista ja täti sanoi, että siitä ei hyvää seuraa. Viuhka on lapioinut ja kärränyt turvetta. Se alkoi sitten yhtenä iltana, hiekkaa lapioidessaan, vähitellen epäilemään, että kuuluukohan tällainen hiekan ja turpeen lapioiminen ollenkaan tanssikurssiin. (Ilmeisesti alkoi palata takaisin tajuihinsa valssin ja tangon pyör...

Hau Kamut! Täti sanoi, että se ei ole oikeastaan koskaan tajunnut, kuinka hölmö paikka tämä maapallo on. Asia alkaa kuitenkin vähitellen valjeta myös  meidän tädille, joka on tähän saakka jokseenkin nukkunut ruususen unta monen asian suhteen. Mä olen tajunnut jo kauan sitten, että vaikka kuinka heiluttaa häntäänsä ja nuolee naamaa ja vähän jotakin muutakin, niin ei se elämä siitä välttämättä kauhean paljon paremmaksi tai huonommaksi muutu. Täti koki sellaisen ahaa-elämyksen tai aha upplevelsen, kuten täälläpäin tavataan sanoa, että jos ihan niinku linnut ärsyttävät ääniherkimpiä ihmisiä, niin sitten ei tosiaankaan ole mikään ihme, että kohteliaasti jutteleva ja aktiivisesti asioita kommentoiva koira saa ihmiset sekaisin. Totta mooses. Jokainen kokee häiriöärsykkeet eri tavalla. Niin kuulkaa ihmiset. Mut hajuelimiäni kiusaa aivan ylipaljon se, että joku haisee oluelta tai vielä vahvemmalta tökötiltä. Ja kun meidän koirien hajuaisti on miljoona kertaa parempi...

  Suojelusenkeli mummalle ja paapalle 7 Apr 2014 Täti ja Viuhka lenkillä 3 Apr 2014 Ajonestolaite päällä 29 Aug 2012, 2 comments Ensimmäinen treeniviikko takana 8 Apr 2014 10 onnellista asiaa 4 Oct 2013     Tässä lisäksi muutama kuka komeasta koirasta. Tosin täti sanoi, että pitäisi sanoa, että huonotapaisesta. Ilmoitan kaikille, että en ole ollenkaan samaa mieltä tädin kanssa. En ole omasta mielestäni ollenkaan huonotapainen. Minä haluan, ja minulla on oikeus tietää, millä tavalla olen huonotapainen? Kuka määrittelee huonotapaisuuden? Halaun kirjallisen vastauksen kysymykseen: Minkä ja kenen määritelmän mukaan olen siis huonotapainen? Terveisin Ronja kouluttajakoira Lähetetty Windows Phonesta

  Hau Kamut! Tässä talossa ei hommille näy loppua.  Jos mut on otettu tänne treenaamaan tuota tätiä, niin oikeasti tämä työ ei lopu eikä se paljon tuota tuloksiakaan. Ihmiset viettivät Vappua.  Täti leipoi eilen munkkeja.  Hmmm... ja sitten täti ja assarit kävivät kaupassa ostamassa vappukarkkeja. (Niillä on kerran kuukaudessa karkkipäivä, mutta musta tuntuu, että niillä mahtuu kuukauteen useampi kuukausi.)   Mulle ei tietenkään riittänyt yhtään karkkia.   Kyllä tuosta määrästä olisi pitänyt riittää!     Simaa. Sitäkään en saanut.   Kai koirallekin pitäisi jotakin antaa? Mä sain vain muutaman pienen palan naudan ulkofileestä ja sitten illalla possun sisäfileen kalvot. Elämä on oikeasti aika epäreilua. Terveisin Ronja personal trainer Lähetetty Windows Phonesta

Hau Kamut! Viuhka huomasi joskus tässä keväällä, että lähistöllä on koirankoulutuskurssi. Se sanoi tädille, että sä ja tuo sun koiras tarttisitte vähän koulutusta. Täti sanoi, että joo varmaan, mutta meidät on ennenkin heitetty pois koirankoulutuskurssilta. Viuhka sanoi, että joo, mutta tarttis nyt jotenkin kyllä tuota koiraa saada hiljaisemmaksi täällä ulkona. Täti sanoi, että sä et oo kuullu ja nähnyt, miten se oli ennen . Viuhka sanoi, että sähän puolustat tuota koiraa ihan selvästi. Juttua tulee niin, että ei meinaa ehtiä kuuntelemaan. Täti sanoi, että kukas sitä koiraa puolustaisi, jos en mä. Tähän asti mä tykkäsin, että täti on sentään aika fiksu, mutta sitten mä tulin totaalisen toisiin ajatuksiin. Täti soitti sille kouluttajatädille ja varasi mulle privaattiajan koulutukseen. En tykännyt yhtään kun kuulin siitä. Oltiin sitten siellä. Ja sieltä täti osti pari uutta pantaa. Toinen on kuonopanta, joka kuulemma matkii riimua. Siitä täti ihan ilahtui ja toinen oli n...

Hau Kamut! Meidän täti sai palautetta ja pienen palkinnon. Hmm... minä en nyt yhtään ole samaa mieltä noiden opiskelijoiden kanssa. Täti on komenteleva ja tiukkapipoinen vanhempi naishenkilö. Ne eivät tajua mitä tekivät, kun antoivat sille palkinnon. Nyt se luulee ittestään kohta ihan liikaa. Kuunnelkaa, kun kerron: Täti on sadistinen ja vaativa. Se rakastaa listoja, taulukoita ja numeroita (tilastointia). Viuhakin on jo tajunnut, että täti laskee ihan kaiken. Ihan kaiken. Täti kerää tietoa ja linkittää sitä ja pakottaa opiskelijat lukemaan kaikenlaisia tekstejä.Sitten se antaa niille numeroita. Tehän tunnette tädin listat. Just sitä rataa. Eihän tuollaisesta pidä ketään palkita. Vai pitääkö mukamas? Terveisin Ronja palkintokoira Lähetetty Windows Phonesta

Kuvan lähde:-Elä hyvin -naura usein-rakasta paljon

Hau Kamut! Tänne minä en tietenkään päässyt mukaan. Täti oli kirkossa kuuntelemassa pitkänäperjantaina passiota. Minä pääsin vain lenkille muutaman kerran. Lisäksi sain vain tyytyä haistelemiseen, kun keittössä tuoksuivat valkosipulikermaperunat ja sisäfilepihvi. Elämä ei ole ollenkaan reilua. Terveisin Ronja personal trainer Lähetetty Windows Phonesta

Muistatteko ne tädin listat? Kun mä muutin tädille se teki heti yhden sellaisen ja sitten taas uudelleen ja vieläkin uudelleen ja nyt se kirjoittaa taas.  Ilmeisesti tämä täti on ihminen, jolla ei ole elämässään mitään parempaa tekemistä kuin kirjoitella listoja. Kertausta, mistä kaikki lähti: Täti laati siis sen ekan listan heti kun muutin tädin luo asumaan. Se ei hukannut yhtään aikaa. Se päätti nimittäin heti ryhtyä koirankouluttajaksi. Tädin metodeissa on puutteita, sillä mitään ei juurikaan oo tapahtunut. Edelleenkään.  Se on mun mielipiteeni. Mutta sitkeä se on.   Täti väittää tietenkin toisin. No meillä oli taas kuitenkin yksi sellainen oppimiskeskustelu. Ja täti oli niin olevinaan, niin olevinaan.... - Ei saa hyppiä kun lähdetään ulos. Pitää vaan istua ja odottaa, että täti laittaa kaulapannan ja hihnan.  Ronja: Tässä minä olen mielestäni onnistunut erinoimaisesti. Sanoin sitä jo viimeksi. Ja sitä edellisellä kerralla. Mun m...

Kamut Kävin sitten Viuhkan kanssa lenkillä. Oltiin ihan kaksistaan. Viuhka sanoi, että nyt ollaan kunnolla eikä kytätä kaikkia vastaantulevia. Mä sanoin, että koskas me ollaan sellainen sopimus tehty muka. Mulla oli kauhia hätä. Olin jalat ristissä ja en ehtinyt muuta kuin juoksemaan pensaikkoon ja tekemään asiani. Mutta sitten kun sain kaikki tehtäväni tehtyä, niin mun tuli ikävä. Tätiä. Aloin ulisemaan oikein surkealla äänellä ja vetämään Viuhkaa takaisin kotiin. Viuhka sanoi, että on kyllä aika kova neliveto. Ja mä sanon, että on tuo Viuhka aika raskas vedettävä. Täytyy treenata, että saa sen liikkeelle ja siihen suuntaan, minne haluaa itte mennä. Se homma ei nimittäin ihan helposti onnistu. Mä sanoin Viuhkalle, että kuule, jos se täti vaikka häviää sieltä. Enkä mä uskonut, vaikka Viuhka rauhoitteli, että ei se kädet taikinassa sieltä minnekään ehdi. Sanoin, että en ole yhtään niin varma, koska täti on aika vikkelä ehtimään. No sitten Viuhka antoi onneksi perill...

Hau Kamut! Mä olin tässä pari päivää sitten aika huonossa hapessa. Kävi nimittäin niin, että junnuassari sai tädiltä sellaisen ison purkkapussin ja minä näin sen. Junnuassari tuli siitä pussista nimittäin tosi iloiseksi ja se leventeli sillä assareille, että nyt on tällaista laatua sitten vähän enemmänkin.  No mä tietenkin tarkkailin junnua silmä kovana ja hajuaisti valppaana, mitä se sillä pussilla tekee. Näin, että junnu työnsi sen laatikkoon. Laitoin paikan muistiin ja kävin vielä pari kierrosta siinä ympärillä pyörähtämässä. Joo siellä on. Tuli sitten maanantai ja kaikki poistuivat luukusta vähitellen. Täti töihin ja assarit kouluun, kukin vuorollaan. Mä odotin ja odotin. Se aika tunti ikuisuudelta. Hyvin tiedätte, että odottavan aika on pitkä, mutta jo seura on hyvää, niin pitkäkin aika sujuu varsin vikkelästi. Tädillä on tästä kokemusta vaikka kuinka ja paljon. Ja kun viimeinen sulki oven, mä vähän aikaa varmistelin, että ne ovat kans poistuneet tästä pihapii...

  Lähetetty Windows Phonesta Hau Kamut! Nyt täti ja assarit viettävät vapaata. Ne ovat siivonneet monta päivää ja keittiössä on ollut kaikkia kummallisia, mutta myös herkullisia, tuoksuja. Täti on juonut teetä litratolkulla. Kahvimaha on tullut täyteen jo aiemmin. Jouluaattoa täti aloittelee riisipuurolla ja joulutortuilla. Sitten loppupäivä meneekin ruoanlaittoon, kun täti valmistautuu syömään sisäfilettä ja pariisinperunoita kermakastikkeella höystettynä.  Saankohan minäkin oman filesiivun? Ainakaan mulle ei ole katettu aamupalaa?! Iloista ja onnellista joulua Ronja joulukoira

Kamut, meillä on kommunikaatio-ongelmia tädin kanssa. Täti sanoi, että joulu on jo aivan oven takana. Kun kuulin sanan ovi, menin heti eteiseen oven eteen maata. Katsoin tätiä ja sanoin, että voi olla, että susta näyttää siltä, että mä olen oven edessä, mutta jos tulet ulkoa niin mä olen oven takana. Täti ei tainnut oikein ymmärtää. Terveisin Ronja ovikoira  

Hau Kamut! Täti teki sen taas. Vei mut yöksi koiratarhaan ja lähti assareitten kanssa reissuun. Se ei ole koskaan jättänytkään mua näin pitkäksi aikaa. Torstai-iltana jo mentiin. Yleensä sentään mennään vasta perjantaina. Ja vasta tänään se haki mut takas kotiin. Olen loukkaantunut. Mä tajusin, että minne täti mua rahtaa ja menin ihan matalaksi auton takakontissa enkä meinannut tulla autosta ulos. Täti raahasi mut sinne hoitopaikkaan ja mä sitten yritin vetää sen minkä jaksoin. Täti sanoi, että nyt on parasta rauhoittua. Haukuin ensin vähän kun menin sinne tarhan pihaan. Sain vastaukseksi kauhean haukkuryöpyn. - Katos prinsessa hemmoteltu saapuu taas tarhaan, sanoi yks iso uroskoira mulle halveksuvasti. Kattoin tätiä ja uikutin. Täti oli kuitenkin heltymätön. Se vei mut sinne omaan häkkiin, jossa on koppi ja kopissa vähän lämmikettä. Muuten on aika karseet oltavat. Häkissä, jonne mut laitettiin on kattokin. En tykkää yhtään. Ne tietää, että mä tuun ulos, jos ei oo kattoa... ...

Kamut! Meikälikalla on ollut taas vähän erilainen viikko menneellä viikolla. Parina päivänä pääsin penkomaan taas bioroskiksen sisältöä. Siellä olikin suodatinpusseja aika kivasti. Kahvipurut maistuivat ja nyt sitten sunnuntaina rampattiin vessareissuilla neljä kertaa peräjälkeen. Joka kerralla tuli sellaista litkua, että täti ei ole saanut sitä oikein kunnolla kerättyä tuolta puistosta pois. (Hyvä kun ollaan ehditty puistoon asti.) Täti on ollut vähän nyreänä. Samoin Yliassari 3, koska ne ovat hoidelleet nää meikälikan ulkoiluttamiset. Oon yrittänyt olla oikein höveli. Paitsi, että mä oon niillä reissuilla haukahdellut taas enemmän kuin laki sallii. - Taitaa olla taas juoksu lähellä marmatti täti. Tänään täti sitten katsoi mua tosi pahasti, kun se tuli kotiin. Mä olin syönyt kakun. Täti nimittäin jätti aika reilun palan eilen leipomaansa kakkua pöydälle. Sillä oli luultavasti tarkoitus syödä se kakku ihan itte, kun se tulee duunista kotiin. Mä taisin auttaa vähän liikaa, ...

Hau Kamut! Eino tuli kylään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Se alkoi ensiksi vähän kolistelemaan meidän partsilla. Mä olin valppaana. Kysyin, että kukas sä oot kun kerrostalon ylimpään kerrokseen yrität kiivetä ja availla partsin lasi-ikkunoita. Se ei vastannut mitään, mutta jatkoi kolistelua. Meni asemapaikkaan partsin oven eteen ja aloin murahtelemaan. Vilkaisin välillä tädin sänkyyn. Sitä ei näyttänyt kolina häiritsevän millään tavalla. Se vaan jatkoi nukkumistaan. Mä olin siinä vaiheessa oikeastaan jo aika hermona. Räminä voimistui eikä täti vieläkään reagoinut. Sitten mä päätin herättää tädin. Menin tökkäisemään sitä kuonollani ja haukahdin. Täti hyppäsi tikkana ylös ja karjaisi: HILJAA. Kattoin sitä ihmeissäni. -Etkö sä hyvä nainen tajua, että joku yrittää tulla partsin kautta meille himaan, yritin selittää topakkana. Täti kattoi mua vihaisesti ja sanoi kiukkuisesti, että älä kuule koira herättele keskellä yötä.   Mä yritin selittää, että mä oon sentään pa...

Hau Kamut! Lomaviikko lokakuussa oli tosi kiva. Huonoa siinä oli ainostaan se, että se loppui jo. Ja sen loppumisestakin on jo kohta kuukausi. Mun mielestäni viikko on aivan liian lyhyt lomaksi. Loma pitäisi olla aina vähintään kuukauden. Olimme tädin kanssa lenkillä joka päivä. Aamulla aloitimme parin tunnin lenkillä ja iltapäivällä olimme sellaiset 40 minuuttia ja illalla vähän vähemmän. Täti ei jaksanut kävellä sen vanhoilla jaloilla enää illalla niin paljon. Tosin mä olen sitä mieltä, että olisi ehkä kannattanut.  Tänään en olisi jaksanut olla lenkillä. Vietin nimittäin viikonlopun koiratarhalla, kun täti ja assarit olivat reissussa. Hmm... en jaksanut oikein käyttäytyä. Karkasin viisi tai kuusi kertaa, en ole enää ihan varma. Tai voi olla, että vähän vieläkin enemmän. Niiden piti laittaa mut sitten sellaiseen häkkiin, josta en päässyt pois. Oon nyt vähän väsynyt. Tassutkin ovat kipeät häkistä kiipeämisestä ja kaivamisesta. (Mulle on nimittäin oikeastaan ai...

Valokuvatorstain 299 . haaste on valo.