Tädin eläintarhassa

 Tädillä oli joulukukka jouluna ja se halusi laittaa tänne kuvan siitä, koska se ei ollut koskaan kasvattanut amaryllistä sipulista itse ja nyt se sitten kokeili assarin kanssa sitäkin puuhaa. No se siitä. Minullehan kukasta ei ollut tietenkään iloa, sillä kuten arvata saattaa, minua kiellettiin leikkimästä kukalla. Olin juuri ajatellut käydä esittäytymässä sille, kun täti huomasi minut ja se huusi OTTOOOOOO! Luulin, että tuli on irti ja hyppäsin äkkiä piiloon sängyn alle. Niin näitä jää . Näitä muistoja. Eivätkä ne kaikki ole ollenkaan niin hauskoja. Kukasta ei ole enää näkyvissä muuta kuin kaatunut varsi, mutta jotakin muistoa on joulusta kuitenkin jäänyt. Minä nimittäin merkkasin itselleni yhden pallon. Siis tiedättekö, sellaisen, mitä on kuusessa. Tuosta pallosta kuuluu kiva ääni, kun sitä hakkaa seinään! Voi pojat! Se riemastuttaa tällaisen vähän kokeneemmankin kissan sydäntä. Tykkään pitää tästä pallosta huolta myös nukkuessani, sillä täällä tahtoo käydä niin, että pallo...

Täti oli joululomalla ja minä matkustin pitkän matkan autossa kuljetuslaatikossa ja huusin alussa aika surkeasti. No tosin nyt en ihan ehtinyt tappamaan tätiä, kun se laittoi minut sinne laatikkoon. Muistanette sen eläinlääkärireissun ja sen jälkeen sitten mökötin saunassa syömättä ja juomatta viikonlopun. Nyt siis suvaitsin vähän nopeammin lopettaa. Tosin naukaisin aina välillä ja täti sanoi, että ei ole hätää. Ruokaakin oli ja vettä, joten ei sinänsä ollut hätää, mutta en minä ollut nälkäinen, kun en yhtään tiennyt, minne oltiin menossa. Sitten viimein auto pysähtyi ja täti kantoi minut jonnekin taloon ja päästi vapaaksi. Tosin eka se näytti minulle, että täällä on vessa ja täältä saa ruokaa. Katsoin täti niska köyryssä ja menin kukkapöydän alle ja jatkoin tuijottamista sieltä. Sitten assari meni jääkaapille ja otti siivun kinkkua (sitä, mitä kissatalon väki kielsi antamasta) ja sanoi, että Otto ei ole hätää. Minä juoksin nopeasti nappaamaan kinkunsiivun assarilta ja juoksin heti...