Tädin eläintarhassa

Kuvat MM Meni vähän sunnuntai erilaisissa merkeissä, mitä aamulla ajsttelin. Toisella tontilla oli yksi mänty mennyt nurin.

Kuvat MM Kalenterin viimeisestä luukusta ilmestyi paikkoja.

Kuvat MM Hyvää joulua 2025. Ihanat joulunpunaiset ❤️ karpalot eilen. Vauva Vesikoira sekä Vanhempi Vesikoira nauttivat juoksun lomassa.

Kuvat MM Eilen ja tänään. Pakkasukko taisi vierailla yöllä.

Kuvat MM       Viikonloppuna keskityin ompeluhommiin. Hattu numero 4 on nyt työpöydällä. Tässä toinen puoli on ihan pienen pienestä tilkusta ja  ompelujätteestä tehty ja toisella puolella on sitten käytetty suurempia kangaspintoja.    Minua jotenkin innostaa tuo Zero waste -ajatus. Kokeilen erityisesti tulevana vuonna ommella ompelujätteestä jotakin kaunista ja hyödyllistä. Katson, paljonko pystyn tekemään niin, että kangasjätettä jää mahdollisimman vähän.    Täytyy kuitenkin myöntää, että en ihan ymmärrä sitäkään, että säilytetään ihan pienen pieniä kankaanpaloja jossain pussukassa ja sitten niitä on paikat tupaten täynnä. Niistä pitää myös aidosti tehdä jotakin eikä jemmata niitä nurkkiin pölyttymään.       

Kuvat MM   Tuli sitten tehtyä housut. Meillä on työpaikan pikkujoulut ja totesin, että malli on juuri sopiva. Kangasvalinta on kuitenkin vähän väärä. Olisi pitänyt, kuten ohjeessa kerrottiin, ottaa sellainen laskeutuva kangas.   Tämä kangas kuitenkin sopi jo olemassa olevaan jakkuun ja sitten lisäksi näin synkkänä ja valottomana ajankohtana on varsin mukavaa, kun on väriä.     Kaava Burda Style 5/2025,  MD 111.   Päätin sitten tuunata myös korviksiin ruusun. Tosin vain toiselle puolelle. Idean hetti työkaveri. Kiitokset hänelle hauskasta inspiraatiosta.        

Kuvat MM   Minulle on tullut tavaksi viettää isäinpäivänä hetki metsässä. Aloitin tämän perinteen vuonna 2015, kun olin hankkinut kesällä mökin.    Isäni rakasti metsää ja kaikkea metsään liittyvää. Isä oli myös metsästäjä ja hänen metsästysseurallaan on metsästysmaja. Olin siellä monet kerrat hänen mukanaan.   Isällä oli myös koiria. Yleensä koira oli pystykorva. Viimeisimmän nimi oli Turre.  Pystykorvien tapaan se oli kova poika haukkumaan.     Omat koirani ovat myös reaktiivisia ja haukkuvat yleensä herkästi. Ne nauttivat metsässä olemisesta. Se on niiden mielestä ihan parasta.   

Kuvat MM  Samat kuvat käsiteltynä ja luomuna. Pensasmustikka on upea kasvi näin syksyllä.  Yksi tuttu puutarhansuunnittelija sanoi,että kasveja ustuttaessa kannattaa katsoa, miltä se näyttää eri vuodenaikoina. Pensasmustikka on ainakin kuluvana syksynä upea ilmestys.

  Kuvat MM   Vanha takka on nyt sitten purettu. Siinä näytti olevan aika tavalla halkeamia, joten sen paloturvallisuuskaan ei tainnut enää olla parasta A-luokkaa.   Nyt sitten yhteys muurariin ja sen oikean mallin valitseminen.     Hormi oli sitten tuolla vasemmalla alhaalla.   Tiiliä tuli neljä kuormaa. Puretuista tiilistä teen toiselle tontille salaojan. Toinen vaihtoehto olisi ollut muurata niistä kasvihuoneelle perusta, mutta salaojalle on nyt todellinen tarve, joten sellaista homma. 

  Kuvat MM   Iltapuolella metsään kurkkaamaan, onko sienet nousseet. Ja olihan niitä. Sikurirouskusaalis on ollut kuvana syyskesänä huomattavan runsas. En muista koskaan aiemmin löytäneeni niitä näin paljon.    Sikurirousku poikkeaa muista kangasrouskusta ja karvalaukusta siinä, että sitä voi käyttää ilman ryöppäämistä. Erityisen hyvä sieni se on kuivattuna. Sitä sopii  käyttää curryn tapaan.  Sopii myös keittoihin, piiraisiin, pizzaan jne.  Huippusieni. Kooltaan todella pieni ja siksi ehkä jäänyt vähän suurempien varjoon.     

Kuvat MM   Kotikirkon kulmilla. Tämä näkymä on meille tuttu. Tästä me lapualaiset ajamme todennäköisesti ohi myös viimeisellä matkallamme, jonka teemme, siinä kohtaa vaaka-asennossa.    Tuomiokirkon kellot soivat ja autosaattue kääntyy oikealle kirkon kohdalla. Kulkijat pysähtyvät kunnioittamaan saattuetta. Se on aina yhtä koskettavaa. Saatto. Siihen osallistuu koko kylä, jotka ovat liikenteessä saaton aikaan..   Edelleen myös nuoret noudattavat tätä hienoa perinnettä. Mopopojat pysäyttävät kulkupelinsä ja jotkut ottavat kypärän pois päästä.     Eilen oli saatto. Satoi. Autoletka liikkui hitaasti kohti Simpsiön hautausmaata. Me, jotka emme kuuluneet läheisiin, pysähdyimme. Toivotimme hiljaa hyvää matkaa toispuoleisiin.      Pidetään huolta tavoista niin tavat pitävät huolen meistä.     

Kuvat MM  Auringonlaskun aikaan.  Muutama hetki sitten oli myrsky.  Nyt upea auringonlasku. Maisema on totta tosiaan aivan erilainen, kun on pouta tai kun on myrsky.    Kuvat on jälleen otettu auton tuulilasin läpi. Pysähdyin pihatielle ja nostin kameran kohti lakeutta. Tässä maisemassa silmä lepää. 

Kuva MM    Aamun koulutuksessa oli herkkuja.  Ehkä turhankin kaloripitoinen tarjottava. Lounas täytyy jättää välistä, kun syö tuollaisen.     

Kuvat MM  Ilman mun tarkkanenäistä sienikaveriani olisin todennäköisesti löytänyt vain orakkaat ja tatit. Kanttarellit lymsivät  sammaleen sisällä ja ne olisivat menneet ohi. Herkkutatteja oli tosiaan muutama,  mutta ne vein toiselle tontille Vauvan hoitajan iloksi.    Tein metsässä sellaisen mielenkiintoisen havainnon, että tämä mun sienikaverini, joka suhtautuu ihmisiin todella varauksellisesti ja se jopa yrittää häätää jotkut tyypit pois, ei sorra kaikkea kohtaamaansa.   Meillä oli eilen kolme ihmiskohtaamista ja yhdellä ihmisellä oli koira. 2 kohtaamista meni hyvin, kolmanteen kaverilla oli kommentoitavaa. Se ei selvästikään tykännyt.   Ehkä mun pitäisi enemmän luottaa tähän tarkkanenäiseen ja tarkkanäköiseen kaveriini. Se todennäköisesti aistii jotain sellaista, mihin minä ihmisenä en kykene.   

Kuvat MM  Kävin eilen toisella tontilla katsomassa Vauvaa. Leikkasin sen kynnet ja rapsuttelin. Syksyn läheisyys konkretisoituu illalla.  Kun tulin oli valoisaa. Kello oli jotain puoli yhdeksän.  Ja hetkeä myöhemmin aurinko laskee lakeuksilla.  On hämärää ja hetken kuluttua pimeää.  Pysäytin auton ja otin pari kuvaa. Rankan sateen takia en poistunut autosta.