Tädin eläintarhassa

Kuvat MM   Eilen kävin 13 vuoden tauon jälkeen ratsastamassa. Sanomattakin on selvää, että liikkuminen on tänään ja todennäköisesti huomennakin kivuliasta. Tuntuu kuin jalat olisivat vääntyneet ja lihaksia särkee. Itse asiassa en muistanut, kuinka kipeäksi lihakset voivat ratsastuksessa  tulla.   Siihen nähden, että ratsastuksesta oli tosiaankin kulunut lähes yhden teini-iän verran aikaa, se sujui yllättävänkin hyvin. Kevennys oli väärä ja sitä jouduin korjaamaan monta kertaa. Kuitenkin ensimmäisellä tunnilla pääsin jo laukkaamaankin, mikä lienee jonkinasteinen mitta. Varusteet menevät uusiksi. Siis kypärä. Turvamääräykset ovat muuttuneet ja täytyy tänään kipittää kauppaan ostamaan määräykset täyttävä kapistus. Mutta palataan eiliseen. Tulin kotiin ja pitkän tallirupeaman jälkeen halusin paikkaan, missä kuninkaatkin käyvät yksin. Asti Pastilli oli asianmukaisesti vastassa ja se oli ihan ihmeissään, että missäs sitä on oltu. Se ka...

      Kuvat MM Näyttää siltä, että tontilleni on iskenyt sarjapissaaja! Oven lähettyvillä on keltaisia pieniä koloja tiuhaan. Kun kysyin asiaa nuorelta herralta nimeltä L'Milmo de Luxe Astronaut from Universe litter eli Astilta oli vastaus, että ei mitään hajua. Ihmettelin asiaa ääneen ja sanoin, että eikös nyt ole kyseessä oikein hyvähajuaistisesta koirapersoonasta.  Siihen en saanut minkäänlaista vastausta, mutta epäilyksenalainen sarjapissaaja halusi nappulan ja nopeasti sisään, koska ulkona oli niin kylmä.

Kuvat MM Koira ja kissa ovat sopeutuneet toisiinsa yllättävän hyvin. Olin varautunut huomattavasti haastavampaan tutustumisprosessiin. Ehkä hyväksymisestä tekee helpompaa se, että ne eivät ole samaa lajia. Kuka tietää. Joulu meni kuitenkin varsin mukavasti. Koira kävi lenkillä ja teimme pieniä etsimisharjoituksia. Kissa valtasi takanpäällisen ja nautti lokoisista päivistä. Ruokailutkin sujuvat rauhallisesti. Koirapoika malttaa mielensä eikä ryntää oman ruokansa kimppuun eikä yritä varastaa kissalta eväitä. Mikä parasta, minä olen päässyt monta ketaa päivittäin ulos. Tiedän ja tunnustan, että ilman koiraa olisin lähinnä lukenut ja syönyt herkkuja. Nyt olen liikkunut ja nauttinut luonnosta.

  Kuvat MM   Onhan tädillä ollut menneenäkin syksynä muutamia sienilöydöksiä.    Onneksi hän ymmärsi hankkia ammattimaista apua ja kävi hakemassa minut L’Milmo de Luxe Astronaut from Universe litter  eli Astin sienikaverikseen.      Minä olen nyt harjoitellut etsimistä. Tämä on ollut tosi kivaa. Täti laittaa herkkunappuloita piiloon ja minä saan etsiä niitä. Olen muutaman kerran halunnut ulos ihan vain etsimään nappuloita.   Minä olen nopea oppimaan. Jo  ensimmäisen kerran jälkeen ymmärsin, mistä tässä etsi nappula-hommassa on kyse. Nyt on ollut aika kova homma käydä varmistelemassa, että ei ole mitään vain jäänyt vanhoihin piiloihin. Lunta kaivaessa saattaa nimittäin käydä niin, että nappula meneekin niin syvälle, että sitä on vähän vaikeaa löytää. Ensimmäisellä kerralla.  Täti sanoi, että se ei haittaa mitään, mutta minua se haittaa, sillä olen nähnyt fasaanikukon, joka nokkii herkkupiiloja.     Terveisin  ...

Kuva MM Hei minä olen L'Milmo de Luxe Astronaut from Universe litter. Tuttujen kesken olen Asti. Tulin juuri Unkarista asti Suomeen. Olen rodultani lagotto romagnolo.   Ryhdyn avustamaan tätiä sienimetsässä. Ensiksi tutustun vähän tätiin ja kuningatarkissa Ella Villaan, joka on kyllä aikamoinen jääkuningatar. Minä oikeastaan vähän pelkään sitä.  Täti on ollut rauhanneuvottelijana ja sovittelijana. Ehkä hänelle myönnetään kohta Nobelin rauhanpalkinto.   Lumi on kivaa, siitä tykkäsin ihan heti. On kiva painaa kuono lumeen ja sitten puhkua. Myös lumeen kaivautuminen on tosi kivaa.   Hihnassa kuljen hyvin, mutta vessa-asiat ovat  vielä vähän vaiheessa. Minä olen kuitenkin tosi kiva poika.  Terveisin Asti