Tädin eläintarhassa

Mau! Täti on huomannut, että joulu on tulossa. Voi, voi. Ette voi kuvitella, mikä sekasotku. Mutta sentään jotakin hauskaakin täti on löytänyt. Laitan teille tässä linkin tästä tädin joulutarinalöydöksestä. Kas tässä . Assarit ovat olleet todella kilttejä. Prinsessaa ja minua on hajattu ja paapottu. Ollaan saatu ruokaa ja kaikenlaista kivaa. Minä pääsin yhden assarin kanssa joulukorttiinkin. Ennenhän ne olivat hevosen kanssa kuvassa, mutta nyt näköjään kelpaa kissakin, joka on sentään hevosta huomattavasti maltillisemman kokoinen eläin ja vie kuvapinta-alastakin vain pienen osan.  Ja onhan sitten muuten tietenkin tuo positiivareiden joulukalenterikin, jota täti hoilottelee täällä. Sitä vaan ei kukaan oikein meinaa kestää. Me mennään prinsessan kanssa aina pakoon siinä vaiheessa, kun se aloittaa. Onneksi joulu on kohta ja kalenteri loppuu ja loppuu sitten hoilottaminenkin. Olkaa kiltisti, jos se joulupukki sattuisi muistamaan teitäkin kaikkia! Terveisin...

Mau! Jouduin hammaslääkäriin. Täti huomasi, että en syö kunnolla ja se yritti ensiksi omatoimisesti ryhtyä kurkkimaan mun suuhuni. Mä totesin sille, että sulla taitaa olla suhteellisen huono muisti tai sitten oot vaan yksinkertaisesti vähän yksinkertaisempi, mitä oon tullut ajatelleeksikaan. Mä en nimittäin tykkää yhtään siitä, että joku yrittää ruveta kattomaan mun suuhuni.  Mourusin pari kertaa oikein kunnolla ja siten otin sellaisen asennon ja tuijotuksen, että täti vähitellen tajusi, että meistä toisen on annettava periksi. Täti antoi. Onnekseen. No se varas mulle heti ajan lääkärille. Ja se sai sen nopeasti. Menin sitten hammaslääkäriin. Ja arvatkaas mitä, hammaslääkäri ryhtyi heti huomauttelemaan mun painostani. Yli 6 kg se sanoi. Mä kattoin sitä ja sanoin, että entäs sitten. Ei se sukaan dietti näytä kovin hyvin pitävän. Assari yritti mua rauhoitella, sillä se oli mua sinne viemässä, kun täti oli duunissa. No hohhoijaa. Kamut. Mä oikeasti yritin jäkättää, mutta se ha...

Kyllä tässä on mouruttu kerran jos toisenkin, sillä tuo meidän täti tosiaan unohti tämän mun blogini salasanan aivan kokonaan. Alkaa olla luultavasti liikaa ikää tai tekemistä tai sitten molempia tuolla meidän tädillä. No nyt sitten kun Amalia alkoi jo huolestua se yritti kaivaa sen esiin. Ja löytyihän se sitten viimein. Täytyisi ihmisen pitää vähän parempaa huolta salasanoistaan. Etenkin kissan blogin salasanasta. Me ollaan Prinsessakissan kanssa eletty lokoisasti. Väillä ollaan vähän parempia kavereita ja välillä vähän vähemmän kavereita. No ei siitä kannata ottaa paineita. Elämä nyt vaan on sellaista. Täti ei tosin yhtään tykkää, kun minä aina puutun prinsessan tekemisiin. Käyn lätkimässä sitä pois ruokakipolta ja muuta sellaista. Täti sitten niistä asioista aikansa jäkättää, mutta yleensä se sitten aina lopettaa ajoissa. Kyllä se siitä vähitellen oppii, että meikäpojalle ei kannata kovin aukoa päätään. Tädin elämä on kulunut töitä tehdessä ja assareiden passaamisessa. Meidän e...

Mau! Sanoin tänään tädille, että kyllä nyt tätytyy laittaa nopeasti mun kuvani tänne, koska täällä on kaikkia tallikissoja ja prinsessakissaa nykyään. Kai on sentään kohtuullista, että mä saan kuvan omaan blogiini? Leppoisaa lauantaita kamut! Terveisin  Otto ammattikissa

Täti oli tallilla ja sanoi tavanneensa siellä tämän. Aika kivannäköinen likka. Hmmm.... Terveisin Otto herrasmieskissa

Mau sitten vaan Kamut! Nyt se on sitten totta. Täti kävi maksamassa tuon Prinsessan ja se siis jäi tänne mun riesakseni loppuelämäkseen. Jotakin hyvää tässä tietenkin oli, että saatiin sitten juhlat. Täti antoi tavallista isomman palan jauhelihaa. Prinsessa ei jaksanut syödä omaa annostaan ja niin mä tietenkin herrasmiehenä autoin sitä. Prinsessa sanoi, että se ei anna nyt yhtään haastattelua, mutta se kuitenkin poseerasi hattu päässä valokuvaajalle. Prinsessa oli kovasti ylpeää tuon hattunsa kanssa. Nuo naiset on sitten justiinsa tuollaisia. Täti ehti kyllä tuolle assarille jo pitää puhuttelun, sillä täti sai tuon hatun kamultaan ja se kuuluu tädin satumaisiin aarteisiin. Tälläistä täällä siis tänään. Terveisin  Otto ammattikissa

Mau Kamut! Mua hävettää tuon prinsessakissan puolesta. Mä luulin eka, että sillä on nyt joku tauti.  Kattokaa nyt itte sitä, miten se käyttäytyy, kun sitä harjataan ja silitetään? Tässä sekoaa nimittäin jo sivullisetkin. Mä täällä yritän sille kurnuttaa, että koita oikesti nyt vähän hillitä itteäs... No minkäs teet. Jotkut on vaan tuollaisia... Huh, huh. Mä oon aina luullut, että sukulaisiaan ei voi valita, mutta se sääntö ei näytä pitävän paikkaansa nykymaailmassa. Terveisin Otto ammattikissa P.S. Assari otti kuvat.

Mau! Tiedetään, että tädillä on kamera. Se on usein valmiina sen pöydän kulmalla, eikä sitä aina osaa pitää sillä tavalla varaansa. Jotenkin ei vaan jaksa. Siihen en ota kantaa, kumpi oli tuossa ensin. Sillä se on mielestäni epäolennaista. Elämässä on paljon tärkeitä asioita, mutta kyllä nukkuminen on yksin niistä kaikkein tärkeimmistä. Silloin kun nukkuu, ei kannata liikaa miettiä turhia asioita. Terveisin Otto ammattikissa

Mau kamut! Tädin nuoruudessa torstaina elettiin aina toivossa. Sillä pikkulauantai oli ohi ja tulossa oli oikea lauantai. Meidän sanotaan lähentyneen. Hmm... ehkä se on tädin ja assareiden toiveajattelua. Kun toivoo riittävästi asioita, ne ehkä joskus tapahtuvat. Onnelliset yllätykset vain tulevat ja ottavat kiinni. Tietenkin on mukavaa, kun on kaveri, sitä ei käy kieltäminen. Mutta ei ole mukavaa, jos kaveri on liian terävä ja peloton... ... sillä siitä seuraa huolta ja työtä liikaa. On kuitenkin kieltämättä aika mukavaa, kun on seuraa päiväunilla. Elämä on paljon jännittävämpää kun voi yhdessä kaataa yöllä pari tuolia tai raapia tädin sohvatuoleja.  Terveisin Otto kaverikissa

 Olen ihastunut Björköbyn kylään. Björköby on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jos luonto kiehtoo. Se on Suomen ensimmäinen luonnon maailmanperintöalue . Björköbyn kylä sijaitsee Raippaluodossa , joka on saari Merenkurkussa . Tässä muutamia kuvia.

- Mau! Pois alta, minä olin tässä ensin, sanoin minä tuolle Prinsessakissalle. Se ei ollut tietääkseenkään, että minä olin ollut siinä ensin. Sillä ei ollut minkäänlaista tajua siitä, että jos tulee asumaan toisen kotiin, pitäisi kulkea vähän seiniä myöten. Se on parkkeerannut itsensä leveälle ikkunanlaudalle ja sitten se makaa siinä ihan kuin omistaisi koko ikkunan. Kaikkein ärsyttävintä on se, että se seuraa siitä tuon viereisen talon tapahtumia eikä päästä minua katsomaan, mitä siellä touhutaan. Se ikkunanlauta on nimittäin ollut AINA minun päivystyspaikkani. Yöllä me ollaan vähän kyllä yhdessä riehuttu. Mutta sitten tuo meni raapimaan MINUN raapimispuutani, ja vielä niin, että täti antoi sille luvan. Se on kovasti polleaa. Minä olen epätoivoisesti yrittänyt kurnuttaa sille, että lopettaisi heti ja tulisi pois siitä, mutta ei se kuuntele mitään. Hinkkaa vaan sitä puuta ihan kuin se olisi sen oma. Mä olen sitten ollut tosi väsynyt, kun oon vahtinut puutani kaiket ...

Moro Kamut! Otto täällä terve. Musta tuntuu, että mä olen kohta koditon kissa. Oliskos jotakin kivaa tätiä, joka tykkäis persoonallisesta kissasta? Mä en nimittäin oo kauheen hyvissä väleissä tuon Prinsessan kanssa. Eilenkin mentiin nukkuun samaan huoneeseen tän hienohelman kanssa. Ja mä oon yleensä joko ylä- tai alasängyssä, ihan niin kuin miten mua henkilökohtaisesti vaan huvittaa. Eilen sitten toi Prinsessa oli ehtinyt ensiksi. Mua otti se homma niin perusteellisesti päähän, että ette voi ihan oikeesti kuvitellakaan, kuinka rankasti mua riepoi. Menin sanoon sille tyypille, että nyt olis niinku kohtuullista, että  väistäisit vähän. Mä sitten läppäsin sitä, kun ei se hievahtanutkaan. Se katto vaan mua ja sano, että MAU ja jatkoi tyynen rauhallisena ittensä sukimista. Tässä on tää tädin kultamussukka Prinsessakissa. Että ottaa nyt niin päähän. Siitä on tullu oikein tuollainen assareiden sylikissa. HYI. Sen kieli ei pysy oikein kunnolla vieläkään suussa, kun sillä oli niin pa...