Tädin eläintarhassa

Kuvat MM   - Hei, se huikkasi omalla tyylillään. Se kuulosti minun korviini Kraak.  - No Heipä, hei, vastasin ja jatkoin, ihmetteletkö, että mitä minä oikein puuhaan? Se kallisti päätään ja hypähteli lähemmäs. - Minä valokuvaan tällaista hattua, jatkoin juttelua. Varis hyppeli lähemmäs ja se kallisteli edelleen päätään, aivan kuin arvioiden, että mitähän tuo ihminen tuossa oikeasti kuvittelee tekevänsä.   Katselin sen touhuja ja otin pätkän videotakin.  - Mitäs olet mieltä, kysyin? Siihen kysymykseen se ei vastannut mitään, vaan jatkoi hyppelehtimistä kohti nurmikkoa ja sitten se pyrähtikin lentoon, kun jostain kuului kraak, kraak.         

  Kuva MM      Taas tällaisia ihania lukemia. Ilmeisesti tämä johtuu mun rakkaudestani tilastomatematiikkaan. Se on kiehtovin laji. Ihastuin siihen 11-vuotiaana ja tämä ihastus on kestänyt. 

Kuvat MM   Maa on jo ihan sulana! Muutamia pälvipaikkoja ja varjoisissa kohdissa sitten vähän enemmänkin lunta. Kun olin lapsi, vappuna jännättiin, onko vielä lunta vai ei. Nyt maaliskuu on jo käytännössä lumeton .  

  Kuvat MM   Sain menneenä viikonloppuna vaatetettua kaikki hahmot ja aloitin jättihatun työstämistä. Pääsinkin sen osalta hyvään alkuun.  Tämä kevät kuluukin nyt sitten töiden taustojen ja hatun työstämisen parissa. Lisäksi täytyy kulkea kirppiksillä etsimässä vispilöitä tai jotain muuta sopivaa pääainesta hahmoille.     Pääasioita oikeille silmille 27.5.2026-18.6.2026 Patruunagalleriassa Lapualla.  Tervetuloa katsomaan.  Näyttely on yhteisnäyttely Marja Katajavirran kanssa. Löydät meidät myös Instagramista Margit: @kasityotaivas & Marja: @artistmarja  

  Kuvat MM   Menneellä viikolla oli vapaajakso ja sain itsestäni irti sen verran, että nyt toisella tontilla ovat tapetit kahdessa huoneessa.  Keittiö sekä molemmat eteiset vaativat vielä toimia.    Tämä prosessi on pitkittynyt huomattavasti siitä, mitä sen ajattelin alunperin kestävän. Aika on tarvittu.   Valitsin tapetit jo noin vuosi sitten. Niitä piti ryhtyä laittamaan silloin. En vaan kyennyt. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, että ne ovat seinillä. Lisäksi tykkään näistä edelleen ja seinällä ne näyttävät juuri sellaiselta kuin ajattein. Valitettavasti tapettien värit eivät pääse kunnolla oikeuksiinsa näissä kuvissa.           

  Kuvat MM   Aurinko valaisee pakkaskukat. Niin kaunista!   Hyvää perjantaita.     

Kuvat MM  Hattu numero 5. Tässä toinen puoli hatusta numero viisi. Innostuin tekemään kultalangalla koristeita. Lisäksi ompelin nappeja koristeeksi.    Hattu numero kuusi on tarkoitus leikata lähipäivinä samoin hattu numero seitsemän. Toivottavasti onnistun saamaan nämä valmiiksi hyvissä ajoin ennen heinäkuuta, että ei tarvitse viimeisellä kahdella viikolla tehdä  töitä 24/7.    

Kuvat MM       Mörrimöykyn pesäkö se siellä? Onkohan mörrimöykky kotona vai jollain kivalla metsäretkellä? Ihan erikoisia lumettomia joulukuun fiiliksiä. 

Kuvat MM   Suomalaista metsää marraskuussa 2025! Tarkalleen ottaen 30.11.2025.  Seikkailtiin tassukansalaisten kanssa hieman uusissa paikoissa. Totesin, että tänne tullaan kesällä sieniaikaan vuonna 2026, jos ollaan hengissä.    Minulle tulee tästä mieleen jokin saduissa kuvattu metsä. Vihreä sammal mattona ja naavakuuset kattona.  

Kuvat MM Hän lähti eilen. Ystävämummoni. Lähes 102-vuotiaana. Sytytin kynttilän hänen muistolleen. Suru ja helpotus samaan aikaan. Suru, että valoisa ja mukava ystävä on poissa. Helpotus, että enää ei ole kipuja, joita hänellä oli vuosia. Oli ilo tuntea sinut. Sain sinulta oppia asioita, jotka kantavat minua elämässäni. Kiitos näistä vuosista, jotka sinut sain tuntea.    

Kuvat MM Vauva Vesikoiran uintikausi on nyt katkolla. Ensilumi satoi 14.-15.11.2025 ja lammen pinnat ovat jäässä. Vauva Vesikoira on nyt lumikoira. ❤️

  Kuvat MM   Vähän vielä menneen viikon metsätunnelmia. Metsä on paikka, joka saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Päätin tässä metsässä kulkiessani, että tulevana kesänä tulen eväsretkelle tänne syntymäpäivänäni. Etsin sen saman kiven, jossa isän kanssa istuimme kesäisin, kun olin lapsi. Syön eväät siinä kivellä istuen ja annan korien nuuskutella maastoa.    Kesällä on koirien kiinnipitoaika, joten ne eivät voi nauttia täysillä.      

Kuva MM   Olen totaalisen tykästynyt teippiharjaan! Se on mainio värkki ompeluhommissa, kun pitää saada kaikki nukka ja pienen pienet langanpätkät siivottua . Paikat pysyvät mukavasti siistinä ja työn alla oleva kohde myös.   Toki ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja tälle tuotteelle on olemassa, mutta tässä kohtaa annan itselleni luvan vähän tuhlata.    

Kuvat MM   Tämä ei taida olla ihan sitä ohutta yläpilveä, mutta näihin pilviin aurinko paistaa todella kauniisti marraskuisessa, hämärtyvässä iltapäivässä.     Marraskuut ovat olleet usein aika pilvisiä viimeisten 20 vuoden aikana. Ilmastonmuutos näkyy näin Suomalaisessa todellisuudessa.   

    Kuvat MM   Taas tämä autonikkunasta otettu kuva. Iltapäivä ja näin hämärää. Kello taisi olla 16.30 nurkilla.    Pakkanen alkoi kiristyä ja aurinkoinen ilmeistyi taivaanrantaan. Jotenkin niin kiva hetki.       

Kuvat MM   Minulle on tullut tavaksi viettää isäinpäivänä hetki metsässä. Aloitin tämän perinteen vuonna 2015, kun olin hankkinut kesällä mökin.    Isäni rakasti metsää ja kaikkea metsään liittyvää. Isä oli myös metsästäjä ja hänen metsästysseurallaan on metsästysmaja. Olin siellä monet kerrat hänen mukanaan.   Isällä oli myös koiria. Yleensä koira oli pystykorva. Viimeisimmän nimi oli Turre.  Pystykorvien tapaan se oli kova poika haukkumaan.     Omat koirani ovat myös reaktiivisia ja haukkuvat yleensä herkästi. Ne nauttivat metsässä olemisesta. Se on niiden mielestä ihan parasta.   

  Kuvat MM   Kuluvalla viikolla hätkähdytti kuva siitä paljonko roskaa on näiden vuorten huipuilla, joille varakkaat kiipeilevät. Miksi ihminen on tällainen tuhooja?   Tämä kaljapullo "käveli" vastaani metsässä, kun olin koirien kanssa metsässä. Minkä ihmeen takia pullo ei tartu mukaan sen jälkeen, kun se on tyhjä? Vai ollaanko siellä metsässä ryypiskelemässä salaa vaimolta?    Pullon läheltä löytyi hyvä kanttarellipaikka, joten itsekin jätin sen metsään, kunnes saan merkattua paikan omalla, luontoystävällisemmällä, tavallani.     

  Kuvat MM     Mitä onkaan mutkan takana? Olisi kiva välillä tietää vähän pidemmälle. Toisaalta on hyvä niin, että voi ilahtua ja yllättyä. Kun asioista ei tiedä etukäteen ei myöskään tarvitse pelätä ja pohtia, että miten tulevasta haasteesta selviän.   Sen kun muistaisi, että mikään asia ei kestä ikuisesti, eivät nekään, jotka kirpaisevat.   

Kuvat MM      Törmäsin metsässä mielenkiintoiseen kaatuneeseen puuhun, jonka juurakkoon oli alkanut kasvaa kääpää. Ne olivat vielä aika pieniä. Lajituntemukseni on aika heikkoa, joten en ole ollenkaan varma, mikä kääpälaji tämä on. Veikkaisin vyökääpää, mutta en tiedä, onko se.      Mielestäni se on kuitenkin kaunis, kun se tuossa sukulaistensa kanssa valloitti koivua.