Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2011.

Omakuva

Mau!

Sanoin tänään tädille, että kyllä nyt tätytyy laittaa nopeasti mun kuvani tänne, koska täällä on kaikkia tallikissoja ja prinsessakissaa nykyään. Kai on sentään kohtuullista, että mä saan kuvan omaan blogiini?





Leppoisaa lauantaita kamut!
Terveisin 
Otto ammattikissa

Roskis

Täti oli tallilla ja sanoi tavanneensa siellä tämän. Aika kivannäköinen likka.
Hmmm....
Terveisin
Otto herrasmieskissa

Täti osti Prinsessakissan

Mau sitten vaan Kamut!
Nyt se on sitten totta. Täti kävi maksamassa tuon Prinsessan ja se siis jäi tänne mun riesakseni loppuelämäkseen.


Jotakin hyvää tässä tietenkin oli, että saatiin sitten juhlat. Täti antoi tavallista isomman palan jauhelihaa. Prinsessa ei jaksanut syödä omaa annostaan ja niin mä tietenkin herrasmiehenä autoin sitä.


Prinsessa sanoi, että se ei anna nyt yhtään haastattelua, mutta se kuitenkin poseerasi hattu päässä valokuvaajalle.



Prinsessa oli kovasti ylpeää tuon hattunsa kanssa. Nuo naiset on sitten justiinsa tuollaisia. Täti ehti kyllä tuolle assarille jo pitää puhuttelun, sillä täti sai tuon hatun kamultaan ja se kuuluu tädin satumaisiin aarteisiin.
Tälläistä täällä siis tänään.
Terveisin 
Otto ammattikissa

Prinsessakissan flow

Mau Kamut!

Mua hävettää tuon prinsessakissan puolesta. Mä luulin eka, että sillä on nyt joku tauti.  Kattokaa nyt itte sitä, miten se käyttäytyy, kun sitä harjataan ja silitetään? Tässä sekoaa nimittäin jo sivullisetkin.

Mä täällä yritän sille kurnuttaa, että koita oikesti nyt vähän hillitä itteäs...

No minkäs teet. Jotkut on vaan tuollaisia...

Huh, huh. Mä oon aina luullut, että sukulaisiaan ei voi valita, mutta se sääntö ei näytä pitävän paikkaansa nykymaailmassa.

Terveisin
Otto ammattikissa
P.S. Assari otti kuvat.

Yhdessä?

Mau!

Tiedetään, että tädillä on kamera. Se on usein valmiina sen pöydän kulmalla, eikä sitä aina osaa pitää sillä tavalla varaansa.

Jotenkin ei vaan jaksa.


Siihen en ota kantaa, kumpi oli tuossa ensin.

Sillä se on mielestäni epäolennaista.

Elämässä on paljon tärkeitä asioita, mutta kyllä nukkuminen on yksin niistä kaikkein tärkeimmistä. Silloin kun nukkuu, ei kannata liikaa miettiä turhia asioita.

Terveisin
Otto ammattikissa

Meidän kerrotaan lähentyneen

Mau kamut!

Tädin nuoruudessa torstaina elettiin aina toivossa. Sillä pikkulauantai oli ohi ja tulossa oli oikea lauantai.

Meidän sanotaan lähentyneen. Hmm... ehkä se on tädin ja assareiden toiveajattelua.

Kun toivoo riittävästi asioita, ne ehkä joskus tapahtuvat. Onnelliset yllätykset vain tulevat ja ottavat kiinni.

Tietenkin on mukavaa, kun on kaveri, sitä ei käy kieltäminen.

Mutta ei ole mukavaa, jos kaveri on liian terävä ja peloton...

... sillä siitä seuraa huolta ja työtä liikaa. On kuitenkin kieltämättä aika mukavaa, kun on seuraa päiväunilla. Elämä on paljon jännittävämpää kun voi yhdessä kaataa yöllä pari tuolia tai raapia tädin sohvatuoleja. 
Terveisin
Otto kaverikissa


Björköby

Olen ihastunut Björköbyn kylään. Björköby on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jos luonto kiehtoo. Se on Suomen ensimmäinen luonnon maailmanperintöalue. Björköbyn kylä sijaitsee Raippaluodossa, joka on saari Merenkurkussa. Tässä muutamia kuvia.






















Elämää kissasuhteessa

- Mau! Pois alta, minä olin tässä ensin, sanoin minä tuolle Prinsessakissalle. Se ei ollut tietääkseenkään, että minä olin ollut siinä ensin. Sillä ei ollut minkäänlaista tajua siitä, että jos tulee asumaan toisen kotiin, pitäisi kulkea vähän seiniä myöten.
Se on parkkeerannut itsensä leveälle ikkunanlaudalle ja sitten se makaa siinä ihan kuin omistaisi koko ikkunan. Kaikkein ärsyttävintä on se, että se seuraa siitä tuon viereisen talon tapahtumia eikä päästä minua katsomaan, mitä siellä touhutaan. Se ikkunanlauta on nimittäin ollut AINA minun päivystyspaikkani.


Yöllä me ollaan vähän kyllä yhdessä riehuttu. Mutta sitten tuo meni raapimaan MINUN raapimispuutani, ja vielä niin, että täti antoi sille luvan. Se on kovasti polleaa. Minä olen epätoivoisesti yrittänyt kurnuttaa sille, että lopettaisi heti ja tulisi pois siitä, mutta ei se kuuntele mitään. Hinkkaa vaan sitä puuta ihan kuin se olisi sen oma.

Mä olen sitten ollut tosi väsynyt, kun oon vahtinut puutani kaiket yöt. Ja …