Elämää kissasuhteessa

- Mau! Pois alta, minä olin tässä ensin, sanoin minä tuolle Prinsessakissalle. Se ei ollut tietääkseenkään, että minä olin ollut siinä ensin. Sillä ei ollut minkäänlaista tajua siitä, että jos tulee asumaan toisen kotiin, pitäisi kulkea vähän seiniä myöten.

Se on parkkeerannut itsensä leveälle ikkunanlaudalle ja sitten se makaa siinä ihan kuin omistaisi koko ikkunan. Kaikkein ärsyttävintä on se, että se seuraa siitä tuon viereisen talon tapahtumia eikä päästä minua katsomaan, mitä siellä touhutaan. Se ikkunanlauta on nimittäin ollut AINA minun päivystyspaikkani.

Yöllä me ollaan vähän kyllä yhdessä riehuttu. Mutta sitten tuo meni raapimaan MINUN raapimispuutani, ja vielä niin, että täti antoi sille luvan. Se on kovasti polleaa. Minä olen epätoivoisesti yrittänyt kurnuttaa sille, että lopettaisi heti ja tulisi pois siitä, mutta ei se kuuntele mitään. Hinkkaa vaan sitä puuta ihan kuin se olisi sen oma.

Mä olen sitten ollut tosi väsynyt, kun oon vahtinut puutani kaiket yöt. Ja heti kun mä käännän selkäni, niin se syöksyy siihen puuhun kiinni ja alkaa raapia. Se on todella raivostuttavaa! Täti on ostanut sen raapimispuun MINULLE. 

Aamulla täti antoi aamupalaa. Minä kävin herättämässä tädin hyvissä ajoin. Ja sitten tuo nirppanokka ei tullutkaan syömään. Se ei tykkää ollenkaan syödä samaan aikaan kuin minä, vaikka sillä on oma kuppi ja vesiastia. Minä kävin sitten syömässä sen herkut ja täti tietenkin suuttui minulle, mutta minusta se on vaan oikein, että ruokaa ei mene haaskuulle.

Täti ilmoitti, että se pienentää minun annoksiani, kun minä käyn napsimassa toistenkin ruoat. Aika epäreilua, jos saan mielipiteeni ilmaista, vaikka minusta kyllä tuntuu, että kukaan ei enää ole yhtään kiinnostunut minun mielipiteistäni.

Täti kertoi käyneensä torilla ja siellä oli ollut lokkeja ja puluja. Sanoin tädille, että ei pari pulua tekisi ollenkaan pahaa meikäpojan ruokavaliossa. Täti ei taaskaan ymmärtänyt ollenkaan. Sellainen se on aina.

Terveisin

Otto

ammattikissa