Tädin eläintarhassa

Kuvat MM   O n ihan pakko laittaa muistiin, että päivämäärällä 7.12.2025 olen pominut suppilovahveroita, bongannut kanttarelleja, jotka ovat todennäköisesti olleet muutama päivä sitten ihan syömäkuntoisia  ja lisäksi Vauva Vesikoira kävi uimassa. Nyt emme olleet meidän nurkan "suurilla järvillä, mutta olimme metsässä, jossa oli mahdollisuus pulahtaa ojaan ja senhän Vauva Vesikoira sitten teki.   Eikä vauva ollut ollenkaan moksiskaan. Se meni uudelleen. Se ihan ilmiselvästi nauttii vesikoiran elämästä täysin rinnoin myös joulukuussa. 

Kuvat MM   Suomalaista metsää marraskuussa 2025! Tarkalleen ottaen 30.11.2025.  Seikkailtiin tassukansalaisten kanssa hieman uusissa paikoissa. Totesin, että tänne tullaan kesällä sieniaikaan vuonna 2026, jos ollaan hengissä.    Minulle tulee tästä mieleen jokin saduissa kuvattu metsä. Vihreä sammal mattona ja naavakuuset kattona.  

Kuvat MM Tällainen maisema tänään 29.11.2025. Lunta saattaa löytää jostain varjosta.  Aurinko näyttäytyi hieman.

  Kuvat MM   Vähän vielä menneen viikon metsätunnelmia. Metsä on paikka, joka saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Päätin tässä metsässä kulkiessani, että tulevana kesänä tulen eväsretkelle tänne syntymäpäivänäni. Etsin sen saman kiven, jossa isän kanssa istuimme kesäisin, kun olin lapsi. Syön eväät siinä kivellä istuen ja annan korien nuuskutella maastoa.    Kesällä on koirien kiinnipitoaika, joten ne eivät voi nauttia täysillä.      

Kuvat MM   Minulle on tullut tavaksi viettää isäinpäivänä hetki metsässä. Aloitin tämän perinteen vuonna 2015, kun olin hankkinut kesällä mökin.    Isäni rakasti metsää ja kaikkea metsään liittyvää. Isä oli myös metsästäjä ja hänen metsästysseurallaan on metsästysmaja. Olin siellä monet kerrat hänen mukanaan.   Isällä oli myös koiria. Yleensä koira oli pystykorva. Viimeisimmän nimi oli Turre.  Pystykorvien tapaan se oli kova poika haukkumaan.     Omat koirani ovat myös reaktiivisia ja haukkuvat yleensä herkästi. Ne nauttivat metsässä olemisesta. Se on niiden mielestä ihan parasta.   

Kuvat MM      Törmäsin metsässä mielenkiintoiseen kaatuneeseen puuhun, jonka juurakkoon oli alkanut kasvaa kääpää. Ne olivat vielä aika pieniä. Lajituntemukseni on aika heikkoa, joten en ole ollenkaan varma, mikä kääpälaji tämä on. Veikkaisin vyökääpää, mutta en tiedä, onko se.      Mielestäni se on kuitenkin kaunis, kun se tuossa sukulaistensa kanssa valloitti koivua.   

Kuvat MM       Metsässä kukkii.  Oikeastaan pitäisi kirjoittaa, että metsässä kukki. Nyt kohta punertavat puolukat mättäillä. Leväkukinnot sen sijaan eivät ole niin iloinen asia, mutta toisaalta kaunista värimaailmaltaan. 

  Kuvat MM   Muistoja kesästä. Metsälenkeistä ja leikistä. Kesä muuttuu hetki hetkeltä muistoiksi.    Vauva opetteli etsimään nappuloita sammalesta ja se sujuu hyvin. Vauva on oikein huolellinen.  Tositestit alkoivat sitten, kun löysimme ensimmäiset kanttarellit. Vauva osaa ja oppii joka kerta lisää.   

Kuva MM   Valo siivilöityy kauniisti metsässä.  Hiljaisuus ja tassukansalaisten tassujen töminä.       

Kuvat MM   Näitä on nyt tänä keväänä joka paikassa. Vauva huomasi, että kuvaan näitä ja se kävi nuuhkaisemassa sientä ja kohta se jo näytti minulle niitä lisää.   

 Kuvat MM   Voi tätä riemua, mitä vapaana juokseminen on! Välillä parit haukut ja sitten taas menoksi.  Tässä metsässä on kuulemma nähty susia. Ei taida kannattaa oikein metelöidä, että eivät tule vastaan.

Kuvat MM Käytiin helmikuussa juoksentelemassa metsässä. Nythän on koirien kiinnipitoaika, joten tämä hauskuus on pannassa tuonne syyskesään saakka.   

Kuva MM      Koirapoika harjoitteli jälleen sienestystä. Kävimme etsimässä kanttarelleja. Löysimme myös lampaankääpää ja karvalaukkuja.  

Kuva MM     Metsässä on niin mukava tonkia! Eritysen kivaa on, kun on pehmeää turvetta, joka lähtee lentoon. 

Kuva MM  Nämä siirtolohkareet ovat kyllä aika hurjia! 

Kuvat MM Asti Pastilli oli jälleen sienestämässä. Juokseminen metsässä on niin parasta. Kotona nukutaan ja kylällä kukutaan, on tämän lagoton periaate.   Löysimme tällä reissulla kangasrouskuja. Ai niin ja mustikoita. Asti Pastilli rakastaa mustikoita. Niitä se ei hotkaise, vaan pureskelee huolellisesti rikki. Ilmeisesti mustikan makeus on karkkia?    

Kuva MM    Vuoden 2024 kanttarellikesä korkattiin tänään! Ensimmäiset löydetty. Ihan mahtavaa. Astille koulutusmateriaalia. Hyvin poika osaa etsiä! 

    Kuva MM   Kevään ensimmäiset korvasienet löytyivät tututsta paikasta Helatorstaina 13.5.2021. Noin kilo.

Kuvat MM Minä rakastan metsää. Rakastan suppilovahveroita. Ehkä paras sieni ikinä. Mikä parasta, nyt niitä on. Runsaasti.

    Kuva MM   En aivan tarkalleen muista, koska olen viimeksi jalkautunut Simpsiön maisemiin, tuonne kouluaikojen liikuntatuntien kidutuskeskukseen. Siitä on joka tapauksessa todella, todella kauan.  Uskallanko ajatella, että viimeksi lukioikäisenä? Ehkä olen piipahtanut siellä joskus myöhemmin. Ainakin näkötornissa, mutta mitään mielikuvaa minulla ei ole siitä, että olisin kävellyt polkuja pitkin tai jotakin. Nyt menneenä viikonloppuna päätin korjata asian. Lähdin käymään Simpsiöllä ja rakastuin. Maisemaan ja upeisiin lenkkipolkuihin. Kertakaikkiaan maino lenkkikohde.  Metsään oli tuotu myös muutama laavu sekä pöytiä eväiden syöntiä varten. Näyttivät paikalliset perheet tilaisuutta hyödyntävän, mikäs oikeastaan onkaan parempaa kuin kaunis syyspäivä ja retki metsään.