Tädin eläintarhassa

  Kuvat MM   Vanhempi Vesikoira täyttää tänään 3 wee. Se viettää päivää parhaan  kaverinsa, Vauva Vesikoiran kanssa. Aamulenkki on tehty ja on käyty myös uimassa.    Synttärin kunniaksi ruokalistalla oli normaalin jauhelihan ja nappuloiden lisäksi ruokalusikallinen maksaa. Johan oli niin herkkua. Iltapäivällä, kun aurinko lämmittää oikein kovasti, on vielä luvassa vähän huurteinen luu.     

  Kuvat MM   Viikonloppuna meni sellaiset kuusi tuntia, kun leikkasin näiden kahden kaveruksen turkit. Vauva Vesikoiran (alempi kuva) osalta jäi vielä vähän vaiheeseen. Vauva osaa vetää draamaa. Kun se kyllästyi paikallaan oloon se alkoi ulvoa ja heti kun näki, että sakset taas lähestyvät se pisti melkoisen huudon päälle. Huh.   Kuvat siis ennen parturointia.  Vaikka viikoittain käyn turkkia läpi, niin tuppaa se vaan huopumaan ja sehän ei ole hyvä asia ollenkaan. Metsässä ja lumessa kun painetaan, niin turkkiin päätyy välillä myös pieniä risuja ja havunneulasia.    Täytyy muistaa ottaa myös jälkeen kuvat jossain vaiheessa.    Lagoton turkki on haastava hoidettava. Väitetään, että sitä ei tarvitse kammata auki kuin silloin tällöin. Ainakin omien koirien turkki on sen laatuinen, että sitä täytyy katsoa päivittäin ja aukoa takkuja.Keväällä leikkaan yleensä turkin sitten aika lyhyeksi ja kesällä vielä lyhyemmäksi.      

  Kuva MM   Kenen jälkiä täällä metsässä oikein on? Tutkitaan, tutkitaan. Täällä on ollut joku toinen koira sen ihmiskaverin kanssa! Mitä meidän metsässä?    Jaahas. Tässä taitaa olla myös ketun jäljet. Rouva kettu ihan selvästi on kulkenut tästä.      

  Kuvat MM   Voihan vauva! Kyllä niin mukavaa oli taas juosta metsässä ja rannalla ja olla ihan märkä!  Täti sanoi, että minä olen ilmeisesti avantounitia harrastava lagotto.     Mun kasvattajani sanoi tädille, että valkoinen on oikein mainio väri koiralle.    Mitähän se mun äitini täti oikein tarkoitti? 

Kuva MM    - Mitäs sinä sieltä löydä? - Jaa en ole ihan varma. Tämä voisi olla ketun jälki, sanoi vauva vesikoira mahtipontisesti. - Hui, ketun jälki! Mistä sinä niin päättelet?, kysyi vanhempi vesikoira vähän säikähtäneenä. - Jotakin pitää päätellä ja minä päättelen, että tämä voisi olla ketun jälki, jatkoi vauva vesikoira mahtailuaan. Se vaikutti oikein tyytyväiseltä, kun se oli saanut vanhemman vesikoiran kauhistumaan.   - Pitääkö tästä lähteä pakoon?, kysyi vanhempi vesikoira ja alkoi katsella jo pakosuuntaa.   - Minä en aijatellut väistää, vastasi vauva vesikoira ja jatkoi tutkimuksiaan päättäväisesti.  

Kuvat MM       Lammelta muutama kuva.  Vauva vesikoiran yksi uima-altaista. Niitä on tuolla alueella ainakin neljä. Tämä ei ole vauvan suosikki, koska sorsapariskunta on ajanut sen pari kertaa pois.   Tosin nyt viikonloppuna vauva valitsi tämän uimapaikakseen. Estelyistä huolimatta se kävi kaksi kertaa pulahtamassa ja ui oikeasti aika pitkän matkan. Ehkä sen tuli kuuma juostessa ja se on huomannut, että vesi viilentää. Tosin tähän aikaan vuodesta jo aika paljon. 

Kuvat MM   Vauva rakastaa vettä. Vesikoira. Ihan nimensä mukaisesti.   

Kuvat MM  Minulla ei ole aiemmin ollut mitään eläintä, joka inhoaisi enemmän valokuvaamista kuin tämä kaveri. No nykyinen kissa on toinen.  Ehkä tämä kaveri on oppinut kissalta,että kuviin ei kannata mennä.  Ainakin pitää saada hyvä palkkio.  Onnea siis 💙🇫🇮💙 2- vuotias hurmuripoika. Vauvan kanssa oli aloitettu synttärijuhlinta jo yöllä. Vauva oli pummannut pöydälle unohtuneen lakupussin ja kaverukset olivat napsineet lakut ns. parempiin suihin.