Tädin eläintarhassa

Mökille saapuivat ensimmäiset vieraat. Junnun kamu tuli yökylään ja Ronja-koiran koirakamu Kitty kävi tätinsä kanssa moikkaamassa. - Minulle olisi kyllä maistunut toinenkin makkra, sanoi Kitty. Lähetetty Windows Phonesta

Tässä vielä muutama muistikuva eloisasta Elsasta. Rapsuttaminen tuntui niin hyvältä. Oliko hyvä, tuleeko palkka? Ai että paikka. Kyllähän minä paikoillani osaan olla. Mutta mietin vaan, saanko palkan? Lähetetty Windows Phonesta

Täti sanoi, että minä osaan olla kivasti kuvissa. Paikoillani ja silleen. Se on kuulemma aika tärkeää silloin kun otetaan kuvia. Lenkillä jää välillä vähän kieli ulos, kun on jotenkin niin kuuma. Mä yllän kielelläni nenänpäähäni. Yllätkö sinä? Tällä kuvalla voisi hakea vaikka duuneja tullista tai poliisista. Huolisivatkohan ne? Pieni palkkio olisi kyllä ihan kiva. Eihän sitä pelkällä hyvällä mielellä koirakaan elä. Terveisin Elsa  poseeraajakoira Lähetetty Windows Phonesta

se ei ole ollenkaan niin varma, että mitä se tekee. Lasku ei ole vielä tullut ja mä olin vähän liian aikaisin ryhtynyt remonttihommiin. Tädin tapettimaku on vanhanaikainen ja pliisu se ei sovi yhtään tällaiselle rokkikoiralle, kun mä. Pitäisihän tädin oikeasti tajuta, että multakin pitäisi vähän kysellä näitä juttuja. Täti sanoi, että se ei jaksa yhtään kestää mitään tällaista. No mä otin kaikista viattomimman ilmeeni tietenkin ja sanoi, että en se minä ollut, se oli Pirkka. Täti siitä vaan suuttui enemmän ja nyt se ei puhu mulle mitään. Menee ohi ihan kuin mua ei olisi olemassakaan. Ankeaa tämä pienen koiran elämä. Terveisin Elsa remonttikoira Lähetetty Windows Phonesta

 Täti tosiaan tilasi taannoin laskun. Hmm... se ei ole vielä tänään tullut. Joudun siis vielä odottelemaan muutaman hetken, ennen kuin näytän oikean luonteeni.  Täytyy olla varma, että täti on maksanutkin sen laskun sitten.  Mutta kyllä se odottaminen palkitaan aivan varmasti.  Hähähähäh.... Sillä aikaa voin huvitella nappaamalla postinjakajalta lehdet käsistä tai tekemällä vastaavasti jotakin muuta sellaista kehittävää, josta tulee iloinen mieli koko päiväksi. Koiranelämää viettävä Elsa kotikoira Lähetetty Windows Phonesta

Oltiin tädin kanssa vähän lenkillä. Mun piti katsella, että ketä näkyy. Olen jo tutustunut muutamaan koiraan ja haluan katsoa, joskos tuttuja tulee vastaan. Nyt ei ketään osunut silmiini eikä myöskään tullut hajujälkeä. Siispä tyydyin vähäksi aikaa päivystämään. Taistelin urheasti tädin komentoja vastaan ja totesin, että täti on aika jääräpäinen, mutta niin olen minäkin. Löysin nurtsilta lätäkön ja ennen kuin täti huomasi sen ehdin piehtaroimaan siinä. Tuntui kuulkaa todella hyvältä.  Lähetetty Windows Phonesta

  Mä kuulkaa inhoan heijastinliiviä. Tulee sellainen nolo olo, kun täti änkee sen mun päälleni. Lähden aina heti pakoon, kun näen sen liivin. Täti ei anna kuitenkaan periksi. Se sanoo, että ilman sitä ei ole asiaa ulos.  Pannan annan laittaa hienosti. Se on itsestään selvää, että pantaa tarvitaan, jos kerran menee ulos, mutta tämän heijastinliivin merkitystä en vaan yksinkertaisesti kykene ymmärtämään.   Mä yritän saada sen pois päältä, mutta en ole vielä onnistunut. Mutta ei huolta, kyllä mä keinot keksin tässä kohta. Ainakin olen melkkein saanut tämän liivin viikossa rikki, kun olen kierinyt maassa. Täti sanoi, että mä hajotan tavaroita sellaista vauhtia, että se ei ehdi ostamaan uusia kaupasta. Terveisin Elsa heijastinliivikoira   Lähetetty Windows Phonesta

Elsa Muotokuvakoira Lähetetty Windows Phonesta

Täti teki sitten kaupat. Jihuu! Voin ryhtyä olemaan ihan oma itseni ja komentelen tätiä ja yritän ihan kohta kaapata vallan. Aloitin heti äsken iltapäivälenkillä. Jahtasin jokaista puusta putoavaa lehteä täysillä. Täti komensi ja menin kiltisti viereen toki, toki. Mutta odottakaas kun pääsen ihan oikeasti vauhtiin. Sitten minua ei pidättele enää mikään. Kyllähän täti teki parhaansa. Se yritti tutkia, että mitä mä teen täällä kotona sillä Audacity -ohjelmalla.  No mutta tajuatte kai, että kyllä fiksu koira pystyy pari päivää olemaan ihan hiljaa niin halutessaan. Antakaas olla, kun täti on maksanut koko kauppahinnan, niin sitten meikälikka aloittaa kunnon shown. Terveisin Elsa täyden 10 koira Lähetetty Windows Phonesta

Xaidaxa's Elyshee Kuvassa 4 kk 6 vrk. Kuvaaja Veera Toppari. Kuvaaja Marjo Laine.

Hau! Ensimmäinen uusi koirakaveruus näillä uusilla kotinurkilla solmittiin torstaina 16.10. kun Kitty kävi kylässä meillä. Hmmm... mä meinasin ekana nostaa oikein kunnon rähinän, kun mun reviirilleni tulee ihan outo koira, mutta kohta mä huomasin, että tätihän on tuttu sen koiran ja sen koiran tädin kanssa, että ei tässä taida sitten oikeasti olla mitään hätää. Kittyäkin arvelutti hieman. Se tykkäsi myös, että nyt mennään vähän liian pitkälle... Kitty on ollut kuulemma Ronjan hyvä kamu.  Niillä on ollut usein jotakin skaboja Kittyn kotona. No me sitten siinä tutustuttiin rauhassa. Tädit suhisivat kovasti aina kun me meinattiin ruveta juttelemaan kovaan ääneen. Päätettiin sitten pysyä hiljaa, kun kerran keskustelua ei sallittu.  Sovittiin Kittyn kanssa, että jonakin päivänä mennään mekin juoksemaan vauhdilla jonnekin sopivalle pellolle tai tuonne metsään, jossa me käydään tädin kanssa pelottelemassa lenkillä olevia miehiä. Sovittiin heti ensimmäin...

Kun mulla on mahdollisuus vetää täysillä, niin minähän sitten vedän. Voi tätä onnentunnetta! Hätä ei lue lakia. Menen yleensä vähän syrjäisempään paikkaan. Taistelin urheasti yhden oksan kanssa. Täytyy myöntää että se oksa voitti. Assari yritti opettaa meikää hyppimään. Mä sanoin sille, että saahan sitä yrittää, mutta on ihan eri asia saatko sä mua oppimaan tätä juttua. - No joo onhan tähän juttuun tietysti yksi poikkeus: lahjonta. Kunnon palkkiot, niin kyllä sitä sitten vähän aikaa tekee jotakin typerääkin. Mutta ei loputtomasti. Kukaan tätilän väestä ei  näytä vieläkään tajuavan, että mä olen paimenkoira enkä mikään seurakoira. Terveisin Elsa paimenkoira Lähetetty Windows Phonesta

Hau! Terveiset metsästä! Menin ihan mutkalle ja solmuun ja rullalle ja ties mitä, kun pääsin metsään taas! Tuoksuttelin kaikkea ympärillä olevaa... Assari ei ole kuitenkaan tajunnut kunnolla yhtä asiaa: minä olen paimenkoira EN noutaja. Olkoon menneeksi. Jaksan hakea kepin muutaman kerran.... kun assari oikein kauniisti pyytää.  Erityisesti pidän siitä, että saan taistella kepistä. Ah. Se on niin kivaa! Kyllä mä sitä keppiä voin vähän kuskata takaisinkin. Ihan vähän, mutta noutajaksi en ryhdy, sen mä olen päättänyt. Hmmm... no, ehkä tämä on pakko tunnustaa. Tänään taisin tehdä jotakin sellaista, mistä täti ei tykännyt yhtään. Minä nimittäin murahdin oikein kunnolla mainospostinjakajalle. Postelijoonin (tavallisen) olen antanut olla tähän saakka ihan rauhassa, mutta tänään tuli sitten mainoksia ja se jakaja kuhnasi tuolla oven takana liian kauan. Mulla meni hermo. Luulin nimittäin, että se tyyppi yrittää tulla tänne tädin luukkuun ja sitähän mä en...