Tädin eläintarhassa

Mau Kamut! Meidän täti on tunnetusti laiska. Se käyttää hillittömän paljon elämästään aikaa siihen, kun se miettii, miten se voisi tehdä monta asiaa samaan aikaan. Me eläintarhan eläimetkin on saatu se kokea moneen kertaan. Kun täti menee esim. tallille se yrittää ottaa aina Trainerin mukaan ja laittaa sen tekemään lenkkinsä itte siinä samalla, kun täti puuhailee niitä näitä. No tosin se homma ei kyllä aina onnistu ihan niin kuin elokuvissa. Sillä Traineri on vielä liian omapäinen.   Tädillä on aika usein kamera mukana ja se kuvaa sellaisia omituisia juttuja, joista ei sivistyneellä kissalla ole mitään käsitystä.  Se eksyy kesällä todella usein tuonne rannalle, jossa se vaeltaa kilometritolkulla sinne tänne. Myös erilaiset metsäntapaiset sun muut lepikot ovat tädin suosiossa.      Näin syyskeleillä  täti kävelee  enimmäkseen Trainerin kanssa puistossa. No kuitenkin: Siitä lähtien kun tuo Traineri tuli meille ( 20.5.2012 ) täti...

Mau Kamut! Tämä tädin elämä alkaa pistää kissan pienen pään jo aivan sekaisin. Olen jo harkinnut jonkun ammattilaisen apua, sillä elämä tädin kanssa, tässä tädin eläintarhassa, muuttuu päivä päivältä kauheammaksi. Saduissa sentään asiat muuttuvat hyviksi ja onnellisiksi ja ne loppuvat aina, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Tädin elämä luultavasti päättyy siihen, että se elää vauhdikkaasti elämänsä loppuun saakka.   Ensin taloon tuli koira. Tai jos ollaan aivan pilkuntarkkoja, niin järjestyshän meni näin: ensin tulin minä. Aloitin kirjoittamaan heti blogia, koska minusta se on hauskaa ja koska kuulin, että hevonenkin, joka oli asunut tädin luona, oli kirjoittanut. Sitten minun jälkeeni tuli toinen kissa, jota sanotaan Prinsessakissaksi, Mirkuksi tai Stiikuksi, vaikka sen nimi on Mirristiina. Sitten tuli tuo koira, joka ryhtyi heti lipevästi tädille Personal Traineriksi. Sen nimi on Ronja. Nyt täti on sitten tutustunut vaihteeksi yhtee...