Tädin eläintarhassa

Valokuvatorstain haaste 289 on elämänohje. Positiivareiden ajatusten aamiaisessa oli tällainen ajatus 22.5.2013: Jos sinun on kiivettävä mäen päälle, odottaminen ei tee siitä yhtään matalampaa. Tästä tuli mieleeni heti tämä meneillään oleva muuttaminen. Banaanilaatikot eivät liiku (ilmeisesti) minnekään ellei niitä ala liikuttamaan... ja mäkenä on rappuset. Kolmannesta eka alas ja uudessa luukussa kolmanteen ylös eikä kummassakaan talossa ole hissiä :) ♪♪♫♫ ain laulain työtäs tee....  

Hau, hau vaara uhkaa! Taivas varjele, mikä kissa! Kathyheline the cat. Onko nähty moista? Ei ole. Eikä nähdä. Valitettavasti ei ole tarjoilla kuvaa, koska täti unohti sen kameran yhden kamun autoon. Vaalea, lähes valkoinen katti tämä yksilö. Hmm... aika pitkäkarvainen ja pullea. Yhden pentueen saunamökkiin synnyttänyt. Minkä lie kulkuissan kanssa laittanut ne alulle. Vai miten se nyt sitten olikaan. En ole ihan varma taustoista. - Et kai vain havittele tuota kissaa meille, kysyin tädiltä vähän harmistuneella äänellä. - En oikeastaan havittele, sanoi täti vähän hajamielisesti. Ja sitten sen jatkoi: - Minusta vaan valitettavasti tuntuu vähän siltä, niin kuin se olisi täällä jo ihan kysymättä ja pyytämättä.  Katsoin tätiä pitkään. Mitähän se nyt tuolla oikeasti tarkoittaa. Sillä oli sellainen ilme, että päätin jättää kysymykset sikseen. Olin nimittäin tasan varma, että tähän kysymykseen en todennäköisesti tulisi saamaan koskaan vastausta. Kathyheline the cat vaikuttaa ...

Valokuvatorstain 288 haaste  sisälsi videon ja laulun sanat. (Tästä linkistä .) Tästä tuli mieleeni tämä... "Danger will follow me Everywhere I go Angels will call on me And take me to my home This tired mind just wants to be led home"

From the Sidelines blogissa on asiaa Topblogstories Referral Spam -linkkaus spämmistä. kannattaa olla klikkaamasta ko. osoitetta topblogstories.com, jos sellaisesta näyttää sivustollasi olevan liikennettä.

Helluntai meni jo, mutta muistiin tuleville vuosille: Photo: Hymyhuulet/FB 

Hau, hau! Tapasimme tädin kanssa tasan vuosi sitten, hieman ennen kello kymmentä, sovitulla kohtaamispaikalla. Siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Täti sanoi, että minä olen sen paras ostos ikinä. Tosin välillä en ole ihan varma, sillä sillä on ollut vähän toisenlaisiakin mielipiteitä tässä vuoden aikana ainakin kaksi kertaa. Yksi syy sen mielenliikkeisiin on ilmeisesti mun hieman äänekäs yksinpuheluni. Mä siis kuulkaa vaan haukun. Oon asunut tädin luona nyt tasan vuoden (muutin tädille sunnuntaina 20.5.2012 ), enkä ole juurikaan parantanut tapojani kaikissa asioissa. Tavat ja tottumus on toinen luonto, niinhän ihmisetkin tapaavat sanoa. No, jos tarkasti ajattelee, en ehkä vedä enää läheskään niin paljon, mitä vedin aluksi. Olin saanut vähän pistää vipinää taluttajaan mielin määrin, mutta sen tavan täti on kitkenyt musta melkein kokonaan pois. Ei se ihan täysin oo sitä saanut pois, mutta lähes. Olen saanut tädin pari kertaa nurin ja kerran jos toisenkin täti ...

Hau, hau isosisko tämä on hälyytys! Nyt junnuassari on aloittanut ihan oman korttitehtaan =D.  <3 <3 <3 Tosin täti sanoi, että on hyvä kun junnuassarilla on idoli, joka käyttää energiansa ihan hyviin harrastuksiin. Samaan hengenvetoon se totesi, että ehkä kiltti idoli-seurakoira olisi ihan hyvä mulle, että mäkin oppisin tavoille. Sais nähdä. Voi olla, että mä opettaisin sen uuden koiran ennennäkemättömille koirantavoille. Terveisin Ronja personal trainer

Hau! Meidän kodinvaihtopäivä lähestyy. (Ks. Kodinvaihtajakissa ja Kodinvaihtajakissa II )Tämä on oikeastaan aika jännittävää, sillä uudesta pysyvästä osoitteesta ei ole vielä(kään) täysin varmaa tietoa. Sen verran tiedetään, että meillä on todennäköisimmin kaksi muuttoa peräjälkeen. Sehän passaa tädille ja assareille. Sillä niin on tädille taannoin kirjoitettu, että  kerrostalokoti on kerrostalokoti, se voidaan aina myydä ihan koska tahansa ja kuinka nopeasti tahansa.  Siksi voi muuttaakin useamman kerran. Sillä ei ole väliä. Niin tädille on kerrottu ja tätihän aina uskoo kaiken mitä sille kerrotaan. Mutta omakotitalo on aivan eri asia se on oikea koti ja sitä ei voi myydä. Ei ainakaan niin, että siellä kävisivät potentiaaliset ostajat vähän katselemassa, että olisikohan tämä luukku meille sopiva. Kerrostaloon sen sijaan voi tulla vaikka kuka ja koska vaan, sillä se on kerrostalo eikä se ole oikea koti, siis sellainen kuin omakotitalo. Eläm...

Valokuvatorstain 287 haaste: kaikki käy Täti sanoi, että tämä käy. Noloa. Eihän täti julkaise itsestäänkään kuvia after sauna tai jotakin. Terveisin Ronja personal trainer

Hau Kamut! Tässä sitä ollaan taas harkoissa. Nuuskuharkat ja rosvot kiinni- harkat. Niistä mä tykkään kaikista eniten. Silloin nimittäin saan palkkion heti kun löydän jotakin nuuskuharkoissa. Toinen on tuo rosvot kiinni-harkat. Se on jännittävää. Annan rosvolle yleensä vähän etumatkaa jotta saan sitten vetää aivan täysillä sen perässä ja se yleensä luulee, että se ehtii mua pakoon. Kun on aika hakea palkinto, niin mä en todellakaan viivyttele! Otan kunnon vauhdin ja tuun niin nopeasti kuin tassuistani pääsen! Täti varoittaa mua aina siitä, että pitäisi pitää tuo kieli suussa, että ei vaan siihen kompastu vahingossa. Täti sanoi, että tässä on koira häntänen. Hmmm.... tottakai kunnon koiralla on häntä! Ja mulla ei mielestäni ole todellakaan mikään mitättömän pieni häntänen vaan ihan komea ja kunnollinen häntä. Tuolla se taas menee. "Ottakaa varas kiinni!!!" Ai niin, saankos mä tästä varmasti palkinnon? O.K.  sitten hoidan tämän loppuun.... Terveisi...

Hau Kamut!  Minä tykkään uimisesta. En jätä koskaan yhtään tilaisuutta, joka liittyy uimiseen, käyttämättä.  Merivesi on kyllä kieltämättä vielä vähän viileää, mutta minä en anna sen ollenkaan häiritä.  Tosin en viihdy siellä niin kauaa, mitä yleensä pienemmissä lätäköissä.  Muutama kunnon veto viilentään kuitenkin sen verran mukavasti, että kasteleminen kannattaa.  Kun alkaa väsyttää, nousen pois.  Kipitän rantaan ja aloitan ravistelemisen. Täti sanoi, että näytän tässä ihan uitetulta koiralta.  Täti ei uinut. Se istui assarin kanssa rantapaviljongissa. Minä uin useammankin kerran, jos se vain on mahdollista. Aina se ei ole. Siksi jokainen tilaisuus täytyy käyttää aina hyväksi. Terveisin Ronja personal trainer

Hau, hau! Oon vähän treenannut lihaksistoani tässä viimeaikoina. Mua ei niin kauhiasti aina huvita tuo treenaaminen. Mieluummin mä teen sellaisia omia juttuja. Assari ohjasi mua. Se on kuulemma ainut tapaa pitää mut radalla. Hmmm... tämäkin on vähän kummallinen laji. Koirien pitää tehdä niin kuin ihmiset sanoo eikä puhettakaan, että ihmiset tekisivät yhtään mitään. Tuli vaan mieleeni tässä, että kenenkäs sen oikeastaan pitäisi treenata ja ketä. Terveisin   Ronja personal trainer

Osallistun tällä kertaalleen tällä viikolla julkaistulla kuvalla valokuvatorstaihaasteeseen: 286 JOS . Lue tarina tästä.  Blogin nimi olisi edelleen Otto ammattaikissa, jos asiat olisvat menneet toisin maanantaina.

Hau Kamut! Kyllä kevät on oikein mielenkiintoista aikaa. Ensinnäkin nämä tuoksut! Kaikki tuoksuu todella mielenkiintoiselta ja vahvalta, kun lumet ovat sulaneet ja maa on kosteaa. Tätikin sanoi, että tuoksuu keväältä. Sillä on sentään moninverroin heikompi hajuaisti kun meikeläisellä. Ja näin keväällä tuppaavat kaikki linnut, jotka ovat talvesta hengissä selvinneet, tulemaan takaisin Suomeen. Ne istuskelevat langoilla yks sun toinen ja soittavat suutaan. Tekisi, siinä kyllä niitä katsellessa, koirankin mieli pistää pataan heti useampi yksilö. Meinaa mennä ihan tassut solmuun, kun selaa keittokirjoja ja miettii, että millaisessa marinadissa seuraavan saaliinsa käsittelisi. Ammattikissan kanssa aina suunnittelimme sopivia lisukkeita pulu- ja lokkipaistiin. Tosin täti ei ole antanut mun hyökätä niiden niskaan. Olen kyllä monta kertaa yrittänyt. Esim. tänään aamulla olisi ollut neljä oikein suurta pulua. Nami! Yritin syöksyä niiden perään, mutta täti piti kiinni. ...

Hau! Minä olen tädin koira,  Ronja nimeltäni. Oikeastaan minua sanotaan Traineriksi tai Traikuksi tai Häntäseksi. Hmm... nimiä on aika monta. En ole oikein päässyt selville, mistä nämä kaikki nimet tulevat ja miksi niitä käytetään. Minulle on toisaalta aika sama miksi minua kutsutaan, kunhan palkkioista vaan sovitaan.   Rodultani olen saksanpaimenkoira ja paimennankin mielelläni täti ja assareita. Tykkään kun kaikki ovat paikalla ja minä voin vahtia, että mitään ei tapahdu.   Meillä on vähän surullista kun amattikissaa ei enää ole. Minä etsin sitä eilen aika paljon. Ymmärsin kuitenkin illan aikana, että kaveri ei taida enää tulla takaisin. Tajusin, että kaikki ovat surullisia ja kävin lohduttamassa jokaista. Nuolaisin pari kertaa poskelle ja painoin pääni junnuassarin syliin ja kattoin sitä silmiin ja sanoin, että tules leikkimään. Ja junnuassari tuli. Leikimme tovin ja meillä oli kivaa. Uskon, että junnuassarikin alkaa muistella Ottoa ja hyviä hetkiä, joita on ...

Tänään tädin eläintarhaan hiipi suru. Ammattikissaa ei enää ole. Ototsta tuli enkelikissa. Se siirtyi tädin enkelieläintarhaan, jossa on jokunen kissa ja pari hevosta ja muita pienempiä eläimiä.   Oton ikää me emme tarkalleen tienneet. Se oli jotakin 14-16 vuoden välillä. Sopimussynttärit vietimme kuitenkin Otonpäivänä.   Otolla oli useampi raapimispuu, mutta tämä oli sen suosikki. Se raateli tätä uskollisesti päivittäin. Ensimmäinen havainto sen hiipumisesta olikin, että se ei enää teroittanut kynsiään.   Siisti se oli. Viimeisillä voimillaan se raahautui omaan vessaansa...   Elämä on tällaista. Siinä vaihtelevat ilo ja suru tasatahtia. Aina kuitenkin jossakin paistaa aurinko. Hyvä niin, sillä eihän varjojakaan voisi havaita, jos aina paistaisi tai ei tietäisi, että aurinko on, jos aina olisi vain varjoja.   Tämä blogi jatkuu. Näin ajattelen. Näkökulma muuttuu kissan näkökulmasta  hieman toisenlaiseksi, kun kyn...

Hmmm.... vaihdoin tänään blogin otsikkoa/nimeä. :( Otto voi aika huonosti. Menemme huomenna eläinlääkärille. Luultavasti siitä tulee Oton viimeinen eläinlääkärikäynti. Sitä on vaan jotenkin surullinen, vaikka useamman eläimen omistaneena sen tietää, että tällainen päivä on edessä ennemmin tai myöhemmin. Silti se koskettaa aina syvältä. Koirakin näyttää surevan kissakaveriaan. Vaikka niillä on ollut selkeästi viha-rakkaussuhde, on koira huolissaan siitä, mitä kissalle tapahtuu. Se valvoo saunan oven takana ja välillä vähän uikuttaa. Otolle on sauna ollut alusta saakka turvapaikka. Kun se tuli meille kissatalolta, se asui ensimmäiset viikkonsa saunassa. Ja aina kun sille on tullut joku kriisi, se on vetäytynyt saunaan miettimään asioitaan. Koira on ajanut sen välillä saunaan... Joskus se on vetäytynyt sinne muuten vaan lepäämään tai tuijottamaan ikkunasta ulos kadulle. Tähystysikkuna. Siitä on nähnyt, kun on kulloinkin tulossa kotiin ja sitten on voinut olla reippaast...