Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2014.

Tuleeko eläintarhaan kissa?

Hau Kamut!

Nyt on ilmassa sellaisia juttuja, että tädin eläintarhaan saattaa tulla kissa. Ainakin visiitille. Viikoksi tai kahdeksi. Täti on vähän iskenyt silmänsä yhteen mustavalkoiseen kolliin. Ikää tällä herralla on 1,5 v. Herra asuu kissatalolla.
Oikeastaan tämä on junnuassarin projekti. Junnuassari on kaivannut kohta kokonaisen vuoden kissaa Otto-enkelikissan jälkeen.
Hmm... tällä kerralla pitää ottaa kuitenkin huomioon pidänkö MINÄ kissasta. Tädin pitää myös miettiä, pitkään ja hartaasti, lisääkö kissan ilmaantuminen taloon meteliä meidän luukusta vai vähentääkö se sitä. Eli tädin pitäisi harkita ja miettiä tekosensa todella tarkasti.
En ole oikein varma, miten suhtaudun asiaan.
Terveisin
Ronja kotikoira


Lähetetty Windows Phonesta

Saksansylikoira?

Hau Kamut!

Aamulenkki tänään oli yhtä painajaista. Täti komensi mua pysymään vieressä ja vetämättä. 
Sitten tuli vastaan yksi isotteleva chihuahua, joka ilmoitti mulle, että se ei tykkää kun mä käyn aamupissalla samassa puistossa, missä se. Mä sanoin sille kovaäänisesti, että mä kuule pissaan ihan siellä missä haluan.
Käveltiin vähän matkaa ja sitten kuulin, että takana tulee auto. Käännyin kattomaan, että kukas se sieltä tulee, enkä osannut ollenkaan varautua siihen ääniefektiin, mitä kuulin. Oli nimittäin niin, että joku oli heittänyt sellaisen salaattikulhon muovikannen keskelle katua ja se auto ajoi sen kannen päälle. Siitä tuli sellainen pelottava rits-räts -ääni ja mä ryhdyin ujeltamaan ja juoskin karvat pystyssä tädin luo turvaan. Täti kysyi multa, että mikäs se tuollainen saksansylikoira oikein on?
Onneksi kohta tuli vastaan yksi toinen chihuahua, jolle mä pääsin sanomaan, että mees pois mun pissapuistostani. Mä olin täällä ennen sua.
Jos tällaisia aamuja tulee lisää, täti saa t…

Väärällä junalla pääsee oikeaan paikkaan

Kävin sitten vähän lenkillä

Hau Kamut!

Pääsin taas mukaan lenkille. Viuhka sanoi tädille, että olen koulutuksen tarpeessa. Täti myönsi, että näin taitaa olla. Hmmm... toivottavasti ei ole luvassa mitään ikävää meikäläisen kannalta.

Terveisin
Ronja lenkkikaverikoira
P.S. Täti ja Viuhka ovat aika tylyjä mun tarpeilleni. Vastaan tuli todella hieno sakemannipoika ja ne eivät päästäneet mua tekemään tuttavuutta sen kanssa



Lähetetty Windows Phonesta

Työkaverini

Työkaverini ja minä olimme teatterissa tammikuussa. Istuimme väliajan salissa, me kaksi jo elämää vähän enemmän nähnyttä naista, juttelimme näytelmästä ja näimme pari muutakin työkaveria siinä. Kävelimme kotiin ja pohdimme vielä näytelmää. Muutamaa päivää myöhemmin juttelimme kahvihuoneessa ja sovimme, että menemme jonakin iltana istumaan kaupungille kahville.  Tänään tuli suru-uutinen. Elämä on tässä. Tänään.


Matolääkeaika

Hau Kamut!

Tässä olen paimentanut koko eilisen illan tätiä, kun se taas leipoi. Meinasivat jäädä mun lenkkeilytkin vähän väliin, kun assarit olivat kaikki jossakin. Junnu oli yökylässä sen kamun luona ja urheiluassari oli treeneissä ja assari 3 teki lähtöä sen kamun luo. 
Mulla on vähän hampaankolossa tädille asioita. Nyt on nimittäin taas se aika vuodesta, kun saan matolääkkeet. Eilen täti antoi mulle ensimmäisen satsin. Voitteko tajuta, millä tavalla se huijasi mua? Se otti uunilihasta silavaa ja työnsi sen pillerin sen silavan sisään. Ensimmäinen pilleri meni vähän huomaamatta. Sitten toisen pillerin mä pudotin suustani ja söin vain silavat. Täti heti huomasi, että mitä mä tein. Se otti uuden palan silavaa ja työnsi sen mun kitaani ja nosti pään ylös. Ja kolmannen se laittoi silavan sisälle ja nosti suoraan mun pääni ylös ja odotti, että mulle tuli nielemisrefleksi. 
No sentään sain luun, joka oli kiinni siinä uunilihassa. Söin sen kokonaan ja sitten aamulla oli tietenkin aivan ta…

Mihin ruokakiponantaja oikein koiraa autolla vie?

Hau Kamut!

Kyllä mä taas ihmettelin, että minneköhän se mun ruokakiponantaja mua oikein autolla vie?  Siis mähän tykkään autoilusta. Se on mun ykkösjuttuni, mutta että mä en ihan näin usein pääse autolla, vaikka haluaisinkin. Ettehän kerro kenellekään, mutta tuo täti on kuulkaa ollut viime aikoina vähän omituinen. Oikeastaan melkein siitä saakka, kun se meni sinne Viuhkaan. Ensin se ei meinannut millään mennä, mutta assarit sanoivat, että ehkä ei kannata aina olla kotona. No sitten se ajatteli, jos se kuitenkin mensi. Mä sanoin sille silloin eteisessä, että mä voin tulla sun kanssa, mutta sitä ei sitten kuitenkaan huomioinut. Se siis tosiaan meni ja mä ihmettelin, että mitä se oikein on tämä Viuhka, kun ihan outoja hajujakin kantautuu heti kotiin. 
No niin, sitten mä pääsinkin ulos autosta. Vihdoinkin. Mä en tiedä, että mitä se täti oikein viivytteli. Hmm... sen vierellä oli joku kumma tyyppi, jota mä en tuntenut, mutta jonka mä kyllä tunnistin heti hajusta. Jaa siis tämä on siis se …

Xylitolpurkkaa

Hau Kamut!

Mä olin tässä pari päivää sitten aika huonossa hapessa. Kävi nimittäin niin, että junnuassari sai tädiltä sellaisen ison purkkapussin ja minä näin sen. Junnuassari tuli siitä pussista nimittäin tosi iloiseksi ja se leventeli sillä assareille, että nyt on tällaista laatua sitten vähän enemmänkin. 
No mä tietenkin tarkkailin junnua silmä kovana ja hajuaisti valppaana, mitä se sillä pussilla tekee. Näin, että junnu työnsi sen laatikkoon. Laitoin paikan muistiin ja kävin vielä pari kierrosta siinä ympärillä pyörähtämässä. Joo siellä on.
Tuli sitten maanantai ja kaikki poistuivat luukusta vähitellen. Täti töihin ja assarit kouluun, kukin vuorollaan. Mä odotin ja odotin. Se aika tunti ikuisuudelta. Hyvin tiedätte, että odottavan aika on pitkä, mutta jo seura on hyvää, niin pitkäkin aika sujuu varsin vikkelästi. Tädillä on tästä kokemusta vaikka kuinka ja paljon.
Ja kun viimeinen sulki oven, mä vähän aikaa varmistelin, että ne ovat kans poistuneet tästä pihapiiristä ja niin mä s…

Pää vadille

Hau Kamut!

Taas mun päätäni vaaditaan vadille. Olen innostunut juttelemaan taas vähän itsekseni, kun täällä kotona on yksin välillä niin totaalisen tylsää.
Haukun kuulemma taas aamusta iltaan. Täti ihmettelee tuota, sillä mä en ole yksin kuin 3-4 tuntia päivässä. Ja täti on äänittänyt meikäläisen jutteluhetkiä eivätkä ne sen naurhurin mukaan kuitenkaan kestä tunteja. Sen mä kyllä myönnän, että useamman kerran tulee välillä sanottua jotakin ääneen. Se nyt vaan on niin, että nyrkillä oveen paukuttava naapuri saa meikäläisen luulemaan, että se pyrkii sisään. Ja jos siihen ei sitten reagoi, niin sitten voi sanoa, että meikä ei oo oikeasti koira eikä mikään.
No nyt  mulla on sitten juoksu. Täti sanoi, että ei kai vaan oo tullut kutsuttuja kundeja päiväkahville. En myöntänyt, mutta en kieltänytkään. Kyllähän mä vähän niitä tuolta kadulta olen houkutellut.

Kevät on koiran parasta aikaa

Terveisin
Ronja
haukkuva koira




Lähetetty Windows Phonesta

Meidän täti sanoo jotta

Hau Kamut

Meidän täti sanoo jotta ei oo yhtään ihme, että tädit ovat joskus oikein vihaisia. Tädit nimittäin suuttuvat aina välillä kun niillä teettää vähän  liikaa hommia eikä muista silittää koskaan tätiä ja sanoa kiitosta. No siihen se kyllä koirakin hermostuu.
Joku toinenkin täti on hermostunut samoista asioista, mistä meidän täti.

Terveisin

Ronja
personal trainer

P.S. Tädille on kerrottu, että mä auon ihan liikaa leukojani. Haukun kuulemma aamusta iltaan.


Lähetetty Windows Phonesta