Siirry pääsisältöön

Tädin kissat


Kuvat MM


                                                          Kissojen leima

Tammikuun lopulla 2018 Tädin eläintarhaan muutti kaksi kissaa ihanaa. Oli kyllä niin sattumuksien summa, että nämä ihanuudet päätyivät meille. Kyllä jokaisessa kodissa pitäisi olla kissa tai kaksi.

Kuningatarkissa Ella



ja

Kissa Stravinski (Lupu)

 







Edit
2.7.2018






Otto enkelikissa


Otto oli löytökissa. Se oli tupsahtanut lähiseudulla eräälle mökille kesällä 2009. Mökkiläiset ovat ihmetelleet sitä kesän ja syksyn koittaessa he olivat sitten ottaneet yhteyttä kissataloon, jossa Otto oli saanut majapaikan. Sieltä Otto päätyi meille.

Kissa, joka on viettänyt suurimman osan elämästään jossakin muualla, ei välttämättä koe kodikseen uutta paikkaa. Siksi aluksivähän jännittääkin, kuinka Otto alkaa meillä viihtymään.

Otto kirjoitteli tätä blogia omaksi, tädin ja assareiden iloksi. Oton kynästä lähti välillä vähän syvällisiäkin mietteitä. Todettakoon, että kaikki yhteydet todellisuuteen ovat sattumaa tai lukijan oman vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Otto lähti enkelikissaksi 6.5.2013.



Mirristiina prinsessakissa


Mirristiina (s. 2003-24.12.2012) oli toinen kissamme. Myös se oli Kissatalolta (aluksi se oli sijoituskissana, jotta pystyimme varmistamaan, sopeutuuko se 8 laitosvuodenjälkeen perheeseen.) Sen historiasta tiedettiin kissatalolla se, että se oli villikissanpentu. Se vietti kahdeksan ensimmäistä elinvuottaan kissatalossa. Väriltään se oli täysin musta. Todella mustan, musta, sillä sen tassujen pohjatkin olivat mustat.
Kooltaan Mirristiina ei ollut kovin suuri. Se näytti noin vuoden ikäiseltä. No Ottoon verrattuna kissa kuin kissa on  pieni ja kevyt. (Mirristiina painoi eläinlääkärissä 3 kg 20g). Sen pään ja korvien mallissa oli mielestäni pieni vivahdus burmankissaa.
Mirristiinaa kutsuttiin sen hienostuneiden ruokailutottumusten takia Prinsessakissaksi ja Stiina Mirriksi. Se oli muutenkin hyvin prinsessamainen. Sivistynyt kissaneiti.
Se oli aluksi hieman arka, mutta koska se ei ollut koskaan varsinaisesti koskaan menettänyt luottamustaan ihmisiin, kuten Otto, se tuntui rakentavan luottamusta paljon Ottoa nopeammin. Se viihtyi kuitenkin, Oton tapaan, pitkiä tovia saunassa omassa laatikossaan, mutta esim. aamulla se tuli Oton kanssa reippaasti hakemaan ruokaa. Tosin Ottoon verrattuna se vain vähän näykkäili jotakin pientä.
Oton tapaan se kuitenkin oli tosi valikoiva ruokansa suhteen. Jauheliha ja kalaruoat olivat sen lemppareita. Kanasta se ei pitänyt ollenkaan, kuten ei Ottokaan.
Se oli älykäs kissa ja se osasi taitavasti kiusata Ottoa ja Ronjaa. Se huomasi nopeasti mm. sen,  että Otto ei pidä siitä, että joku koskee sen raapimispuuhun. Mirristiina tietenkin meni raapimaan Oton puuta ja ei ole tietävinään kun Otto komentaa sitä pois. Otolla onkin ollut välillä melkoisen kova työ, kun se on joutunut vahtimaan raapimispuutaan etenkin öisin. Prinsessalla oli tientekin ihan oma raapimispuunsa, mutta ruohohan on vihreämpää aina aidan toisella puolella.
Lisäksi Mirristiina valtasi Oton ikkunalaudan. Ottoa ärsytti sekin tavattomasti.  Mirristiina oli kuitenkin Ottoa ketterämpi eikä Otto yleensä ehtinyt läppäisemään sitä yrityksistään huolimatta.
Sellaista se oli kissanelämä.
 (21.7.2015)

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos, jonka tekijä on Otto ammattikissa on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton -lisenssillä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirsitalon kengittäminen

Kuvat MM
Tänään päiväni alkoi kierretankojen sahaamisella tunkin tukiin. Tuttava, joka on entisessä elämässään ollut metallialan yrittäjä, hallitsee hitsaamisen salat ja osaa tehdä kaikenlaista, teki nämä tuet minulle. Kiitos!

Kesken sahaamisen pärisi puhelin. Seinäjoen K-Raudasta soiteltiin, että puutavara olisi tulossa, jos minulle sopii.  Toki sopii.

Yksi naapurinsetä piipahti ihmettelemässä kun täti sahaa tankoja ja tekee naiselle ihan epätyypillisiä asioita. Lähti vikkelästi pois, kun tajusi, että mitä meinaan ryhtyä tekemään. Pelkäsi luultavasti, että joutuu apupojaksi.


Tällaiselta nämä kapistukset näyttivät ulkoa, kun ne on kiinnitetty seinään.




Ja tällaiselta sisältä. Vastapuolella on puu.

Tuvan hämärässä...

Ja tunkki iskuvalmiina.




Moottorisalalla vain hirret poikki. Brun, brun....

Pätkä kerrallaan edettiin. Siis tätähän en tosiaankaan tehnyt yksin, vaan ystäväni avustuksella.


Tässä on saatu aikaan jo kolojakin.

Hirret täytyy pitää tallessa siihen saakka, että  uudet on saa…

Hirsien vaihto ja lahovaurion korjaaminen

Kuvat MM

Hirsien vaihto (kengitys)  oli ennen aivan arkista puuhaa ja luultavasti lähes kaikki hirsisen omakotitalon asukkaat tiesivät sen periaatteet. (Yleensä talot olivat itse tehtyjä).  Nykyään on toisin. Valtaosa omakotitaloista rakennetaan elementeistä ja tällainen perinnerakentaminen unohtuu. Tosin sen seurauksena sitten myös rakennusvirheet, jotka tuhoavat perinnerakennuksia, lisääntyvät kun niitä korjataan nykyaikaisin menetelmien ja käytetään vääränlaisia materiaaleja mm. lämpöeristämiseen.
Ajattelin kerätä tähän perustietoa hirsitalon rungon korjauksesta ja hirsien vaihdosta. Följärit ovat maksettu (20.6.2017) ja laitetaan kuulemma postiin pikaisesti. Saa nähdä, yllättääkö Posti jälleen.
Olemme purkaneet laudoitusta. Haluan samalla tarkistaa millaisessa kunnossa hirret ovat noin ylipäätään ja avata kaksi peitettyä ikkunaa jälleen käyttöön.

Onneksi tuonne seinien väliin ei oltu laitettu mitään ylimääräistä. Siellä oli tervapaperi, jollaisen laitan uudelleen. Lisään kuiten…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…