Tädin kissat

Otto enkelikissa


Otto oli löytökissa. Se oli tupsahtanut lähiseudulla eräälle mökille kesällä 2009. Mökkiläiset ovat ihmetelleet sitä kesän ja syksyn koittaessa he olivat sitten ottaneet yhteyttä kissataloon, jossa Otto oli saanut majapaikan. Sieltä Otto päätyi meille.

Kissa, joka on viettänyt suurimman osan elämästään jossakin muualla, ei välttämättä koe kodikseen uutta paikkaa. Siksi aluksivähän jännittääkin, kuinka Otto alkaa meillä viihtymään.

Otto kirjoitteli tätä blogia omaksi, tädin ja assareiden iloksi. Oton kynästä lähti välillä vähän syvällisiäkin mietteitä. Todettakoon, että kaikki yhteydet todellisuuteen ovat sattumaa tai lukijan oman vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Otto lähti enkelikissaksi 6.5.2013.



Mirristiina prinsessakissa

Mirristiina (s. 2003-24.12.2012) oli toinen kissamme. Myös se oli Kissatalolta (aluksi se oli sijoituskissana, jotta pystyimme varmistamaan, sopeutuuko se 8 laitosvuodenjälkeen perheeseen.) Sen historiasta tiedettiin kissatalolla se, että se oli villikissanpentu. Se vietti kahdeksan ensimmäistä elinvuottaan kissatalossa. Väriltään se oli täysin musta. Todella mustan, musta, sillä sen tassujen pohjatkin olivat mustat.
Kooltaan Mirristiina ei ollut kovin suuri. Se näytti noin vuoden ikäiseltä. No Ottoon verrattuna kissa kuin kissa on  pieni ja kevyt. (Mirristiina painoi eläinlääkärissä 3 kg 20g). Sen pään ja korvien mallissa oli mielestäni pieni vivahdus burmankissaa.
Mirristiinaa kutsuttiin sen hienostuneiden ruokailutottumusten takia Prinsessakissaksi ja Stiina Mirriksi. Se oli muutenkin hyvin prinsessamainen. Sivistynyt kissaneiti.
Se oli aluksi hieman arka, mutta koska se ei ollut koskaan varsinaisesti koskaan menettänyt luottamustaan ihmisiin, kuten Otto, se tuntui rakentavan luottamusta paljon Ottoa nopeammin. Se viihtyi kuitenkin, Oton tapaan, pitkiä tovia saunassa omassa laatikossaan, mutta esim. aamulla se tuli Oton kanssa reippaasti hakemaan ruokaa. Tosin Ottoon verrattuna se vain vähän näykkäili jotakin pientä.
Oton tapaan se kuitenkin oli tosi valikoiva ruokansa suhteen. Jauheliha ja kalaruoat olivat sen lemppareita. Kanasta se ei pitänyt ollenkaan, kuten ei Ottokaan.
Se oli älykäs kissa ja se osasi taitavasti kiusata Ottoa ja Ronjaa. Se huomasi nopeasti mm. sen,  että Otto ei pidä siitä, että joku koskee sen raapimispuuhun. Mirristiina tietenkin meni raapimaan Oton puuta ja ei ole tietävinään kun Otto komentaa sitä pois. Otolla onkin ollut välillä melkoisen kova työ, kun se on joutunut vahtimaan raapimispuutaan etenkin öisin. Prinsessalla oli tientekin ihan oma raapimispuunsa, mutta ruohohan on vihreämpää aina aidan toisella puolella.
Lisäksi Mirristiina valtasi Oton ikkunalaudan. Ottoa ärsytti sekin tavattomasti.  Mirristiina olikuitenkin Ottoa ketterämpi eikä Otto yleensä ehtinyt läppäisemään sitä yrityksistään huolimatta.
Sellaista se oli kissanelämä.
 (21.7.2015)

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos, jonka tekijä on Otto ammattikissa on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton -lisenssillä.