Mau, minä olen Ella

Kuvat MM 

Mau!

Minä olen Ella, Tädin eläintarhan uusi kuningatar.  Palvelijani täti ei kyllä ymmärrä kissoista vielä kovinkaan paljoa, se täytyy heti näin alussa todeta.  Tänään siis koin järkytyksen, kun meille kotiin tuli joku täti ja joku setä, joka oli sen tädin autokuskina. Heti ovella, jonne erehdyin menemään vastaan, kohtelias kun olen, ne alkoivat höpistä heti jostakin Vaasasta. Voipojat, jos olisin ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, niin olisin heti sukeltanut niin lattianrakoon, että eivät olisi löytäneet mitenkään. 

No tämä kavala naishenkilö tuli kahden kuljetuskopan kanssa sisään ja avasi niiden ovet. Kopan sisällä oli ruokaa. Lupu meni sellaiseen häkkiin ja se nainen työnsi oven kiinni ja sanoi, että terve.

Siinä vaiheessa meikälikan hälärit alkoivat kilahdella, mutta mun palvelijani E teki aivan selvästi yhteistyötä tuon kavalan naisen kanssa ja niin ne yhteistuumin työnsivät minut sitten toiseen kuljetuslaatikkoon.

Se setä ei osallistunut ollenkaan tällaiseen väkivaltaiseen puuhasteluun. Täti sitten raahasi meidät autoon ja istui sinne takapenkille. Ja matka alkoi. Ja se kesti, ja kesti ja kesti. Jossakin kuulemma Saarijärven takamailla huomasin, että se mun loukkuni ovi ei ole kunnolla kiinni ja naps, työnsin pääni ulos ja olinkin kohta sen häkkyrän katolla. Täti kattoi ihan ihmeissään. - Mau, sanoin vähän loukkaantuneesti. - On tämä kumma juttu, että lähdetään maapallon ympärysmatkalle eikä ollenkaan huolehdita rapsutuksista ja hieronnasta. Heti menin sitten sen tädin syliin ja vaadin rapsutuksia. Heti kun rapsutukset loppuivat, kysyin, että mikäs nyt mättää, eikö niinkun ymmärrys riitä, että kissoja täytyy rapsutella juurin niin paljon ja juuri niin kauan kun kissat haluavat. Hitaasti asia meni perille, mutta meni kuitenkin. Siinä minä sitten istuin koko loppumatkan tädin sylissä ja heti komensin kun täti vähänkin yritti lopetella rapsutuksia.

Lupu oli niin järkyttynyt, että ei sanonut mitään. Nukkui välilillä ja välillä tuijotti ulos.

Kun sitten saavuttiin tädin luukkuun, niin minä kävin heti tarkastamassa paikat. Raapimispuu oli uusi ja kivan värinen. Tosin se oli alkeellinen. Ei mitään kerroksia, niin kuin kotona oli. Mutta saa kelvata. Jos ei kohta tule uutta, niin ryhdyn luonnollisesti neuvottelemaan asiasta. Muutama raapaisu sohvaan (oli muuten oikein hyvän tuntuinen raapimisen näkökulmasta) ja ehkä sitten homma hoituu.

Yritin houkutella Lupua pois sohvan alta. Sanoin sille, että ei täällä ehkä kuitenkaan ole NIIN vaarallista. Ruokaakin on. Savulohi maistui kieltämättä ihan hyvältä. Olisin kyllä kaivannut ehkä vähän kermaviiliä tai smetanaa siihen palanpainikkeeksi. Ehkä täti tajuaa jossakin vaiheessa, että ne ovat kissalle hyväksi. 

No tässä nyt nämä ensimmäisen illan kuulumiset. Täytyy vähän tarkkailla tätä touhua. 


Terveisin 

Ella
tädin eläintarhan uusi kuningatar

 

Kommentit