Tädin eläintarhassa

  Kuvat MM   Eilen sitten pakkasin Volvon takakontin ja takaistuimet täyteen teoksia ja suuntasin auton nokan kohti Patruunagalleriaa. Volvo V70 on kyllä ihan  uskomaton tilaihme. Tämä tuoreempi on tavaratilaltaan pienempi kuin vuoden 1999-2000 versio, mutta kyllä tännekin mahtuu. Yhdellä reissulla maaliin!   No sitten tuli pienoinen yllätys, kun pääsimmekin Marjan kanssa ripustamaan tauluja, sillä toinen työntekijöistä olikin ottanut vapaata. Ripustimme sitten klo 19 saakka, jolloin tila menee kiinni.   Ripustusta ei saatu ihan täysin valmiiksi, vaan homma jatkuu tänään sitten klo 16 jälkeen.    Sitten eilen tapahtui hienoinen yllätys, kun lukioaikainen luokkakaveri tuli galleriatilaan. Aika huikeaa saada vieraskirjaani heti ekat nimet ja mikä parasta tämä luokkakaveri on etunimikaimani.    Toinen yllätys oli ihana muistaminen työkaverilta, joka ei pääse avajaisiin. Silmissä vetistä.        Pääasioita oikeille sil...

  Kuva MM   Numerofriikin päiväkirja. Tasalukuja mittarissa. Nämä vaan ovat niin kivoja.    Muuten renkaiden vaihto tuoreisiin Nokialaisiin: tankillisella ajaa noin 860 kilometriä. Kyseessä vm 2003 Volvo V70 2,4. Se on mielestäni aika hyvä määrä kilometrejä.    Vierintävastus on asia, johon kannattaa todellakin kiinnittää huomiota. Polttoaineen kulutus pienenee ja kun vielä huolehtii siitä, että renkaiden ilmanpaine on auton valmistajan suositusten mukainen ja auto muutenkin kunnossa, niin siitä saadaan teho irti energiatehokkaasti.     

Kuva MM    Ihania symmetrisiä lukuja. Nämä ovat niin ihania.   

  Kuvat MM   Muistelen hieman autohistoriaani.  Innostus tämän katsauksen kirjoittamiseen virisi, kun naapuri kävi ihmettelemässä tuossa pihalla, että montako autoa sulla oikein on. Oli mennyt luultavasti sekaisin laskuissaan, kun kuluvana kesänä autoja on tässä vähän tullut ja mennyt. Hän oli kaipaillut uudelle uralle lähtenyttä Transittia. 1.  Ihan ensimmäinen autoni oli Opel Kadet. Oranssi. Se oli jotenkin sellainen sporttisen oloinen ja 18-vuotiaana sellainen on aina plussaa. Väristä en niinkään välittänyt. Opeleilla olen ajellut tosin tämänkin jälkeen, mutta mitään lemppareita ne eivät ole olleet. Sitten menin naimisiin ja perheessä oli yksi kulkupeli. Kiistatta olisi tarvittu kaksi, mutta sattuneesta syystä niitä ei ollut enempää.   2. Kun lusikat sitten vuonna 2011 menivät jakoon ostin ensimmäisen oman Volvon. Siitä alkoi rakkaustarinani V70. Ensimmäinen Volvoni oli punainen vuoden 1999 V70 2,5 koneella. Sillä oli ostohetkellä aje...

Kuvat MM      Minulla on juuri nyt tällä päivämäärällä 24.7.2024 rekisterissä neljä Volvo-merkkistä henkilöautoa. Se lienee yhdelle naisihmiselle suhteellisen paljon. Ainakin autojen suuri määrä (onhan sitten vielä yksi punainen paku, ja se toinen paku, joka oli ja muutti eläkepäiville show-hommiin ) sivullisia ihmetyttää.   Asia nyt vain on niin, että minä tykkään juurikin Volvoista. Se on minulle The Auto. Ja vuosikerran 1995-2006 ovat mielestäni parhaita. Olen ostanut kokoelmaani näitä helmiä, kun sopiva on sattunut kohdalle. Kun hankin auton, se käy luottohuoltajani luona kylässä. Yleensä se viihtyy siellä päivän ja joskus, jos varaosia tilaillaan se yöpyykin siellä. Lasku on yleensä tässä johtaa 1500-2000 €. Se kannattaa, sillä voin turvallisin mielin ajella autollani seuraavaan määräaikaishuoltoon saakka.   Parhaista parhaita ovat 1995-2000 valmistetut ajokit. Niissä on riittävän vähän tekniikkaa. Tällainen tavallinen tätikin osaa vaihtaa lamput et...

  Kuva MM     Matka-autossani on mittarissa tänään 362263 kilometriä. Jotenkin kiva luku. Aamulla hämärässä marraskuun aamussa vanha työjuhta kulkee vakaasti eteenpäin. Katsastuskin meni läpi kertaheitolla.   

   Yliassari III ottama kuva Hau, hau Kamut! Ihana, ihana metsä. Onneksi täti tykkää sienistä ja kaikesta sellaisesta. Täti pakkasi autoon kaikenlaista. Mm. herkullisen tuoksuista kinkkupiirasta. Jostakin syystä hän ei laittanut sitä koria tavaratilaan minun kanssani. Se on todella harmillista, sillä kyllä minäkin olisin sellaista piirakkaa syönyt oikein mielelläni. En voi sanoa, että välittäisin paprikasta nyt aivan poikkeuksellisen paljon, mutta kyllä se tuon kinkun seurassa menee alas.  Yliassari 3 ajoi. Se on polleaa, kun sillä on nykyään ajolupa. Assari ja junnuassari istuivat takana ja minä päivystin takaikkunasta maisemia ja arvaatte kai mitä muuta.  Oli ihana päivä. Täti jutteli sen <3 kamun kanssa ja mä  juoksin sen kun ehdin, kävin uimassa muutamassa ojassa jne. Oli niin kivaa. Sitten oli muutama kohta, jossa oli oikein hyvä muta. Mä rakastan mutaa! Täti ei. Meille tuli heti taas sellainen kehityskeskustelu. Täti sanoi, että se ei tyk...

Hau Kamut! Tänään on ollut makaroonilaatikkopäivä. Jauheliha tuoksui...hmmm.... Mä en saanut yhtään sitä laatikkoa. Tosin en mä tykkää makarooneista yhtään, mutta siitä jauhelihasta. Voi pojat. Sitä mä söisin vaikka viis kiloa putkeen.   Sitten täti sanoi assarille, että tuus vähän auttaan noiden laatikoiden kanssa. Tädillä on ollut eteisessä kolme banaanilaatikkoa ja mä oon miettinyt, että miksi se taas laittaa niihin vaatteita. Oon kysyny, että aikooko se muuttaa taas jonnekin.  Se on kyllä vakuuttanut, että se laittaa laatikkoihin assareiden vanhoja kamoja ja kaikkea sellaista ylimääräistä, jota se ei itte enää käytä. Nyt se sitten tänään vei ne yhdelle sedälle, joka kuljettaa noita vaatteita tuonne Viroon sellaisille alueille, joissa ihmisillä menee tosi huonosti. Siellä on sellaisia ihmisiä, joilla on kuukausitulot 300 € ja niillä ei ole oikein mitään. Täti sanoi, että pitää aina muistaa, että ittellä on asiat kuitenkin aika hyvin, kun on vaatteet, ruoka ja kämppä....

Mau Kamut! Täti kävi tänään tuolla K1 -katsastajilla Volvon vuositarkastuksessa. K1 on tädin suosikki vuositarkastuspaikka. Sitä ennen täti kävi Volvon kanssa pesulla Palosaaren ST1:llä. Se on tädin ja Volvon vakipaikka, kun ne tarvii vähän kauneushoitoa. Tosin tädille ST1 ja sen mukkipossut eivät taida olla kaunistukseksi paremminkin kauhistukseksi. Traineri saa kuljettaa sitä ympäri kaupunkia tuskissaan ja täti tuhoaa trainerin työn aina yhdessä hetkessä. On siinä eläimellä epäkiitollinen duuni. K1:llä Volvo tutkittiin taas perinpohjin. Eka kokeiltiin miten se huutaa, että VARO!!?!! Sen se osas oikein hyvin. No mun makuuni se ääni on aika matala, sais olla sellainen kunnon maukaisu. No Traineri heti kommentoi, että kunnon haukahdus olisi paaaljon parempi. Siinä me sitten kiisteltiin sen kanssa tovi, että kumpi olis parempi. Täti sanoi, että se ei haluais kumpaakaan, että Volvon ääni on ihan hyvä sellaisenaan. Mä olin kyllä kieltämättä vähän pettynyt, sillä mä ajattelin, että k...

Mau Kamut! Kyllä tätiä nyt vastustaa. Täti joutui käyttämään taas Volvoa telakalla . Eikä oo monta hetkeä, kun se kävi Akkusalmisella renkaan takia. Mä sanoin jo tädille, että kannattaako olla jatkuvasti mieltään vaihtelevalle automerkille noin uskollinen? Siis tuollaiselle, joka lähtee käyntiin kuin huvittaa eikä aina silloinkaan. Täti on välillä houkutellut sitä autoa sokerinpalalla ja välillä vähän raipalla. Eikä ole oikein välttämättä auttanut. Käynnistäminen oli  vian nimi tällä kerralla. Täti  urputti mun varoituksilleni vastaan ja tilasi ajan volvosairaalaan. No ne ottivat sen tuolla sinisellä tiskillä vastaan ja lupasivat tehdä siihen tädin autoon vianmääritystä. Tädin kertomiin oireisiin ne eivät osanneet sanoa mitään, kuulostivat kuulemma oudoilta. Täti sitten poistui sieltä 120 euroa köyhempänä ja auto yhtä vikaisena kuin mennessäkin. Jarruneste oli ainut, mitä siellä lisättiin ja sekin tietenkin tädin pyynnöstä. Vikaa etsittiin, mutta ei löydetty. Täti oli vähä...

Mau Kamut! Tädillä on taas ollut enemmän ja vähemmän säpinää tuon sen Volvon kanssa. Viimeksi kun tuosta koirankuljetusautosta kerroin, se jätti tädin välille, kun se sylkäisi jäähdytinnesteet pihalle ja tädin matka loppui sitten siihen. Tädin kamutädin setä kuitenkin pelasti tädin ja sai auton kuntoon. Sitten Volvon kuskin puoleinen etutassu oli tyhjentynyt luvattoman paljon. Täti sitten oitis soittamaan Akkusalmiselle , että apua, nyt on tassuun tullut pipi. Setä siellä kaupassa sanoi, että täti voi tulla sitten heti kun tädille sopii, mieluummin kuitenkin iltapäivällä, kun jonossa on muutama ajan aiemmin varannut setä. Täti sitten meni niin kuin oli sovittu ja Akkusalmisen pojat ryhtyivät tutkimaan tädin auton tassua. Pojat ottivat ekana tädin auton sisälle -täti ajoi itte eikä vienyt karmeja mukanaan. (Onneksi, sillä siihen remppaan tädin rahat eivät olisi riittäneet.) Pojat uttivat tädin autontassua vedessä ja mitään reikää ei löytynyt. Setä sanoi, että reikä on todennäkö...