Tädin eläintarhassa

Kuvat MM   Ilmeisesti vauvankin mielestä on jo syksy, sillä se ei enää mene uimaan.  Rannalla se kuitenkin käy ja kahlaa vedessä, mutta ei muuta.   Illalla hämärä hiipii jo huomattavan aikaisin ja auringon laskiessa alkaa olla aika viileää. Viikonloppu taisi olla tämän vuoden viimeisiä viikonloppuja kun vielä löytyy kehnäsieniä ja orakasta. Lampaankäävät näyttäisivät olevan jo täysiä harvinaisuuksia.   Tatteja tulee vielä, jos ei tule kovia pakkasia ja suppilovahveroiden kulta-aika alkaa.     

Kuvat MM  Sienipäivä.  Kanttarelleja, suppilovahveroita ja tatteja.  Koirat nauttivat metsässä hengailusta. Eilen löysin myös kanttarelleja ja tatteja. 

  Kuvat MM    Menneenä viikonloppuna olin kaverusten kanssa kolme kertaa metsässä ja poimin tyrnejä. Samaa hommaa luvassa tänään.   

Kuvat MM  Häntä on taas vähän mallia Finnair,  joten vauva joutuu taas leikkuuseen.  Hännän karvojen leikkaamisesta se ei pidä ollenkaan. Ehkäpä se pelkää,että tuo hutilus vie koko hännän. 

Kuvat MM  Ilman mun tarkkanenäistä sienikaveriani olisin todennäköisesti löytänyt vain orakkaat ja tatit. Kanttarellit lymsivät  sammaleen sisällä ja ne olisivat menneet ohi. Herkkutatteja oli tosiaan muutama,  mutta ne vein toiselle tontille Vauvan hoitajan iloksi.    Tein metsässä sellaisen mielenkiintoisen havainnon, että tämä mun sienikaverini, joka suhtautuu ihmisiin todella varauksellisesti ja se jopa yrittää häätää jotkut tyypit pois, ei sorra kaikkea kohtaamaansa.   Meillä oli eilen kolme ihmiskohtaamista ja yhdellä ihmisellä oli koira. 2 kohtaamista meni hyvin, kolmanteen kaverilla oli kommentoitavaa. Se ei selvästikään tykännyt.   Ehkä mun pitäisi enemmän luottaa tähän tarkkanenäiseen ja tarkkanäköiseen kaveriini. Se todennäköisesti aistii jotain sellaista, mihin minä ihmisenä en kykene.   

Kuvat MM   Näitä on nyt tänä keväänä joka paikassa. Vauva huomasi, että kuvaan näitä ja se kävi nuuhkaisemassa sientä ja kohta se jo näytti minulle niitä lisää.   

Kuvat MM    Tutkimusten nojalla on tultu siihen tulokseen, että korvasieni on luultua myrkyllisempi tai paremminkin sen myrkky vaikuttaa elimistössä jopa niin, että sen yhteyttä ALS-tautiin on epäilty.   Yle uutisoi korvasiestä kuluvana keväänä.   Olin kahden vaiheella, keräänkö vaiko en. Päädyin siihen, että ainoastaan ihailen. Kieltämättä herkku oli hieman vaikea jättää metsään, mutta totesin mukanani olleille karvakavereille, että keskitytään paremminkin tryffeleihin ja kanttarelleihin ja muihin vastaaviin.  Jotenkin ironista, että näitä oli nyt todella paljon.     Lainaus Iltalehden artikkelista The Atlantic uutisoi poikkeuksellisesta ALS-taudin esiintymästä Ranskan Alpeilla. Kun sairastuminen toisensa jälkeen ilmaantui samassa kylässä, eikä mitään geneettistä syytä tapauksille tuntunut löytyvän, asiantuntijoiden epäilykset heräsivät. Voisiko jokin ulkopuolinen ympäristötekijä laukaista harvinaisen sairauden? A...

Kuvat MM    Täti lähti metsään, kun minä tökin ja tökin, että mennään nyt heti taas sinne kivaan metsään. O.k. täti sanoi, Mennään, jos kerran haluat. Ja sitten mentiin. Autossa on niin mukava istua. Ajeltiin metsään ja minä sain vapaa etsi suppis-käskyn ja heti löysinkin sellaisen paikan, että poimimista jatkettiin, vaikka oli ihan täysin pimeää. Täti sanoi, että kohta täytyy lähteä pois, että ei tule susi vastaan. Tylsää, kun on niin pimeää. Ja tylsät sudet.  

  Kuvat MM     Oli taas niin mukavaa olla metsässä etsimässä sieniä. Minäpä löysin taas oikein hyvän apajan. Löysin myös kanttarelleja. Se vasta olikin hienoa. Menneellä viikolla saalista tuli 40 litraa. Suppiksia taitaa olla jo sellaiset 200 litraa kasassa. Täti sanoi, että jos minä tykkään etsinä, niin kyllä me lähdetään vaikka joka päivä metsään.    

    Kuva MM   Tämä ei kelpaa sienikoriin, totesi Asti the Lagotto.  

  Kuva MM     Kävin vielä viikonloppuna katsomassa kanttarellipaikat läpi. Ja löytyihän niitä kopallinen. Hieno juttu.