Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2013.

Kissa kiusaa koiraa?

Mau Kamut! Täti sanoi, että se nostaa syytteen minua vastaan. Hmm... Ei kuulkaa kuulosta oikein hyvältä. Tarvitsen nyt hyvän asianajajan, joka kykenee vaihtamaan värit toisin päin. Sattui nimittäin niin, että kun täti oli tässä kipeänä, meikeläisellä meni yhtenä iltana vähän lujaa. Olin  seurannut tätiä pari päivää ja tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että se ei kauhean helposti nouse pois peiton alta. Ja oikeassahan minä olin. Makoilin siinä tädin jalkopäässä ja Traineri makoili, tapansa mukaan, tädin vieressä lattialla, omalla pedillää. Muuten Traineri on siitä aina vähän kade, että mä saan nukkua tädin kanssa. Siispä kun mä olin vähän havainnoinut, niin mä päätin ryhtyä kouluttamaan vähän Traineria. Nousin ylös, venyttelin niin kuin kunnon ammattikissa tapaa aina venytellä hyvin jäsenensä ennen liikkellelähtöä. Jep. Mä sitten hyppäsin lattialle ja tein sellaisen oikein kunnon kissanlaukkaspurtin. Se oli kieltämättä koitua mun kohtalokseni, nimittäin siinä touhussa käsi...

Maailmanloppuja

Mau Kamut! Täti sanoi, että maailmanloppuja on erilaisia. Maailmoja loppuu silloin tällöin siellä ja täällä. Meidän talossa yksi maailma loppui juuri jouluaattona, kun Prinsessakissasta tuli enkelikissa . Muunkinlaisia maailmanloppuja on. Ne voivat vaikuttaa ulkopuolisesta pieniltä, mutta kohteensa kannalta ne ovat kuitenkin isoja ja ainutkertaisia. Kun mä tarkemmin ajattelen, meillä oli välillä aika kivaa, kun maattin partisn pöydällä ja kytättiin talvipäivinä talitinttejä. Oltiin aina sen verran siellä, kun oli kunnon auringonpaiste. Sitten tultiin heti sisälle, kun alkoi viluttamaan. Meille Prinsessan loppu on ollut aika iso suru. Täti on riiputtanut päätään monta päivää. Tosin mä olen käyttänyt sen päänriiputusta hyödyksi, sillä kinkkupaketin kansi on ollut tavallista löysemmin kiinni. Oon tietenkin käyttänyt tällaisen ainutlaatuisen mahdollisuuden hyödykseni. Elämä on tällaista. Jokaisen on yritettävä itte elämänsä eteen. Terveisin Otto ammattikissa P.S. ...

Otto-omakuva

Mau Kamut!  Mä sanoin tädille, että on se oikeasti aika rupista, kun en saa juuri koskaan ittestäni kuvaa tänne blogiini. Trainerista, tädin kuusesta, uudesta kirppislöydöistä ja ties mistä täällä kyllä raportoidaan, mutta musta ei juuri tänne kuvia laiteta eikä niitä kovin usein meikeläisestä otetakaan. Istuin keittiössä omalla paikallani ja täti sitten päätti napata pari kuvaa. Sanoin sille, että olisit nyt vähän aikaisemmin vihjannut, että ryhdyt kuvaamaan, kun meikä olis sitten ehtinyt vähän käydä assareiden turkinhoitopalveluissa. Loukkaannuin, kun täti rupesi vaahtoamaan jotakin vaan turhamaisesta kissasta. Tuumasin, että turhaa mä sille jääräpäälle mitään sanon. Jos se on päättänyt ottaa kuvia, niin se sitten vaan ottaa kuvia. Huh, huh.... - Tässä sitä ollaan. - Joo ja ainakin viis kiloa painavampana kuin kaks ja puoli vuotta sitten. -Toi lisäys oli tädin. Mitä sekin toisten painosta ruikuttaa, kun ei itte mahdu mihinkään panssarivaunua pienempään kul...

Halvat ostokset tulevat kalliiksi

 Mau Kamut! Tätihän osti taannoin sen koivuisen hyllyn kirppikseltä . No nyt se sitten kävi menneen viikon lopulla tuolla Jyskissä assari 4 kanssa vähän ostoksilla hankkimassa koreja. Kuinka ollakaan, korit tulivat tuplasti kalliimmaksi kuin tuo tädin hylly, vaikka olivat - 50 %. Pari koria (oikeasti neljä) täytyy kuitenkin vielä käydä hankkimassa, sillä alimmaiselle hyllylle noi isommat korit eivät mahtuneet ja siksi tädin pitää sitten hakkia vähän matalampia tuonne alimmaiselle hyllylle. Sanompahan vaan, että tällä menolla tädin kukkaro ryhtyy laulamaan hoosiannaa kauhusta kankeana ja pankinjohtaja laittaa tädille kohta kirjeen, että hyvä, paha, huolimaton täti: tilinne on ylitetty ainakin viidellä suurella setelillä, joita te ette ole koskaan omistaneet ja täten julistan teidät pankinkiroukseen loppuiäksenne... Mistäs kissa ja koira sitten saavat ruokaa, jos täti tuhlaa kaiken sisustamiseen? No oikeastaan en ole niinkään huolestunut tuosta koirasta kuin kissasta. Kissan...

Traineri-sylikoira

Mau Kamut!  Siis apua! Tuo meidän traineri on sylikoira. Se on oikein mielellään tädin tai assari 3 sylissä. Aika noloa mun mielestä. Mäkään en istuskele sylissä. Siis oikeasti. Täti sanoi, että seuraavalla kerralla, kun traineri alkaa käyttäytyä huonosti jollekin puudedille, se ottaa trainerin syliinsä ja huutaa: Apua villakoira!, ja juoksee pakoon sen kuin kintuistaan pääsee 35 kilon ylimääräinen koirapaketti kainalossa. Hmm.... kuulostaa aika tätimäiseltä...sillä meidän tädiltä voi odottaa aivan mitä tahansa. Siis aivan mitä tahansa. Joskus musta suorastaan tuntuu, että täti tekee ihmiskokeita. Se kattoo, että kuinka kaikki ihmiset reagoivat, kun täti touhuaa omiaan. Traineri on polleaa. Ja se yrittää olla mielin kielin, kun se on sylissä. Se halaa ja nuolee sen kun ehtii. Oikeastaan se on aika ällöttävää. Kissat ovat sivistyneitä eläimiä eivätkä ne turhaan nuoleskele ihmisiä. No mun mielestä toi kertoo vähän huonosta omastatunnosta. Kun puuhastelee kaikenlaista, n...

Täti nuuskii kävelylenkeillä

Mau Kamut! Täti ja Traineri olivat perjantaina kävelyllä ja kuinka ollakaan ne nuuskuttivat taas kaikki ojanpohjat, talojen sisäänkäynnit yms. paikat. Täti sitten oli sanonut Trainerille, että odotas kuule vähän, tuossa on mielenkiintoinen lappu. Ja totta tosiaan, joku kossi oli tiputtanut autonsa rekisteröintitodistuksen osan II eli sen ns. ilmoitusosan siihen keskelle katua. Auto oli rekisteröity 21.12.2012. Täti korjasi paperin talteen ja rypisti sen taskuunsa. (Löydettäessä se oli ihan sileä.)  Täti sitten kirjoitti tälle miespuolisellle autonomistajalle lapun, että kannattaa pitää tällaisista papereista pikkuisen parempaa huolta, että ei jätä niitä kaikkien tätien ja trainereittin löydettäviksi pitkin ja poikin, sillä kaikki tädit eivät välttämättä ole yhtä kilttejä kuin meidän täti.   Tosin meidänkään täti ei ole kauhean kiltti. Se sanoi, että oi kun olisi kiva soittaa tälle miespuoliselle henkilölle ja sanoa, että tässä yks täti terve, että muistatkos, ...

Neulassatoa

Mau Kamut! Meillä oli tämän kuluvan vuosituhannen varisevin joulukuusi, väitti täti. Tädin piti ryhtyä erityistoimenpiteisiin sen häätämiseksi meiltä. Laiskana tätinä täti ei tietenkään voinut kuvitellakaan, että se olisi raahannut kuusen sellaisenaan alas, sillä siinä tapauksessa se olisi joutunut siivoamaan koko tämän talon rappukäytävän.  Siispä täti otti pistosahansa esiin siivouskomerosta (tädillä on kummallista tavaraa siivouskomerossa, olen käynyt katsomassa) ja yhden ison muovikassin ja se alkoi sahata. Neulasia varisi lattialle. Niitä varisi ja varisi. Kun vähänkin hipaisi kuusta, tuntui että niitä suorastaan sataa lattialle. Täti pilkkoi kuusen sopiviksi annospaloiksi ja sitten se raahasi sen assareiden kanssa biojätteisiin. Hmmm.... assari olisi jättänyt sen mulle raapimispuuksi, mutta mä sanoin, että mua ei varsinaisesti kuuset inspiroi.  Oksa kerrallaan... siitä se lähtee...  Iso kassi täyttyi oksista nopeasti ja assari 3 raahasi sen alas. ...

Täti kirppiksellä

Mau Kamut! Mä hehkutin eilen sitä tädin SPR-kirppisvisiittiä. Tässä näette sitten muutaman kuvan.Täti siis hankki sieltä kuppeja, lautasia (Ruska-sarja ja yksi Inari), ompelurasian ja kaapin. Nämä kupit täti antaa sen <3 -kamulle jossakin vaiheessa, kun se taas näkee sen sopivassa tilanteessa. Tämä Ruija -desing (suunnittelija Raija Uosikkinen) on käsinmaalattua Arabiaa.   Ompelurasia (mitähän se täti oikeasti tekee ompelurasialla?) on aika hieno. Meikäläinen saa siitä hyvän sängyn, kunhan täti vaan duunaa sinne tarpeeksi pehmikettä. Vaikka mä kyllä kuulin, että täti aikoo laittaa rasiaan korujaan? Mitä tuhlausta! Tädin hankkimasta kaapista puuttuvat lasiovet. En tiedä mistä löytyisi sellainen näppärä setä, joka osaisi sellaiset lasit tuohon kaappiin tuunata. Ehkä täti menee johonkin paikalliseen lasifirmaan ja kysyy niiltä sediltä, osaavatko ne ehkä duunata tädille tuohon sopivat ovet. Tai sitten täti on ilman ovia. Täti kyllä puhui jotakin kore...

Volvo vuositarkastuksessa

Mau Kamut! Täti kävi tänään tuolla K1 -katsastajilla Volvon vuositarkastuksessa. K1 on tädin suosikki vuositarkastuspaikka. Sitä ennen täti kävi Volvon kanssa pesulla Palosaaren ST1:llä. Se on tädin ja Volvon vakipaikka, kun ne tarvii vähän kauneushoitoa. Tosin tädille ST1 ja sen mukkipossut eivät taida olla kaunistukseksi paremminkin kauhistukseksi. Traineri saa kuljettaa sitä ympäri kaupunkia tuskissaan ja täti tuhoaa trainerin työn aina yhdessä hetkessä. On siinä eläimellä epäkiitollinen duuni. K1:llä Volvo tutkittiin taas perinpohjin. Eka kokeiltiin miten se huutaa, että VARO!!?!! Sen se osas oikein hyvin. No mun makuuni se ääni on aika matala, sais olla sellainen kunnon maukaisu. No Traineri heti kommentoi, että kunnon haukahdus olisi paaaljon parempi. Siinä me sitten kiisteltiin sen kanssa tovi, että kumpi olis parempi. Täti sanoi, että se ei haluais kumpaakaan, että Volvon ääni on ihan hyvä sellaisenaan. Mä olin kyllä kieltämättä vähän pettynyt, sillä mä ajattelin, että k...

365 mahdollisuutta

Mau Kamut! Nyt se taas alkoi. 365 uutta mahdollisuutta. Todellakin 365 uutta mahdollisuutta tehdä tästä päivästä eilistä parempi. Oppisikohan se täti jo tänä vuonna sen asian, että ei ole muuta kuin nyt? Sitä se on tässä menneen vuoden aikana useampaan kertaan hokenut, mutta jotenkin musta tuntuu, että se ei ole kuitenkaan ottanut siitä onkeensa. Se on kiertänyt vaan jollakin tavalla kehää. Uudelleen ja uudelleen. Eikä siinä sitten ole mikään järkipuhe tehonnut, vaikka sitä on kuinka yrittänyt toitottaa, että nyt vaan rennosti jalat pöydälle, niin kyllä se siitä. Täti tapaa sanoa, että oo muuten kun kotonas, mutta älä laita jalkojas päydälle. Hmm... mä laitan aina jalat pöydälle, jos mua huvittaa. Etenkin silloin kun täti on pois. Silloin mulla on kaikki neljä jalkaa pöydällä samaan aikaan. Tänäänkin mä hiippailin heti pöydälle, kun mä huomasin, että täti ei oo paikalla. Tosin, täytyy myöntää, että tuli tehtyä pieni laskuvirhe. Täti tuli nopeammin takaisin, mitä mä osasin kuvit...