Tädin eläintarhassa

Kuvat MM Jostakin syystä kuluvana keväänä minulle on tullut useamman kerran mieleeni, kun pääministerinä ollutta Eskoa Ahoa moitittiin siitä, kun hän kertoi pitävänsä yhteyttä lapsiinsa kännykän avulla kiireen keskellä. Tänä keväänä opettajista  on tullut kännykkä- ja virtuaaliopettajia. Niin muuttuu aika eskoseni. Opehommat eivät ole enää entisensä.

Hau Kamut! Kyllä minä olen aivan vähän katuvainen. Täti siivosi tänään ja kun imuri hurisi, minä kävin vähän partsilla. Ei kai siinä olisi ollut mitään, jos en olisi sitten mennyt heti uudelleen, kun täti sai kaiken sotkun siivottua. Ehkä mä ymmärrän, ihan pikkuisen, että tätiä vähän harmittaa. Se sanoi, että se on huolehtinut 30 vuotta lapsista ja nyt se sitten otti jälleen kakaran huolehdittavakseen.   Sitten täti meni hakemaan Assaria ja sen kamua bussilta. Sillä välin minä kävin kuusessa, josta onnistuin pelastamaan yhden kivan pallon, juoksin ympäri tädin kämppää ja levitin kuusenneulasia kaikkialle (se siitä imuroinnista, sanoi täti), sotkin eteisen maton merkeilläni ja odotin innokkaasti tätiä takaisin. Haukuinkin vähän. Ääni meni niin käheäksi, että en sitten saanut enää sanottua yhtään mitään.  Sitten täti tuli. Matossa oli mun nimikirjoitukseni näkymättömällä musteella ja sitten vähän näkyvälläkin. Täti ei taaskaan ollut yhtään ilahtunut. Se siivosi...

Kuvat MM   Moi kaikki! Minä olen hyvin, hyvin väsynyt juuri nyt. Kävimme tänään ensimmäisellä lenkillä ulkona ja siellä oli jotakin tosi kylmää ja valkoista. Vähän tassujani nipisteli. Junnua se ei tuntunut yhtään pelottavan, joten ajattelin, että se ei varmastikaan ole yhtään vaarallista.  Ne kaikki hajut, joita siellä ulkona oli, olivat aivan uskomattomia! Ette oikeasti osaa ikinä arvata kuinka paljon erilaisia ja outoja hajuja siellä oli. Olin niin innossani, että en oikein meninannut osata sanoa mitään. Täti kuitenkin sanoi, että nyt mennään HIENO poika. Minä otin heti oikein hyvän ryhdin ja kävelin tädin vieressä. Sitten tuli vastaan sellainen jokun ihmisen jalanjälki, johon minä putosin, enkä minä meinannut päästä kiipeämään sieltä pohjalta pois. Se otti voimille. Nyt olen vain nukkunut. En tiedä, jaksanko lähteä enää uudelleen ulos tänään, vaikka täti sanoi, että sitten yhdeksältä mennään uudelleen. Miksi ihmeessä pitää mennä niin monta kertaa ulos? P...

Tämä on viimeisiä kuvia Ronjasta. Se olisi todennäköisesti sanonut olevansa kiltti ja fiksu koira, joka ei syö herkkutikkua ennen kuin saa luvan. Ehkä se olisi nurissut siitä, että kaikkeen koira joutuukin alistumaan. Tikun saa syödä ihmisten mielenliikeiden mukaan eikä heti, ihan heti, vaikka kuinka haluaisi. Ronjaa (20.2.2011-21.5.2014) ei siis enää ole. Se ehti olla meillä tasan kaksi vuotta ja yhden päivän. Se sai heti koiraystäviä , joiden kanssa se pääsi juoksemaan sydämensä halusta pellolle. Ronjasta tuli meidän ikioma ja rakas personal trainer . Maailman mainioin koira. Kiltti ja viisas. Mikä sitten johtui päätökseen.... Seinä. Joskus seinä on niin paksu ja kova , että on myönnettävä tosiasiat .  Järjellä tajusin, jo ihan alussa, että kaikki ei ole hyvin. Tunteilla myönsin vähitellen. Kouluttajan arvio ja eläinlääkärin vahvistama  arvio aivovammasta/kasvaimesta auttoi tekemään päätöksen.  Kaikesta järkeilystä huolimatta itkettää. Eläimen ...

  Oltiin illalla tädin kanssa piiiiiitkällä lenkillä. Täti on uskollisesti noudattanut koirankouluttajalta saamiaan ohjeita, mutta minun käytökseni ei ole kuulemma parantunut. Pahentunut vain. Täti sanoi, että hänen uransa koirankouluttajana taitaa nyt olla ohi. Kaksi vuotta jäärpäistä koiraa on jääräpäiselle tädillekin ihan tarpeeksi. Kuulemma ovi enkelieläintarhaan alkaa olla jo enemmän kuin raollaan. Mä en kyllä ihan ymmärrä, mitä täti vouhkaa tuosta koiran kouluttamisesta. Se on ymmärtänyt mun mielestäni tämän jutun ihan väärin. Koirahan tässä yrittää saada tädistä mahdollisimman hyvää koiranomistajaa. Kärsivällistä, pitkämielistä jne.     Ehkä tädillä olivähän huono päivä. Ja olihan miellä eilen se kehityskeskustelukin.     Täti sanoi, että se ei ole yhtään innossaan mun puuhista. Mutta ei sen mun mielestä tarttekaan olla. Riittää kun mulla on kivaa ja mä viihdyn.   Eikä kukaan tietenkään vaivaudu kysymään multa, josko mäkin hal...

Muistatteko ne tädin listat? Kun mä muutin tädille se teki heti yhden sellaisen ja sitten taas uudelleen ja vieläkin uudelleen ja nyt se kirjoittaa taas.  Ilmeisesti tämä täti on ihminen, jolla ei ole elämässään mitään parempaa tekemistä kuin kirjoitella listoja. Kertausta, mistä kaikki lähti: Täti laati siis sen ekan listan heti kun muutin tädin luo asumaan. Se ei hukannut yhtään aikaa. Se päätti nimittäin heti ryhtyä koirankouluttajaksi. Tädin metodeissa on puutteita, sillä mitään ei juurikaan oo tapahtunut. Edelleenkään.  Se on mun mielipiteeni. Mutta sitkeä se on.   Täti väittää tietenkin toisin. No meillä oli taas kuitenkin yksi sellainen oppimiskeskustelu. Ja täti oli niin olevinaan, niin olevinaan.... - Ei saa hyppiä kun lähdetään ulos. Pitää vaan istua ja odottaa, että täti laittaa kaulapannan ja hihnan.  Ronja: Tässä minä olen mielestäni onnistunut erinoimaisesti. Sanoin sitä jo viimeksi. Ja sitä edellisellä kerralla. Mun m...

Kamut Kävin sitten Viuhkan kanssa lenkillä. Oltiin ihan kaksistaan. Viuhka sanoi, että nyt ollaan kunnolla eikä kytätä kaikkia vastaantulevia. Mä sanoin, että koskas me ollaan sellainen sopimus tehty muka. Mulla oli kauhia hätä. Olin jalat ristissä ja en ehtinyt muuta kuin juoksemaan pensaikkoon ja tekemään asiani. Mutta sitten kun sain kaikki tehtäväni tehtyä, niin mun tuli ikävä. Tätiä. Aloin ulisemaan oikein surkealla äänellä ja vetämään Viuhkaa takaisin kotiin. Viuhka sanoi, että on kyllä aika kova neliveto. Ja mä sanon, että on tuo Viuhka aika raskas vedettävä. Täytyy treenata, että saa sen liikkeelle ja siihen suuntaan, minne haluaa itte mennä. Se homma ei nimittäin ihan helposti onnistu. Mä sanoin Viuhkalle, että kuule, jos se täti vaikka häviää sieltä. Enkä mä uskonut, vaikka Viuhka rauhoitteli, että ei se kädet taikinassa sieltä minnekään ehdi. Sanoin, että en ole yhtään niin varma, koska täti on aika vikkelä ehtimään. No sitten Viuhka antoi onneksi perill...

Hau Kamut! Mä päädyin eilen vähän kouluttamaan näitä mun porukoitani oikein olan takaa. Muistavat sitten seuraavalla kerralla ottaa mut mukaan, kun menevät jonnekin.  Assareista oli jo kaksi kotona ja vietettiin siinä iltapäivää rauhallisissa merkeissä. Assarit rapsuttelivat meikälikkaa ja voi kuinka se tuntuikin mukavalta. Yliassari 3 oli vielä koulussa.  Mä sitten äkkiä päätin, että saa osansa, kun ei oo tullut vielä kotiin. Nousin ylös ja venyttelin kaikessa rauhassa. Sitten kävelin yliassarin huoneen eteen ja avasin oven, menin huoneeseen muina korina ja tulin takaisin  vielä enemmän muina koirina. Assari 4 kysyi, että mitäs se Ronja kävi siellä oikein tekemässä. - Tuota, miten niin tekemässä?, mä kysyin ja syyllisyys paistoi naamastani kauas. Assari arvasi heti, että olin tehnyt jotakin todella sellaista, mitä ei nyt pitäisi fiksun koiran tehdä. Tosin siinä vaiheessa taisi jo assarin nenäkin kertoa, että jotakin oli tosiaan tapahtunut. Noloa tunnustaa,...

Hau Kamut! Tämä on sitten ihan tädin oma moka. Mitäs unohti taas bioroskiksen mun kanssani kahden samaan luukkuun. Mä rakastan kahvinporoja ja melkein ehdin syömään ne kaikki ennen kuin tylsät tyypit tulivat takaisin kotiin. Terveisin Ronja kouluttajakoira Lähetetty Windows Phonesta

  Lähde: Paolo Coelhon FB-sivu Kun koiralle antaa pikkusormen se vie koko käden....

Kuva: Panthermedia Tämä teksti ja kuva on lainattu täältä . "Kankaanpään koiraharrastajien blogi kertoo, että keltainen nauha saattaa pelastaa monilta kiusallisilta ja vaarallisiltakin tilanteilta jahka suomalaiset oppivat sitä käyttämään ja hyödyntämään. Koiran kaulapantaan, valjaisiin tai talutushihnaan kiinnitetty keltainen nauha tai huivi viestii kanssaihmisille, että koiraa ei saa lähestyä. Se kun on monesti vaikea sanoa kasvotusten innokkaiden kanssalenkkeilijöiden ja hauvojen lähestyessä sitä omaa karvaturria. "Syitä keltaisen nauhan pitämiseen on monia; koiran arkuus, agressiivisuus, remmirähjääminen, juoksut, sairaudet tai koulutuksen alla oleville koirille keltainen nauha on oiva tapa pitää vastaantulijat hieman kauampana." kerrotaan blogissa. Hevosilla on jo vuosia käytetty punaista väriä hännässä kertomassa muille ratsastajille että hevonen saattaa potkia, eikä sitä kannata ohittaa liian läheltä. Koiranomistajat toivovatkin, e...

   Hau Kamut! Eilen meillä oli oikein jännittävä päivä. Kävelimme myöhäisellä aamulenkillä (tädillä on loma ja se on siivonnut ja leiponut joka päivä) ja täti sanoi, että nyt mennään ostamaan rusjauhoja, koska taikinajuuri (leipäohje löytyy Ostoskorista ) on tänään valmista leivottavaksi. Täti sitten otti mukaansa kauppakassin ja laittoi rahaa taskuunsa. Tutkimme ensiksi lähiseutua noin puolisen tuntia ja täti arveli, että olen nuuhkinut tarpeeksi. Täti oli väärässä. Mentiin ensimmäiseen kauppaan (lähimpään, hmmm.... meillä on kolme kauppaa alle 500 metrin päässä). Siellä tavallista paremmassa lähikaupassa ei ollut ruisjauhoja, Eivät kuulemma mene kaupaksi. Lähdimme sitten kävelemään muualle. Siihen toiseksi lähimpään kauppaan. Hmmm.... mä ilmoitin tädille siinä vaiheessa, että elämä ilman tätiä ei ole elämää ja yritin ängetä tädin messiin sinne kauppaan. Samaan aikaan kauppaan meni sellainen tädin ikäinen täti, joka vaikutti kival...

Hau Kamut! Mulle kävi huonosti maanantaina, kun olin tädin kanssa iltapäivälenkillä. Täti törmäsi lenkillä yhteen tätiin, joka alkoi antamaan sille koirankoulutusvihjeitä vähän enemmänkin. Sillä tädillä oli ollut kennel ja se oli kasvattanut isoja ja haastavia koiria. Se täti sanoi, että tuollainen neitikoira tarttee ehdottomasti kuonokopan, joka pitää sen leukaluut yhdessä silleen sopivasti, että se ei kovin äänekkäästi pääse ilmaisemaan mielipidettään....   Hmmm.... täti sitten kaivoi kuonokopan kaapista ja laittoi sen mun kuonooni, kun se lähti iltalenkille. Ja täytyy sanoa, että se koiratäti taisi olla oikeassa. Sitä kuonokoppaa on meillä käytetty vaan silloin, kun multa leikataan kynsiä...   Joo vaikka se kuonokoppa on kaikkien mielestä tehonnut, niin mä olen sitä mieltä, että tädillekin voisi laittaa kuonokopan. Nimittäin menneellä viikolla tädin opiskelijoilla oli villi viikko ja ne kysyivät tädiltä lupaa ommella haalareihin lippuja ja lappuja, jotta nes...

  Hau Kamut! Täti ja sen kamutäti ja junnuassari päättivät kaasutella metsään. Minä pääsin mukaan. Voi kuinka se oli kivaa. Paimensin tätejä ja junnuassaria sen kun ehdin ja oli sitten ihan totaalisen väsynyt.  Söin puolukoita varvuista ja sitten kekkasin, että pääsen helpommalla, jos syönkin jo valmiiksi poimittuja. Hmm... jostakin syystä tädin kamutäti ei tykännyt yhtään mun ajatuksestani. Se sanoi, että meetkös siitä koira äkkiä muualle.  Mä yritin kysyä siltä tädin kamutädiltä, että miksi sä sitten näitä marjoja poimit, jos niitä ei saa syödä? Otin viattomimman päänkallistusilmeeni ja laitoin korvani oikein kauniisti. Ei tehonnut. Täti taisi mutista, että kyllä mä koirat tunnen. Eli pieleen meni sekin yritys. Tädit sitten kiipesivät yhdelle tosi isolle kivelle. Mä halusin kans. Mulla oli ekaksi vähän vaikeuksia päästä sinne, mutta otin oikein kovan vauhdin ja hyppäsin. Makasin kivellä tädin vieressä ja yritin kerjätä eväitä. Ei tehonnut. Leipien välis...

    Meillä oli tädin kanssa taas vaihteeksi pieni erimielisyys kun olimme iltalenkillä. Hmm... täti kiskoi mua kuin vetohevosta, kun mä siilin havaittuani yritin ryhtyä tekemään siihen lähempää tuttavuutta. Täti sanoi mulle, että nyt Roivainen haukkaat ihan väärää eläintä. Kysyin tietenkin heti, että mitä sä tuolla tarkoitat. Ateria kuin ateria. No totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että mä en ole aiemmin tehnyt näin läheistä tuttavuutta siilen kanssa.    Hmm... totesin, että tuossa eläimessä on tosiaankin jotakin tosi outoa.       Se palloutui tuonne vaahteran juurelle.  Ymmärsin aika nopeasti, että se ei ehkä ole paras vaihtoehto, jos ajattelee tuollaista kevyttä iltapalaa. Ryhdyinkin tutkimaan suhteellisen nopeasti, että ketä kamuja on kulkenut iltalenkillä ennen mua. Terveisin Ronja kouluttajakoira Lähetetty Windows Phonesta

Hau Kamut! Mä tein aamulla aikaisin tädin kanssa päivän hyvän työn ja haukuin sydämeni kyllyydestä koko ajan. Täti ei muistanut edes kieltää meikeläistä. Mentiin nimittäin taas heti kuuden jälkeen ulos ja yleensä meillä on sellainen vakiolenkki. Mä oli pihassa vähän outo ja yritin vetää sinne vakiolenkin suuntaan ja täti sanoi, että jos nyt Roivainen mentäisiinkin vähän eri tavalla tänä aamuna. Se tekee aivoillekin hyvää, kun muuttaa vähän tapojaan. Sitten me lähdettiin. Mulla oli ihan hirveä hätä ja mä lorotin ja lorotin heti kulman takana. Täti katsoi paheksuvasti ja sanoi, että olisi nyt voinut vähän pidättää.  Lähdimme sitten yksissä tuumin kulkemaan poikkeavaan suuntaan, mitä yleensä. Ja kun menee uuteen paikkaan on todella vaikea löytää sopivaa vessaa. Tiedättehän. Kaikki ne kiinnostavat tuoksut. No piiitkän etsinnän jälkeen sopiva kohta löytyi ja mä sain tehtyä asiani. Täti sanoi, että nyt pistetään sitten tassua toisen eteen, että tässä ei ehdi enää kuhnailem...

Hau Kamut! Viittasin jo yhteen tekooni  yhdessä menneen viikon postauksessani . Hmm... tässä siitä vähän lisää. Olen tunnustanut joskus, että tykkään syödä kahvinpuruja. Rakastan niitä ja käyn aina tilaisuuden tullen dyykkaamassa bioroskapussin sisällön ja popsin kaikki kahvinpurut, joita on saatavilla. Yleensä se herkku ei ole ihan jokapäiväistä... No tällaisen reilunpuoloisen kahvinpuruannoksen syötyäni alkaa tapahtua. Parin päivän kuluttua joudun käymään vessassa useamman kerran isolla asialla. Hätä on suuri. Menneellä viikolla herätin tädin yöllä 1.35 ja vaadin päästä ulos. Ja me mentiin. Hmm... löysää tuli sitten koko rahan edestä. Käveleskeltiin autioilla kaduilla kahdestaan ja mä aina välillä pysähdyin istunnolle. Täti odotti. Sitten mä ilmoitin, että voidaan mennä kotiin. Aamupissan vuoro oli sitten klo 6, kuten yleensä. Pidempiä muita istuntoja oli useampi. Onneksi tädillä oli pusseja mukana tarpeeksi monta, että saatiin litkut kerättyä roskiin.  ...

Hau Kamut!   Oltiin tädin kanssa taas eilsen iltalenkillä vakioaikaan. Huomaa kyllä, että syksy on tullut, kun on jo aika pimeää. Meidän täti ei yhtään tykkää syksystä. Ainut hyvä puoli sen mielestä syksyssä on puolukat ja sienet.  Se ei yhtään ymmärrä hyvistä vesilätäköistä mitään. Sen mielestä niistä tulee vain sotkua. Pyh. Mikä on parempi kuin sopivasti mutainen vesilätäkkö? Vai tiedättekö te jotakin muuta? Sinne on ihanaa työntää ensiksi kuono ja sitten vähitellen rinta. Kun etujalat ottavat kunnolla maahan, siis polvet, niin silloin on sopiva hetki kääntyä selälleen ja kieriä ympäri ja nauttia mudan ja veden yhdistelmästä. Siitä täti ei tajua yhtään mitään. Mä istuin mielestäni oikein kauniisti. Parille kamulle yritin vähän haukahdella, mutta täti suuttui ja sitten päätin olla hiljaa. Eli tädin mielestä meidän yhteinen iltakävelymme meni oikein hyvin. Käyttäytyin oikein fiksusti. Meinasin pari kertaa aloittaa haukkumisen, mutta täti komensi n...

Hau Täti! Rakas täti, minä olen aivan varmasti syytön kaikkeen eiliseen. Siis esimerkiksi siihen, että pari kukkaa on tippunut ikkunalaudalta. Ne kukat putosivat ihan itse. Ihan totta! Menin vain siitä vähän ohi ja heiluttelin häntääni, koska minä olin oikein iloisella tuulella. Assari oli unohtanut partsin oven auki ja pääsin sinne paimentamaan kadulla liikkuvia ja enhän minä voinut jättää sellaista tilaisuutta käyttämättä. Enhän? Sinäkin aina sanot, että pitää tarttua aina tilaisuuteen. Etkös sanokin? Ja että siis mitä,  että oikeesti WC:n roskista on tongittu? Tuo nyt ei ollenkaan pidä paikkaansa. Ne roskat lähtivät sieltä roskiksesta aivan itsestään kävelemään. Juoksivat pitkin lattiaa ja huusivat mennessään, että et saa koira meitä kiinni, vaikka kuinka yrittäisit lällälllällläääää... ja minähän sitten yritin, kun kerran vaativat todistamaan kyvykkyyttäni. Mä yritin laittaa niitä ruotuun ja takaisin sinne roskikseen sen kuin ehdin, mutta ne olivat aika taitavia ja ...

Tunnistan, että haasteeni on taistelu huomiosta. Ihan kuin suoraan oppikirjasta . "Vaikka kontaktin pohja on luottamuksessa, täytyy kontaktia ja yhteistyötä pohjustaa harjoittelulla ja vahvistaa mukavilla asioilla. Ulkona on mielenkiintoisia hajuja, ääniä, makuja, muita koiria ja ihmisiä. On leikkiä, haistelua ja jahtaamista. Ne kaikki toimivat palkkioina, jotka vahvistavat koiran käytöstä. Jos koira saavuttaa kaikki sitä kiinnostavat asiat taluttimessa vetämällä tai karkaamalla, se vetää tai karkaa jatkossakin. Joudut siis taistelemaan melkoisia haasteita vastaan! Miten voisit olla mielenkiintoisempi kuin jatkuvasti muuttuva hajumaailma, jota me ihmiset emme pysty edes aistimaan? Tämä taistelu koiran huomiosta kannattaa aloittaa heti, kun pentu on tullut uuteen kotiin ja tutustunut siihen. Näin koulutuksella saavutetaan nopeimmin tuloksia. Siinä vaiheessa koiralle tarvitsee vain opettaa haluttu tapa käyttäytyä. Myöhemmin saatat joutua tekemään paljon enemmän töit...