Tädin merkkaama matto

Hau Kamut!

Viittasin jo yhteen tekooni  yhdessä menneen viikon postauksessani. Hmm... tässä siitä vähän lisää. Olen tunnustanut joskus, että tykkään syödä kahvinpuruja. Rakastan niitä ja käyn aina tilaisuuden tullen dyykkaamassa bioroskapussin sisällön ja popsin kaikki kahvinpurut, joita on saatavilla. Yleensä se herkku ei ole ihan jokapäiväistä...

No tällaisen reilunpuoloisen kahvinpuruannoksen syötyäni alkaa tapahtua. Parin päivän kuluttua joudun käymään vessassa useamman kerran isolla asialla. Hätä on suuri. Menneellä viikolla herätin tädin yöllä 1.35 ja vaadin päästä ulos. Ja me mentiin. Hmm... löysää tuli sitten koko rahan edestä. Käveleskeltiin autioilla kaduilla kahdestaan ja mä aina välillä pysähdyin istunnolle. Täti odotti.

Sitten mä ilmoitin, että voidaan mennä kotiin. Aamupissan vuoro oli sitten klo 6, kuten yleensä. Pidempiä muita istuntoja oli useampi. Onneksi tädillä oli pusseja mukana tarpeeksi monta, että saatiin litkut kerättyä roskiin. 

Sitten täti lähti töihin ja se sanoi, että se tulee takas hakeen autoa ja syömään ja käyttää mut sitten samalla vielä ulkona, koska se joutuu kesken päivän vaihtamaan työpistettä. Hmm... Sitten mä odotin tätiä. Ne kahvinpurun jätteet kiersivät mun mahassani ja olo oli surkea. Tein jotakin sellaista, mitä mun ei olisi pitänyt ehkä tehdä. Tai jos olisin ollut vähän fiksumpi, olisin ehkä mennyt tekemään sen kylppäriin.

Ensin mä menin istunnolle yliassarin matolle. Tein pariin kohtaan oikein kunnon väännön. Siis sellaisen nestemäisen. Ja sitten toinen paikka johon kävin vähän... ja jota täti ei näyttänyt ymmärtävän ollenkaan, luikahti junnuassarin sängyltä alas suoraan junnuassarin sängyn alle. Täti sanoi, että se ei voi käsittää miksi pitää mennä istumaan sängylle ja lasketella siitä lattialle sängyn ja seinän väliin.

Mä sanoin tädille, että piilottavathan kissatkin jätöksensä ja kun täällä ei ole mitään kissanastiaakaan enää tarjolla, niin täytyyhän meikälikan joteskin piilotella ikäviä asioita. Että ei ihan heti silmille tule, kun oven avaa. Ja helpompihan se oli siitä lattialta siivota, kun matolta. 

Ymmärsin tädin murinasta, että täti ei ollut yhtään tyytyväinen meikälikkaan. Se sanoi, että se sentään luuli, että ehtii syömään, kun on viimeksi syönyt aamupalaa ja duunissa pitäisi jaksaa ilta kahdeksaan saakka. Otin naamalleni kaikista viattomimman mä-en - kyllä-ole-tehnyt-yhtään- mitään- ilmeeni ja katsoin tätiä pää kallellaan. Täti sanoi, että sillä ei ole ollenkaan huumorintajua niin paljon, että se alkaisi kuvaamaan sellaista koirannaamaa. Kattoin vähän pettyneenä, sillä olishan siitä aika hyviä kuvia saanut. Ei meillä sentään tällaisia juttuja nyt ihan joka päivä tapahdu.

Terveisin

Ronja

kotikoira

P.S. Keittiön roskiskaapin ovet on laitettu säppiin. No ei mua tuollaiset lapsilukot pidättele, jos oikein kunnollinen kahvinhimo iskee.

P.s. 2. Siitä se vasta sotkua tulee, kun täti opettelee Fo, FU, VA, JE, BU, KU-HU ym. Ehkä se on hyödyllistä, kun ajattelee mun taitavia väistöliikkeittäni. Hmmm.... ihmettelen vaan, että kuka tyyppi se on, joka on niiiiiiin pitkäpinnainen. Tai ehkä sille vaan jäi mustapekka messiin. Mistä tuota tietää. Mulle ei ole kerrottu mitään.

Lähetetty Windows Phonesta