Tädin eläintarhassa

Kuva MM   Olipas taas oikein tiivis puutarhapäivä. Toisella tontilla eivät tosiaankaan hommat pääse loppumaan. Kun puutarha pääsee villiintymään sellaiset 20-30 vuotta, niin lopputulos on melkoinen.  Mutta täytyy ajatella, että ei tässä elämässä mitään saa valmiiksi. On kivaa, kun on puuhastelua. Hieman harmittaa, kun mökki jää nyt niin vähäiselle käytölle. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Ja kun vielä asuu omaktotitalossa, niin hoidettavaa riittää.   Koirapoika nauttii, kun se saa riehua sydämensä kyllyydestä siellä ja täällä. Ei tarvitse kuin avata auton takaluukku niin se istuu jo siellä ja katsoo odottavasti, että joko mennään. Pettymys onkin sitten todella iso, kun se huomaa, että nyt vain otettiin jotakin sielä koslasta.  

  Kuvat MM   Muistan kuinka lapsena olin innossani, kun näin ensihiutaleiden leijailevan maahan. Lähdin oitis etsimään suksia. Ei haitannut, vaikka maata oli näkyvissä.   Nykyisin lumi ei innosta enää niin paljon. Ehkä jotakin tekemistä on sillä, että aikuisena on vastuu tehdä lumityöt säntillisesti, että pääsee turvallisesti kulkemaan pihassa.  Mutta työmäärästä huomilmatta ensihiutaleet ihastuttavat. Pieni lumimäärä puutarhassa on kuin tomusokeria. Kun menneenä syksynä en ollut ehtinyt haravaoida lehtiä toisellatontilla, niin oli hetki aikaa kuvata tätä kauneutta.  

  Kuvat MM     Syksy kääntyy vähitellen talveksi lokakuun lopussa.  Jotenkin se on aika haikeaa. Värit vähenevät ja kaikki muuttuu harmaaksi. Vähitellen alkaa olla aamuja, jolloin maassa on jo hieman valkoista.   Vuosi menee kuitenkin todella nopeasti. Nyt ollaan jo taas uuden vuoden äärellä ja syksy 2023 on muisto.

Kuva MM    Jossain tuossa syyskuun korvilla tyhjensin kompostorin sisältöä mansikkamaan pohjalle. Mansikoiden istutus jää keväälle, mutta maa on muokattu, sen pinnalle on laitettu kangas.   Sienestysaikana ei ehdi tekemään oikein muuta kuin juoksemaan metsässä. Ja suppiksiahan vielä on ihan kasapäin. Niin ja suolla tietenkin karpaloita.   

Kuvat MM    Päärynäsato on kerätty. Ryhtyi pakkasukko uhittelemaan. 

  Kuva MM   Tyrnistäkin tulee kuluvana vuonna hieman satoa. Minulla on niitä muistaakseni kahdeksan pensasta. Kuusi tyttöä ja kaksi poikaa.   Kasvupaikalla on aivan jäätävä merkitys siihen, miten puutarha tuottaa satoa.       

  Kuvat MM   Päärynät. Ensimmäinen vähän runsaampi sato oman puutarhan päärynäpuussa.  

  Kuvat MM   Puutarhapäivää on vietetty taas toisella tontilla. Nyt on saatu hieman taas asioita eteenpäin. Lapiollinen kerrallaan.     Harkinnassa olisi sellainen vähän muodollisempi puutarha. Tuolla nimittäin kasvavat todella hyvin ihan kaikki, mitkä sinne istuttaa.   Naapuri saisi kitkeä jättibalsaminsa niin sanotusti hekkuun. Se kasvi nimittäin on todella kuisallinen.     

  Kuva MM    Viinirypäleet selvisivät talvesta jotenkuten. Näytti ensiksi keväällä, että niistä ei tule yhtään mitään, mutta sitten kesän edetessä niihin ilmestyi lehtiä. Mitään satoa ei luonnollisestikaan ole odotettavissa.    

Kuvat MM     Juuria on kaiveltu toisella tontilla. Hurjaa hommaa. Sellaisia kahdeksen-kahdentoista tunnin päiviä ja tuntuu, että työ ei näy missään. Juuria ja oksia on viety kaatikselle tyyliin 150-200 litraa kerralla ja reissuja on pahimpina päivinä ollut 4 kappaletta.    En  uskalla edes ajatella, kuinka kauan tämän tontin kanssa kuluu aikaa.      

  Kuvat MM   Toisella tontilla on myös puita. Hurjasti pieniä puita ja paljon, paljon ohdakkeita. En uskalla ajatella kauanko minulla kuluu tähän aikaa... Kolme kiinteistöä on liikaa yhdelle naiselle. Surettaa tuo mökkiprojektini, sillä se ei nyt oikein etene. Täytyy pitää kunnossa omat asuintilat, sitten tämä kysymättä ja pyytämättä tullut toinen tontti (on onneksi lähellä) ja sitten mökillekin pitäisi riittää aikaa ja energiaa.   Toivottavasti joskus aikanaan osaan muuttaa kerrostaloon siinä vaiheessa, kun en enää itse kykene pitämään huolta asuinympäristöstäni tai että on sen verran varallisuutta, että voi teettää sen työn jollakin puutarhatalkkarilla. 

Kuvat MM           Kun puut ja pensaat saavat kasvaa aivan vapaasti 30-40 vuotta, voi kuvitella miltä ympäristö näyttää. Toisella tontilla ei ole edes tehty hoitoleikkauksia. Jokiranta on täysin raivaamatta.   Jos voisin nyt valita tekisin niin, että hoitelisin yhden puun kerrallaan kumoon tai maksimissaan kaksi ja sittn ryhtyisin kuljettamaan jätteitä pois.    Neljä täyttä pakettiautollista päivässä viety risuja kaatopaikalle. Siihen päälle muut puutarhajätteet. Täytyy sanoa, että ei ihan hurjasti naurata.   Kurtturuusuja on kaivettu pois hurjat määrät. Ja eivät lapiohommat tähän lopu. Lisää pukkaa. Sade hidastaa hommia. Onneksi välillä on poutaakin.    

Kuvat MM     Tavoitteena on saada toiselle tontille mansikkamaa. Siellä oli sellainen joskus ja nyt muutama vuosikymmen myöhemmin siitä ei ole oikeastaan mitään jälellä. Pelastin muutamia taimia ja toivon, että saan niitä kasvatettua siten, että voin istuttaa ne mansikkamaaksi.  🍓🍓🍓🍓🍓🍓🍓🍓🍓🍓

 Kuvat MM     Kuluvan kevään aikana on tullut istuteltua taas kaikenlaista. Tässä alkuvaiheessa. Nyt kasvit ovat jo reippaasti kasvaneet ja siirtyvät kesän koittaessa kasvihuoneeseen.      

 Kuvat MM   Käväisin tässä huhtikuun alkupuolella vähän katselemassa mökillä. Aurinko! Maa oli sulana jo metsän reunalla.