Tädin eläintarhassa

Viikon 35 positiiviset Kiva nähdä taas työkavereita. On meillä kiva porukka. Jälleen mukava oppimistilaisuus iltapuhteilla. Teatterissa Kamun seurassa katsomassa näytöstä, jossa kerrottiin mitä on tulossa. Kannustusta yllättävältä taholta. Hyvä tapaaminen ja uusi linkki verkostoon. Aurinkopäivä. Kylläpäs tuntuikin mukavalta.  Hulvattomia juttuja kahvitauolla. Opiskelija vuodelta 2012 lähetteli kiitoksia. Kiitos kiitoksista. Kiva lukea positiivisia kuulumisia! Sieniretkellä orakkaita. Sorruttu jäätelöön. Maistui tosi hyvältä. Omintakeiset ja mukavat Venetsialaiset. Junnu sai kutsun luokkakaverinsa mummin mökille. Mummista on tullut vähän sellainen Junnunkin mummi. Ihanaa että on tällaisia  tyyppejä.  On hyvä ymmärtää, että kaikella on aikansa. Joskus on aika mennä eteenpäin, joskus on aika pysyä paikoillaan. Asiat kuitenkin järjestyvät aina parhain päin. Silloinkin kun ei itse sitä näe.  Ensimmäiset lukuvuoden oppitunnit takana. Puutarhaviikonlo...

Viikon 34 positiiviset Kampaajani oli päässyt opiskelemaan. Iloinen siitä, että hänellä on ollut rohkeutta lähteä kohti unelmaansa vähän surullinen siitä, että jälleen hyvä kampaaja lähti pois. En tiedä minne nyt menisin.   Ihana keskustelu ystävän kanssa. Pitäisi muistaa useammin tarttua hetkeen! Sienimetsässä. Saatu pieni kanttarellisaalis. Leivottu sienipizzaa tateista ja kanttarelleista. Vaivuttu sitten oikein syvään kanttarellipsykoosiin . On mahtavaa, että mökin takapihalta löytyy tätä herkkua. Tosin tuli sitten käytyä vähän lähiympäristössäkin.  Ilahduin päätoimittaja Nevaluoman kirjoituksesta. Hän kirjoittaa täyttä asiaa vanhoista taloista. Mukava tilaisuus jälleen syventää omaa osaamistani.  Kanttarellikoukussa edelleen. Jättisato! Lisää kanttarelleja, lisää! Mahtava porukka koolla harrastuksen parissa.  Sain sitten hipelöidä Porschea. On se vaan niin mahtava auto.  Puutarhamarjat poimittu ja pakastettu. Puolukkakausi ihan huulill...

Lautasella kanttarelleja kermakastikkeessa.  Kun mökillä raataa, on mukava laittaa herkkuja. Työtekokin maistuu taas mukavalta. Olen suunnitellut taas sienijahtia. Sitten on aika siirtyä puolukkajahtiin. Mustikkajahti jäi tänä(kin) vuonna vähän heikoksi. Nyt kuitenkin vähän paremmin tiedän, mistä niitä voisi lähteä etsimään. 

 Nautin marjojen poimimisesta! Näistä sitten voi keitellä kiisseliä, glögiä tai vatkattua marjapuuroa.

Tänään tähän tätiin iski sitten kanttarellipsykoosi. Metsässä vierähti muutama tunti, mutta eipä oikeastaan voisi olla tyytyväisempi. Löysin lisäksi lampaankääpää, tatteja ja orakasta. 

Tässä on nyt sitten saatu multapenkki esiin päätypuolelta.  Myös ns. kissanluukku on auki. Ehkä siihen täytyy joku ritlä laittaa, että ei sitten ihan oikeasti katit pääse asustelemaan talvella. Ryhtyvät käyttämään vessanaan ja siitähän se sitten ilo repee. 

Lankkujen repimisessä meinasi usko loppua. Ja voimat. Jouduin turvautumaan rautakangen apuun, sillä minun voimillani ei sorkkaraudalla saatu tulosta. Tosin rautakanki on aika järeä värkki ja sitä pitää käyttää todella varovasti.  Kaksi alinta hirttä siis täytyy vaihtaa.  Täytyy vain nyt sitten löytää sopivat hirret jostakin. Ehkä marssin tuonne puufirmaan ja kyselen, mihin hintaan siellä tehdään uudesta puusta sopivat hirret.

Nautin Kari-Otso Nevaluoman pääkirjoituksesta huhtikuun avotakassa , jossa hän ruotii  suomalaisten kummallista tarvetta laittaa satavuotiaisiin taloihin materiaaleja jotka eivät niihin kuulu! On hyvä, että johtavassa asemassa olevalla ihmisellä on uskallusta sanoa tällaiset asiat ääneen. En ymmärrä, miksi rakennusalan ammattilaiset eivät sano näitä asioita ääneen. Vai ajatellaanko vaan, että antaahan porukan pilata huushollinsa, niin piisaa sitten duuneja jatkossa. On hyvä että uusia asioita kehitetään, mutta virheistä pitäisi oppia eikä monistaa niitä vuodesta toiseen. Pitäisi myöskin ymmärtää, että toisella tekniikalla rakennettuun taloon eivät kaikki nykymateriaalit oikeasti sovi. Esim. lattialämmitys rintamamiestaloon ei vaan oikeasti rimmaa.    

Olisikohan pärekaton vuotamisella ja "asiantuntevalla" lattiaremontilla jonkinlainen yhteys tähän katossa olevaan kohtaan?  Syy ja seuraus ja seuraus ja syy. 

Mökillä on katto vuotanut ja se on korjattu tavalla, joka saa hiukseni pystyyn. Joo, uusi katto on laitettu pärekaton tilalle, mikä on sinänsä ihan hyvä juttu. Mutta sitten paljon muuta ei ole tehtykään.  Vaurioituneen paneelin päälle on laitettu lastulevy ja lastulevyn päälle paneeli, jonka onneksi sain, ystävän avustamana, ehjänä alas. Paneeli nimittäin pääsee sinne katolle takaisin. Ensin minun täytyy mennä tuonne vinttiin ja kaivaa kaikki sinne puhallettu paperikuitu ja sahajauho suuriin jätesäkkeihin... Sitten seuraavassa vaiheessa tarvitsenkin taas ammattilaisen apua. Ajattelin kuitenkin säästää vähän itsenäni ja maalaan paneelit ennen kuin ne laitetaan kattoon. Ennen kuin se aika tulee, että katto saadaan korjattua, taitaa mennä vuosi tai pari, rippuen vähän siitä, miten saan näitä muita juttuja kuntoon. En olisi ikinä uskonut, millainen seikkailu ja oppimisprosessi tästä mökistä tulee. Ja mikä parasta, minä tykkään tästä hommasta. Olen suorastaan hurahtanut rem...

Kukkamuistoja keväältä. MM Viikon 33 positiiviset Junnu pääsi kaverisynttäreille ja yökylään. Nämä taitavat olla niitä lapsuuden viimeisiä yökyliä. Sitten se elämä vaan vähitellen muuttuu. Työkaveri kutsui mukavan porukan koolle. Oli kiva istua iltaa parantamassa maailmaa. Sain putattua jälleen vähän vaatekaappia ja laitoimme Junnun pieniä vaatteita kiertoon. Huomaa jälleen kuinka paljon on tullut kasvua. Sienimetsään jos haluat mennä nyt, takuulla yllätyt! Ihanaa, kun lakkeja alkaa nousta sieltä ja täältä. Kukkamuistoja kesältä. Ystävältä kutsu jäätelölle.  Löydetty kiva ruokaohje broilerille, jota on ihan pakko kokeilla.  Hammaslääkärivisiitti. Saatiin taas suu kuntoon vuodeksi.  Tampere. Tampere, unelmieni kaupunki. Entinen kotikaupunkini jaksaa ilahduttaa ja sykähdyttää yhä. Tampereella on paljon hyviä ystäviä ja siihen liittyy paljon ihania muistoja. Paikka, johon voisin palata takaisin.Oli jälleen mukava viettää päivä mukavassa seurassa Mansessa. Su...

Ja ikkunakin löytyi juuri siitä kohdasta, mistä kuivittelinkin sen löytyvän. Hmm... jos ikkunan peittää, niin lasivilla ei sovi siihenkään tarkoitukseen parhaalla mahdollisella tavalla.   

Hirsitaloa on turha kuvitella saavansa vedottomaksi. Tai on jos tekee siitä muovipussin, mutta sitten on synnyttänyt automaattisesti hometalon. Mökillä on tästä ollut todella hyvä yritys. Styroksi ja lasivilla (vuorivilla) eivät vain kertakaikkiaan sovi hirsitaloon. Rossipohjan pitää hengittää ja multapenkin pitää saada kuivua. Hirsitalossani on klassinen rakenne: kivinen kivijalka, multipenkki ja vanhanajan kellari.  No minulla on nyt täysi pakullinen lasivillaa...ja ehkä pari täyttä kuormallista tulee vielä. Kaatopaikan kanta-asiakas saapuu taas.   

Jälkeen. Ennen.

Olihan tuvassakin se ylimääräinen ikkuna ihan kuin uumoilinkin. En ihan ymmärrä, miksi näitä ikkunoita on pitänyt poistaa.  No löytyi sitten vuorivillaa ja styroksia. Se ei niinkään ihastuttanut. Vuorivilla, styroksi ja polyuretaanivaahto ovat hirsitalon vihollisia. Pari alinta hirttä täytyy vaihtaa. Kiitos juurikin vuorivilla, styroksin ja polyuretaanivaahdon sekä sienän vieressä liian korkealla olleiden kukkapenkkien.

Jälleen broileria. Se on nyt ollut suosikki mökkikeittiössä. Helppoa, kevyttä ja maistuvaa.  

"The biggest concern for any organization should be when their most passionate people become quiet"  -Tim McClure  Tämä Tim McCluren ajatelma on eri muodoissa kiertänyt somessa kuluneen kevään ja kesän aikana. Ajatus on hyvä kiteytys siitä, milloin viimeistään, johtajan pitäisi katsoa itseään peiliin ja syvälle silmiin ja kysyä, mitä olen tehnyt, että näin on käynyt? Mitä minun pitäisi tehdä, että ne porukan "häiriköt" jälleen herättelisivät minua ja sanoisivat ääneen sellaisia asioita, joista en ehkä välttämättä pidä, mutta jotka auttavat minua kehittämään yrityksestämme yhdessä henkilökuntani kanssa entistä paremman, menestyvämmän ja mukavamman paikan tehdä työtä. 

Siro odottelee paketoituna siirtoa sisälle.  Hmm... pitäisiköhän aloittaa punttien nostaminen? Vai onko kuitenkin viisaampaa pyytää apua ja saada muutama muskeleita kasvattanut voimamies paikalle?  No luotan edelleen siihen, että muurarilla on joku värkki, joka helpottaa tuon esineen siirtelyä paikasta toiseen. 

Tämä kettu on jopa ihan hauska. Mutta kuten jo edellä todettu, viekää maalisuihkepullot pois kun kerran olette ne metsään tuoneetkin. 

 Grafiittimaalareille oivallinen paikka toteuttaa itsenään, suuri betoniseinä keskellä metsää. Tämä seinä on ilmeisesti toiminut puolustusvoimain ammunnoissa esteenä.  Toivoisin kuitenkin, että jaksaisitte raahata ne tyhjät tölkit pois luonnosta. Ei ole kiva kun niitä on ympäriinsä.

Sienisaalistus on alkanut täysillä. On hienoa huomata, että lakkeja nousee sieltä ja täältä. Odotan sitä varsinaista "räjähdystä", kun metsä on pullollaan näitä ihanuuksia.  Eilen herkkutatteja, orakasta ja muutama pikkuruinen kanttarellei ja lampaankääpä. 

Kesä on kohta vain muistoissa.  Pihlajat punertavat jo. Syksy on jo ihan ovella. Ja juurihan ne olivat kukassa.

Siroa houkuteltiin pakusta ulos. Miesvoimin. Kuormalavat olivat käteviä tässäkin puuhassa. Levyjen ja niitä kiinnipitävien kaulusten ottaminen pois, kevensi painoa arviolta noin 30-50 kiloa. Välttämättä sitä kevennystä ei edes huomannut. Siro saatiin tukipuiden avulla työnnettyä noiden kuormalavojen päälle. Niiltä se pitäisi sitten saada jossakin vaiheessa sisätiloihin. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin haastavampi. Ensin täytyy kuitenkin saada keittiössä remppapuuhat siihen vaiheeseen, että hellansiirtopuuhiin voidaan ryhtyä.  Ei taida olla ihan maailman helpoin homma. Tarvitaan 3-4  voimamiestä apuun. Tulee hiki jo pelkästä ajatuksesta. Ehkäpä muurari osaa kertoa tai ehkä hänellä on joku vempain, jolla hän sen saa nakattua sisään.  

Junnun vauhdissa nappaama. Silta jossakin Jyväskylän lähistöllä. Olisikohan paikka Koskenpäätä tai jotakin.

Ja sitten ovat ne kohdat, joissa lankut on pätkitty ja yhdistetty mielivaltaisesti. En tiedä, mikä tämä juttu oikeasti on. Jos lankkulattia ei miellyttänyt, niin olisi kannattanut purkaa se ja myydä jollekin hirsitalon kunnostajalle tai muuten lankkulattiaa havittelevalle.    

Viikon 32 positiiviset Aurinkoa ja sopivasti sadetta. Hyvä keli purkaa tupaa. Assarin kirjalliset läpi. Vielä muutama ajotunti, niin sitten neiti on liikenteessä. Mielenkiintoisia avauksia. Mukava puhelu työkaverilta heti viikon alussa. Sienimetsässä. Saalis ei vielä ihan älytön. Työkaverin hyvät uutiset ilahduttivat. Kuunneltu ukkosen pauketta. Kuivattu lisää nokkosia. Tuvan katon paneelit saatu suhteellisen hyväkuntoisina alas. Ongelma on vain niiden säilyttäminen. Ehkä tupa on niille paras paikka, mutta niitä on valmistauduttava siirtelemään paikasta toiseen. Katon paneelien alla ollut lastulevyhässäkkä saatu pois.  Tuvan lattialla ollut lastulevy ja muovimattokerrokset saatu pois.  Tehty puita tulevia tarpeita varten. Joka päivä muutama klapi niin siitä tulee viikossa jo aika mukava määrä. Sahailtu purkupuuta. Junnu oppi kaksi uutta temppua trampoliinilla. Kynttiläiltoja . Tuvasta löytyivät tummat tapetit . Mielenkiintoinen kuviointi. Löysin Lein...

Aamulla on jo aika runsaasti usvaa. Ilmassa tuoksuu vilja. Siitä tietää, että kesä on kohta ohi. Kurjet ovat aloittelemassa muuttopuuhia. Ne ovat tulleet ruokailemaan läheisille pelloille.