Tädin eläintarhassa

  Kuvat MM   Aurinko valaisee pakkaskukat. Niin kaunista!   Hyvää perjantaita.     

Kuvat MM       Metsässä kukkii.  Oikeastaan pitäisi kirjoittaa, että metsässä kukki. Nyt kohta punertavat puolukat mättäillä. Leväkukinnot sen sijaan eivät ole niin iloinen asia, mutta toisaalta kaunista värimaailmaltaan. 

Kuvat MM    Kukkaloistoa. Se on nopeasti ohi. Ei ainoastaan Lapissa, vaan täällä muuallakin. Suomen kesä on ihana kaikessa yltäkylläisyydessään. Sadonkorjuun aika tulee aivan liian pian. Silloin jo kun kaikki on kauneimmillaan.    Ymmärrämmekö tämän hetken kauneuden ja ainutlaatuisuuden?     

  Kuvat MM     Neiti kesäheinä... Miksi juuri neiti ja miten se liittyy keisarinkruunuun, joka on lilja? En tiedä. Ehkä se vain sopi säkeeseen.    Oranssi on yksi suosikkiväreistäni. Aina silloin kun haluan värejä, valitsen oranssin. En voisi ajatella sitä niinkään isoina pintoina sisustuksessa, siinä se on levoton, mutta sopivasti annosteltuna oikein kiva.     

    Kuvat MM    Päivänkakkarat, apila, hiirenvirna. Herkkää ja kaunista.    Kesä on luonnon juhlaa ja syksyllä jo korjataan sato. Kaikki on ohi nopeasti, kuten Eino Leino, tosin Lapista, runoilee.  

Kuvat MM Kuinka näihin vanhoihin ruusuihin ei koskaan kyllästy?  Erityisesti näissä on ihanaa tämä tuoksu. Se on jotenkin niin upea. 

Kuvat MM  Tuoksuja Vanamon ja varjot vienyt, niistä sydämeeni laulun teen... runoilija Eino Leino.  Vanamo on kokonaan huomattavasti suurempi kukka! Se lumoaa tuoksullaan,  joka voimistuu etenkin öisin. Luonto opettaa, että vaatimaton ulkokuori ei kerro kaikkea. Suuri ja mahtava lupiini tappaa niin pölyttäjiä kuin kaikki ympärillään olevat kasvit.  Mitä kaikkea voimmekaan oppia luonnosta? Osaammeko me ihmiset katsoa kaikkea sitä, mitä se meille kertoo, avoimin mielin ja uteliaasti? 

Kuvat MM  Pionit aloittavat kukintansa. Se on yksi suosikkikukkani. Eteläseinustalla oleva kukkapenkki on niille ihanteellinen paikka. Valoa ja lämpöä, niin nämä ihanuudet kukoistavat.