Tädin eläintarhassa

Kuvat MM Minun zero waste-projektini. Elikkäs näistä silpuista tulee kukkia. Nyt ensivaiheessa päivänkakkaroita. Todennäköisesti nämä kukkivat jossain Patruunagallerian teoksessa. B

Kuva MM Meitä taas vähän koulutettiin. Video , kuinka hienosti odotellaan lupaa. Aurinko lämnittää jo mukavasti. Ihana lomakeli.

Kuvat On kyllä juhlava tila.  Vaikka tila on suuri, niin mun työni eivät ole pienimmästä päästä, ne vievät huomattavan määrän tilaa.

  Kuvat MM   Aurinko valaisee pakkaskukat. Niin kaunista!   Hyvää perjantaita.     

Kuvat MM     Menneen kesän taidenäyttelyn tiimoilta jäi vartaloaihioita ja olin säilönyt ne hyvään talteen kenkälaatikkoon. Laskeskelin, että nämä saattavat jopa riittää uusien töiden tekemiseen.    Tavoitteena on tulevana viikonloppuna tehdä raajoja ja sitten ryhtyä päällystämään niitä "iholla". Sitten päästään siihen kivaan vaiheeseen eli vaatteiden suunnitteluun ja tekemiseen ja lopuksi taulujen kokoamiseen.   Täytyy käydä ostamassa useampi metri lautaa ja maalia sekä vaneeria. Toivottavasti suostuvat kaupassa sahaamaan vanerit sopivan kokoisiksi, sillä sitä on hieman haastavaa käsitellä kotiolosuhteissa.  

Kuvat MM    Suru-uutinen tuli jälleen lähelle. Naapuri. Nuori naapurini toiselta tontilta. Sunnuntaina ystävien tuomat kynttilät talon rappusilla valaisivat nopeasti hämärtyvää iltaa. Hän oli lähtenyt jo keskiviikkona.  Itse jään kaipaamaan mukavaa juttuseuraa, ystävällistä ja huomioivaa naapuria, joka innolla kunnosti kotiaan.   Meitä yhdistivät myös koirat. Vaihdoimme aina muutaman sanan ja joskus hän tuli katsomaan mitä puuhaan ja haki työkalun kotoaan ja sanoi, että kuules mummo laitetaan nämä jutut kuntoon. Hän oli pari vuotta nuorempi kuin vanhin lapsistani. Hän olisi voinut ikänsä puolesta olla lapseni.   Voimia vanhemmille ja sisaruksille. Pikkuveli on poissa.           

Kuvat MM   Menneellä viikolla minuun iski siivouskärpänen. Ennen tuon toisen näyttelyn töiden tekemistä järjestelin vähän tavaroita ja kirjoittelin teippejä rasioihin.    Täytyy sanoa, että en olisi ikinä osannut ajatella, kuinka hienoa on, että on mahdollisuus käsityöhuoneeseen, jossa on kaikki tarvikkeet yhdessä paikassa, ompelukone esillä ja voi aina jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäi.         

  Kuvat MM    Sain viikonloppuna valmiiksi viimeisenkin hatun. Vähän on haikea olo.   Tosin nyt sitten on aika ryhtyä suunnittelemaan Patruunagallerian näytteyä. Se onkin oikeastaan vakavampi juttu, mitä osaan edes ajatella.

  Kuvan lähde Lapuan kaupunki /Aluekartta/Vanha Paukku/Patruunagalleria   En mä olis ikään uskonu, että mä pääsen Paukkuhun. Tämä on kuulkaa tapaus. Pääsöö munaamahan ittensä oikeen huoalella julikisesti. Mutta mä oon kumminkin niin liäkiis, notta en meinaa pysyä nahoosnani! Patruunagalleriassa on vuosittain 10-11 näyttelyä. Ihan upeaa päästä mukaan ammattilaisten joukkoon.  Näyttelyni on siellä 27.5.2026-18.6.2026 yhdessä työkaverini Marjan kanssa! Pääasioita oikeille silmille.    Siispä: Moon Paukus! Kuva MM      

Kuvat MM     Sain eilen niin yllättävän sähköpostin, että en oikein meinaa pysyä housuissani. Tämä on ihan pieni juttu ihmiskunnalle, mutta ihan mahtavan suuri juttu minulle. Tarkennan tänään asiaan liittyvän muutaman yksityiskohdan ja palaan asiaan huomenna tai viimeistään perjantaina.     Elämä tosiaan osaa välillä yllättää oudolla tavalla ja hyvä niin. Erityisesti, kun kyseessä on kiva ja vähän uskomatonkin juttu.   Kuvassa kirppislöytöjä menneeltä viikolta, jotka todennäköisesti liittyvät tulevaan tapahtumaan jollain tavalla.  

Kuvat MM Hattuun 12/12 kankaat ovat kirppikseltä. Tämä kuvassa oleva on entinen sohvatyynyn päällinen, joka ryhtyy nyt pääasiaksi. Toiselle puolelle valittu kangas on peräisin myös kirppikseltä ja se on hoitanut entisessä elämässään kaitaliinan virkaa. Ilmeisesti viranhoidossa oli jotain epäselvyyksiä, koska se päätyi kirppikseen. Ehkä keittiön pöytä ei pitänyt siitä. En tiedä tarkemmin, mutta nyt siitäkin tulee pääasia.   Vähän haikea olo, kun urakka alkaa olla tässä pisteessä.  

Kuvat MM   Hattu 11/12 on nyt valmis. Siitä tuli aivan erilainen, mitä ajattelin. Tämän hattuprojektini aikana olen huomannut, että jokainen prosessi on aivan erilainen, mitä alunperin on ajatellut. Työ imaisee mukaansa ja  siihen lisää sellaisia yksityiskohtia, mitä ei aluksi ollut edes mielessä.     Sitten aina jossain vaiheessa on pakko lopettaa tuunaaminen, vaikka sitä voisi tehdä vaikka kuinka kauan.   Nyt on sitten viimeisen hatun aika. Aloitin sen työstämisen eilen. Siinä on toisella puolella hieman haastava kangas ja minulla ei ole aavistustakaan, mitä siihen voisi laittaa.  

       Ruutukaappaus Uskomatonta, että tammikuu 2026 on sitten finaalissa. Aika rientää jotenkin niin vauhdilla. Nautin siitä, kun iltaisin on jo vähän valoisaa. Ja mitä ihania auringonlaskuja pakkaspäivinä onkaan! Se on pakkaspäivien ainut hyvä puoli.   Tammikuussa näyttävät olevan luetuimmat postaukset tällaisia.