Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2010.

Täti on yrittänyt maanitella

Olen tämän viikon miettinyt, että luotanko ollenkaan tuohon tätiin.
Assistenteille olen antanut armon jo alkuviikosta, mutta vasta tänään tulin aamulla samaan aikaan tädin kanssa keittiöön. Tosin olen valmistautunut hyökkäämään heti ulos kun täti liikahtaa vähäisessäkin määrin liikaa tai väärään suuntaan.

Täti on kyllä yrittänyt maanitella, mutta eihän sitä voi antaa heti tädille periksi. Tosin tädin sängyssä olen punkannut päivisin, kun täti ei ole kotona ja olen minä jo pari yötä nukkunut pahvilaatiossakin, jonne täti teki minulle sängyn. Oikeastaan se on aika kiva. Ainut puute siinä on, että minulla ei ole sitä peittoa ja täti ei kyllä edes osaa sellaista tehdä.

No minä yritän täällä saada nuo ihmiset tajuamaan, että maailma pyörii ainoastaan ja vain minun kissannapani ympärillä. Ehkä ainakaan täti ei sitä vielä tajua.

Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S. silmätulehdukseni on parantunut ja ikeneeni alkavat olla kunnossa. Kuvia en ole antanut ottaa. Täti on onnistunut muutaman nappaama…

Kyllä minä järkytyin

Kyllä minä eilen järkytyin. Olen vieläkin vähän sekaisin. Näin, kun täti otti esiin minun kantokoppani ja sanoi, että nyt Otto mennään. Minne, huusin minä. Minä en halua lähteä minnekään! Juoksin nopeasti piiloon sängynalle. Sanoin vielä oikein ponnekaasti, että en lähde yhtään minnekään. Minä asun nyt täällä ja sillä selvä.
Otto, sinun pitää lähteä käymään eläinlääkärissä, sanoi täti ja yrittä saada minua pois sieltä. Gruuuuuuuuuuu, sihisen ja painaudun lattiaa vasten. En lähde. Minä en tahdo, huudan ja täti ei vaan lopeta tökkimistään.
Otto meillä on jo kiire, sanoo täti.

Minä en sinun kiireestäsi välitä, huudan ja juoksen toiseen huoneeseen ja maastoudun sohvan alle. Se on huono valinta. Sohva on kevyt ja täti on voimakas ja se siirtää sohvan pois päältäni. Minä vapisen. Tein hätäpissan ja täti sanoi, että voi Otto sua, ei sulla ole nyt mitään hätää. Me mennään vain näyttämään sinua eläinlääkärille.

Täti tilasi taksin. Minä huusin koko taksimatkan. Taksinkujettaja mulkoili minua j…

Reviirit haltuun

Tervehdys kaikille!

Olen tässä vähitellen kotiutunut aika mukavasti tädin ja assistenttien seuraan.
Etenkin kun tänään tämä täti-palvelijani tajusi ostaa oikeanmerkkistä liharuokaa.  Täti yritti tarjota minulle jotakin luxuskissanruokaa, mutta minä sanoin yök. Onneksi täti näyttää olevan nopea oppimaan ja se heitti roskiin ne väärät ruoat ja osti uudenlaista. Nyt maistuu.Snelmannin jauheliha käy myös sellaisenaan.

No sitten täti sanoi, että katos vaan, otto taitaakin olla meidän uusi koemaistaja. Mikä ei kelpaa Otolle, niin sitä en sitten syö minäkään. No se ei pidä ihan paikkaansa. Tädin hevonen söi salmiakkeja, mutta minä en sellaisia halua edes maistaa.


Olen minä tässä vähän merkkaillut reviiriänikin. Täytyyhän se varmistaa, että tänne ei vahingossakaan muuta kukaan toinen kissa.
Täti ei kauheasti tietenkään ole ihastunut mun touhuihini, mutta kiltisti se kuitenkin siivoaa jäljet pois. Tosin se totesi, että ei hevoset tee tuollaista. Minä kattoin sitä silmiin ja sanoin MAU?! Mitä …

Otto valtasi vaatekaapin

Kun tulin töistä, en löytänyt Ottoa mistään. Säikähdin, että onko se päässyt luikahtamaan pakoon. Kiersin ympäri asuntoani. Sitten äkkiä kuulin -Mau. Otto käveli eteeni ja venytteli. Tässä minä olen, se sanoi. Missä sinä olit piilossa?, kysyin siltä. Se vastasi vain lyhyesti -Mau ja meni syömään. Ilmeisesti asia ei juuri nyt kuulunut minulle yhtään.
Kun sitten olin lähdössä ulos, oli Otto taas hävinnyt. Aloin jo miettimään, että näenkö jo näkyjä vai mikä on hätänä. Sitten kurkkasin makuuhuoneeseen. Vaatekaappini ovi oli auki. Olisin voinut vannoa, että laitoin sen aamulla kiinni. Olin juuri aikeissa laittaa oven kiinni, kun tulin katsoneeksi kaappiin. Mitäs näinkään? Aivan. Siellä oli Otto. Se näytti nukkuvan villapaitani päällä. -Mau se sanoi. Täällä on mukavan lämmintä ja turvallista, se jatkoi ja kehräsi. - Olet siis päättänyt vallata vaatekaappini?, kysyin siltä. Otto ei sanonut mitään. Se vain ojensi tassunsa, sulki silmänsä ja otti paremman asennon hyllyllä. Ymmärsin, että asia e…

Otto asettuu taloksi

Otto alkaa vähitellen asettua taloksi. Se on päättänyt, että sen huone on saunassa. Ylimmällä lauteella. Lauteen oikeassa nurkassa. Se roikottaa tassuaan lauteen reunalla ja maukuu, kun joku erehtyy astumaan sen reviirille. Otto sanoo, että ei tänne pidä ihan kaikkien tulla.

Vieraat se tuntuu valikoivan ja tutkivan tarkasti. - Mau, kukas sinä olet?, se kysyy ja katsoo ennakkoluuloisesti. Näyttää kuitenkin siltä, että hetki hetkeltä se rupeaa ottamaan enemmän valtaa. Kissamaiseen tapaan se kasvattaa reviiriään, ja päättää miten se kohtelee ja ketä. Mutta vielä se ei kuitenkaan kykene olemaan ihan täysillä kissa. Se on nähtävästi törmännyt elämänsä aikana niin monta kertaa ongelmiin ja haastaviin tilanteisiin, että se ei osaa sanoa muuta kuin, että nyt täytyy vähän miettiä.

Mutta ihan selvästi, Otto siis osoittaa merkkejä, että se asettuu taloksi. Se on siirtynyt sängyn alta sängyn päälle. Vielä se ei yritä komentaa ihmistä pois lempipaikaltaan, mutta siihen ei taida mennä enää kauaa. …

Otto-the kissa

Upista tuli kesällä enkelihevonen. Täti ei ole sen jälkeen astunut jalallaankaan tallille. Mutta sitten täti meni assistenttien kanssa kissataloon visiitille. Siellä tuli vastaan  Otto, joka sanoi, että minä voin muuttaa teille. Täti mietti viikon ja toisenkin. Sitten assistenttien määrätietoisen ja heltiämättömän markkinoinnin (kysymys kyllä oli oikeastaan lievää suuremmasta painostuksesta) jälkeen täti hankki ensiksi pussillisen kissanruokaa, sitten täti osti puupellettejä.
Seuraavaksi täti marssi ostamaan kissalle kantokassin, sillä johonkinhan se pitäisi saada kuljetuksen ajaksi. Sitten täti meni kauppaan ja osti hienon laatikon sille, josta se ei ensinnäkään tykännyt. Otto sanoi, että vessa ilman kantta on parempi kuin vessa, jossa on kansi. Se oli sillä päätetty.
Oli aika uskomatonta, että kahden viikon jälleennäkemisen jälkeen Otto marssi suoraan assistentin luo ja sanoi mau. -Johan teitä on odotettukin! Luulin, että saan viettää loppuelämäni täällä kissatalossa.

Kuvia Otosta …