Otto-the kissa

Upista tuli kesällä enkelihevonen. Täti ei ole sen jälkeen astunut jalallaankaan tallille. Mutta sitten täti meni assistenttien kanssa kissataloon visiitille. Siellä tuli vastaan  Otto, joka sanoi, että minä voin muuttaa teille. Täti mietti viikon ja toisenkin. Sitten assistenttien määrätietoisen ja heltiämättömän markkinoinnin (kysymys kyllä oli oikeastaan lievää suuremmasta painostuksesta) jälkeen täti hankki ensiksi pussillisen kissanruokaa, sitten täti osti puupellettejä.

Seuraavaksi täti marssi ostamaan kissalle kantokassin, sillä johonkinhan se pitäisi saada kuljetuksen ajaksi. Sitten täti meni kauppaan ja osti hienon laatikon sille, josta se ei ensinnäkään tykännyt. Otto sanoi, että vessa ilman kantta on parempi kuin vessa, jossa on kansi. Se oli sillä päätetty.

Oli aika uskomatonta, että kahden viikon jälleennäkemisen jälkeen Otto marssi suoraan assistentin luo ja sanoi mau. -Johan teitä on odotettukin! Luulin, että saan viettää loppuelämäni täällä kissatalossa.

Kuvia Otosta tulee sitten, kun Otto on itse sitä mieltä, että kamera ei aivan varmasti nielaise sitä suuhunsa.

 (Kuvat lisätty 12.9.2010)

Kommentit

  1. Toi Upi juttu on niin surullinen, mutta onneksi assarit keksi tuoda tädin sinne kissa taloon ja täti varmaan menetti sydämensä sinulle Otto. Mutta miten ihmeessä noi puupelletit liittyy kissaan, eikös ne oo lämmitys juttuja?

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuo täti siitä Upista eilenkin jotakin hörisi. Mä naukaisin sille, että mua ei kuule yksi koni paljoa kiinnosta. Mua pelottaa.

    Kissoille on puupellettejä vessanpohjaksi. Ne käyttivät niitä tuolla kissatalossa ja minä olen tottunut niiden hajuun, niin täti ajatteli, että on edes yksi tuttu haju ja asia uudessa paikassa.

    Pidin kyllä tätiä hereillä melkein koko yön, kun kävin sille juttelemassa makuuhuoneen ovella monta kertaa.

    VastaaPoista
  3. Onnea kissasta ja uudesta blogista. Ihanaa kun Otto pääsi uuteen hyvään kotiin=)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Eija-h!

    Toivottavasti Otto viihtyy. Menetin yöuneni käytyäni kissatalossa. Olenhan minä lukenut kesäkissoista, ja niiden hylkääjiä paheksunutkin, mutta se, että homma on noin massiivista, oli minulle todella järkytys.

    Kyllä eläimen omistajalla on aina vastuu siitä luontokappaleesta, jonka on itselleen hankkinut. Jos pitovaikeudet tulevat ylivoimaisiksi eikä kukaan lemmikkiä ota itse hoiviinsa, niin ratkaisu ei ole kissan (tai minkään muunkaan eläimen) päästäminen luontoon.

    VastaaPoista
  5. Raila kissikseltä15. syyskuuta 2010 klo 9.41

    Hei Otto!

    Aivan ihanaa lukea sinun viihtymisestäsi uudessa kodissa. Sinulla on nyt nk. "kissan päivät". Voi, kun kaikki muutkin kissatalon kissat pääsisivät hyvään ja rakastavaan kotiin.

    Kaikkea hyvää sinulle, tädille ja assistenteille myös jatkossa.

    VastaaPoista
  6. Mau kaikille vaan sinne kissataloon!

    Kyllä minä täällä isännän paikan otan ja laitan tädin ja assistentit hyvään järjestykseen. Herätin koko hovini ensimmäisenä yönä katsomaan, kun käyn vessassa.
    Minua pelotti mennä sinne yksin.

    Nyt olen sitten kyllä tehnyt vessareissuni ihan itse.

    Ensimmäisenä iltana uskaltauduin syömään ja pidin kokoajan pientä murinaa, kun söin. Sitten huomasin, että minun ei tarvitsekaan tapella muiden kissojen kanssa ruoasta, joten voin syödä silloin kun sattuu huvittamaan.
    Syön nykyisin luultavasti paljon vähemmän kuin kissiksellä, sillä kaikki ruoka on minua varten.

    Täti sai kissan palvelijana toimivalta kaveriltaan jonkun kasvin, jonka se on juurruttanut vesiastiassa. Se on kuulemma minua varten. Täti sanoi, että kissat tarvitsevat tuoretta ruohoa tai jotakin vastaavaa talvella.

    Assistentitkin ovat palvelleet minua tosi hyvin. Luultavasti viihdyn täällä oikein mukavasti.

    Kiitoksia kaikille kissiksellä minua hoitaneille tosi paljon!

    Terveisin

    Otto
    ammattikissa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti