Tädin eläintarhassa

Näiden kuvien ottamiseen meni tädiltä aikaa. Piti ensiksi pyyhkiä pölyt pulloista ja purkeista. Ja sitten seinästä ja pöytää piti kiillotella myös. Sitten täti ryhtyi kuvaamaan. Se ei osaa mitenkään kummoisesti miettiä kuvausta, koska se on vaan ihan tavallinen täti. Jotakin se puhui luonnonvalosta ja varjoista, mutta ei se sitten ymmärrä muuten mitään. Se ei ole ammattilainen. Assarit sanoivat sille niin. Ja ne sanoivat, että ei sen kannata kyllä edes yrittää kuvaamista. No se vaan järjesteli noita pulloja monta kertaa. Minä sen sijaan ehdin jo monta kertaa käydä keittiössä katsomassa, että mitä täti oikein puuhaa. No meidän täti asuu vähän samanlla tavalla kuin Peppi Pitkätossu. Assarit sanoivat niin. Pepillä on kaikki vähän vinkisin ja vonksin ja niin on tädilläkin. Täti rakastaa purkkeja ja pulloja. Se keksii niille kaikkia niin outoja käyttötarkoituksia, että meidän kaikki assarit ovat ihan häpeissään sen  keksinnöistä. Tädillä on yhdessä pullossa pippureita, toise...

Lettutäti on mennyt sekaisin keväästä. Se nimittäin on ruvennut puhumaan sellaisia, että menee kissatalolle ja ottaa toisen kissan. Jaahah. Ei käy. Ei yksinkertaisesti käy. Minä olen loukkaantunut. Minä olen muuttanut tädin taloon tädin ihan ainoaksi kissaksi. Täti sanoi, että voi joskus mieli muuttua. Se selitti lukeneensa kissatalon blogia ja katselleensa kotia vailla olevien kissojen kuvia. Minä sanoin sille, että kyllä se riittää, että olet pelastanut minut ja pienen napani. Ja se pelastaminen saa riittää, sillä olen isäntä ja kuningas talossa. Luultavasti puren tädin kaapelit poikki, että se ei pääse enää lukemaan kissatalon kirjoituksia eikä katsomaan kuvia kotia vailla olevista kissoista. Vaikka onhan se surullista, että kissoilla ei ole kotia. Terveisin Otto ammattikissa 

Täti se ei tajua ollenkaan, että kissa on ykkönen ja assarit sitten toka ja sitten vasta on täti ja tädin oma vatsalaukku. Jotenkin se on sentään  tajunnut noiden assareiden menevän sen oman napansa edelle, mutta se, että minäkin olen sen navan edellä, tuntuu olevan tälle ihmiselle aivan liian vaikea käsittää. Vai mitäs sanotte tästä? Täti herää ja minä menen samalla sekunnilla sen makuuhuoneen ovelle, kun tädin käsi ojentuu kohti yölamppua. Venyttelen ja maukaisen pari kertaa, että huomenta vaan ja kalaa pöytään ja äkkiä kans. Eihän sitä muuta tarvitse sanoa. No täti nousee ja se köpöttelee ensin istumaan posliiniastialle. Minä änkeen yleensä mukaan ja maukaisen muutaman kerran vähän edellistä kovempaa, että taas tuli tällainen seisakki. Voi hyvänen aika. Muutama metri matkaa ja heti tulee pysähdys. Sitten menen sen jalkoihin ja yritän kauniisti häntääni koukistamalla saada sen ymmärtämään, että tarttis nyt sitten tulla keittiöön antamaan meikeläiselle aamupalaa. No heh, h...

Japanilaisia koetteli tsunami ja maanjäristys ja nyt sitten vielä tulivuorikin purkaantuu ja Tokioon ilmeisesti odotellaan uutta, edellistä isompaa maanjäristystä. Tuntuvat tässä omat huolet aika mitättömiltä.   

  Tänään juoksin keittiöön. Minulla nimittäin toimii tuo hajuaisti vielä paremmin kuin täti osaa ymmärtää. Täysin oikeinhan minä arvasin tälläkin kerralla: Siellä oli kalaa. MUTTA minun lautaseni oli TYHJÄ! Mikä tunne . Voitteko tajuta? Voitte varmaan, jos olette tutustuneet siihen, mitä hevonen on kertonut tädistä. Minä istuin pöydän alla ja yritin tuijottaa tätiä, mutta se ei tehonnut. Assaritkaan eivät tiputtaneet mitään lattialle. Törkeää. Sitten täti vielä oli leiponut sämpylöitä ja jotakin lettujen näköistä leipää. Aivan sama, siitä minä en ollut kiinnostunut. Minä en halua leipää. Minä haluan kalaa! Aamuun on vielä liian monta tuntia, kun minä saan oman kala-ateriani! Ja koska huomenna on sunnuntai, täti ei nouse ennen seitsemää, vaikka kuinka mouruaisin sen sängyn äärellä. Voitte vaan arvata minun tunteeni. Terveisin  Otto ammattikissa

Assarit ja täti leipoivat laskiaispullia ja laittoivat niiden väliin vaniljakreemiä ja hilloa. Täti ei ole oikein jauhopeukaloksi syntynyt, mutta osaa se lukea sen verran, että onnistui tekemään pullataikinan. Sitten täti keitti vettä. Sen se osaa sentään hyvin ja liotti teepussia mukissa. Senkin se osaa aika hyvin, sillä se on harjoitellut aika monena aamuna. Minä tietenkin seurasin tätä koko systeemiä silmä tarkkana, jotta osaan sitten tarpeen tullen keittää itsekin pari kupillista teetä ja leipoa muutaman pullan. Täti sanoi, että naistenpäivän kunniaksi kissakin saa ylimääräisen siivun kinkkua. Naistenpäivä voisi siten olla joka päivä. Terveisin  Otto ammattikissa

Plääh. Tädillä oli kuulkaas loma ja se "palkkasi" (= osti kaapin täyteen herkkuja seuraneidille) meikeläiselle seuraneidin viikoksi, kun se lähti assareiden kanssa vähän lomalle. Minun piti mennä ensiksi mukaan, mutta  koska en pidä pitkistä automatkoista täti sanoi, että Oton ei tarvitse matkustaa, kun se ei tykkää olla autossa. No en tiedä, olisin voinut olla autossakin ja mouruta siellä. Nimittäin, tämä isompi assari ei ollut mitenkään vauhdikasta seuraa. Se istui vain kirjoittamassa ja lukemassa enkä minä saanut yrityksistäni huolimatta huijattua siltä ylimääräisiä ruoka-annoksia, sillä täti oli mitannut kaiken valmiiksi. No, jos ihan totta puhun, niin kyllä pari ylimääräistä kinkkua sentään putosi lautaselleni ihan kuin ohimennen.  Minua alkoi ärsyttämään vähitellen, kun tuijotin siinä koneen vieressä, kun se isompi assari vähän kirjoitteli. Ajattelin, että on siinä ihmisellä huvit, kun ei ehdi yhtään kissan kanssa juoksemaan ja vetämään lankakerää, puhumattakaan nyt s...