Tädin eläintarhassa

Kuva MM   Tuomet aloittivat kukintansa aika aikaisin kuluvana keväänä. Jo äitienpäivän tienoilla kukkatertut alkoivat avata nuppujaan.

  Kuva MM     Vauvan kanssa aamulenkillä katseltiin kukkasia. Isompi sai oman lenkkinsä. Kesäiset aamut ovat niin mahtavia! Aurinko nousee ja luonto herää kukkimaan.      On suvi suloinen!    

Kuva MM     Olen haikein mielin katsellut tämän talon vanhoja omenapuita. Talo kuului aiemmin kummeilleni. Omenapuut ovat isoisäni varttamia ja leikkaamia. Toki myöhemmin kummisetä leikkasi niitä.  Kummitädin kanssa oltiin mehukesteillä omenapuiden siimeksessä.    Ette arvaakaan, kuinka minun tekisi mieleni käydä leikkaamassa nuo puut. Ne saisi vielä pelastettua, kun ne leikkaisi kevättalvella reippaasti alas. Alkaa kuitenkin olla ns. viimeiset hetket. Jos ja kun asialle ei tehdä mitään, puut kuivavat ja kuolevat pois.   Taempi puista on ns. talviomena. Se on kärsinyt eniten ja rehottaa vallattomana. Omenapuu on siitä merkillinen, että se vaatii, satoa tuottaakseen, säännöllisen leikkauksen.  Pystyyn kasvavat yksittäiset oksat täytyisi poistaa.    Päärynäpuu esimerkiksi on täysin erilainen, se tuottaa nimittäin uusia versoja juuresta.  Tosin sitäkin kannattaa leikata ja muotoilla.    

Kuva MM     Eilen aloiteltiin loishäätökuuri. Reippaat koirat suorastaan kilpailivat, että saavat kapselinsa. Sai oikein vahtia, että vauva ei syö isomman pillereitä. Vauva saa kolme ja toinen saa 4.  

Kuva MM       Vauva aamulenkillä. Tänään alkaa kolmipäiväinen matokuuri.   

Kuva MM   Löysin yhden suurehkon satsin Burda-lehtiä ja aivan mahtavaa, että joukossa oli tämä 10/1993. Tämä on yksi niistä lehdistä,  joiden äviämistä olen harmitellut tosi paljon.  💕💕💕 kiitokset Poriin.

Kuva MM       Musta on suosikkivärini ja minulla on useita mustia laukkuja. Nyt kuitenkin käveli kirpputorilla vastaan laukku, joka huusi, osta minut. Ehkä tämän laukun voi pukea jonkin tulevan ompelukseni kanssa. Katsotaan, minkä kanssa tämä yhdistyy.   Suunnitelma pörrää jo sopivasti päässä ja en ole ihan täysin varma, onko hahmotelmani tulevasta ihan järkevä, mutta se on oma hahmotelmani ja en ajatellut kysyä keneltäkään siihen lupaa.  

Kuva MM   Olen se tyyppi, jolla on aina kylmät kädet ja varpaat. Ei väliä, vaikka olisi hellettä, niin varpaat saattavat olla silti jäässä. Siksi olin ihan tavattoman onnellinen, kun löysin kengät, joissa on turkisvuori! Pohjatkin ovat pitävät. Näillä on kiva ajaa myös autoa, kun kantapäässä on samanlaiset nupit kuin pohjassa. Ei ole heti kanta naarmuinen.    

Kuva MM     Siinä on kaikenlaisia kankaita.  Mihin tartun seuraavaksi? Ehkä se on tuo toiseksi alin tai sitten tuo ylin. Kolme mallia on jo leikattuna odottamassa, joten vasta sitten, kun ne ovat valmiina.  Siis tähän aikaan vuodesta pitäisi olla pihahommissa. Jep. Minä nyt jostain syystä toivon sateisia ja kylmiä päiviä. 😂 Kukaan ei luultavasti yhtään arvaa miksi. 

  Kuvat MM        Kauan sitten tein vaatteita itse. Voi sanoa, että lähes kaikki vaatteeni olivat itse tehtyjä. Lapsillekin ompelin aika usein.   Sitten vain tapahtui asioita. Minulla ei ollut enää aikaa ommella. Olisin halunnut.     Viime elokuussa päätin tilata Burda Stylen. Burda oli suosikkilehteni ja sen kaavat ihan parhaita. Niistäkin luovuin kun lehdille ei ollut oikein tilaa missään uudessa ja erilaisessa elämässäni. (Asia, joka minua oikeasti harmittaa todella, todella, todella paljon!)   Olen jo pitkään haaveillut ompelun aloittamisesta uudelleen. Pelkästään Burdan tilaaminen ei auttanut. Tein siitä vauvalle toppatakin talvella, kun siinä oli hyvät kaavat koiran takkiin.   Sitten tuli  Burda 5/2025, joka muutti ompeluelämäni! Siinä oli monta aivan fantastista mallia! Piirsin tästä numerosta peräti kuusi kaavaa. Olen leikannut neljä vaatetta ja olen jo tehnyt yhden t-paidan ja tämän, mielestäni, upean paidan....

Kuva MM    Kun on juossut itsensä lähkähdyksiin ja käynyt monta kertaa ojassa ja kierinyt ruohikossa ja saanut turkkiinsa oksia ja vähän käpyjä on elämä mallillaan.    Olo on kuollut, mutta niin onnellinen.       

Kuvat MM     Joskin korvasienet jäivät sunnuntaina metsään, niin vauvalla oli niin mukavaa. Välillä käytiin ojassa rypemässä. (Juuri kun olen iloinnut, että mun vesikoirani eivät tykkää kieriä vedessä ja mudassa...) Kyllä metsä on vaan niin paras paikka maailmassa. Se on koiralapselle vähän kuin ihmislapsille huvipuisto. Ajatelkaa, mitä ihania koloja, hajuja, lätäköitä, jännittäviä tapahtumia ihan mahdottomasti.