Tädin eläintarhassa

Kuva MM   Poimin viimeiset viinirypäleet. Olivat ehtineet hyvin kypsyä.  Kohta on sitten aika vähän karsia niitä tai sitten jätän sen homman keväälle.    Koirillehan ei viinirypäleet ole hyväksi, vaikka nämä kaksi niitä mielellään söisivät.         

Kuvat MM  Sienipäivä.  Kanttarelleja, suppilovahveroita ja tatteja.  Koirat nauttivat metsässä hengailusta. Eilen löysin myös kanttarelleja ja tatteja. 

  Kuvat MM    Menneenä viikonloppuna olin kaverusten kanssa kolme kertaa metsässä ja poimin tyrnejä. Samaa hommaa luvassa tänään.   

  Kuvat MM    Kuinka kauniita ovatkaan karpalot rahkasammalella. Syvän punainen sävy ja nämä yksilöt olivat mielestäni todella kookkaita. Vauva ja sen kaveri nauttivat täysin rinnoin näistä marjoista. Meinasi tulla jopa vähän kiistaa!        

Kuvat MM   Näitäkin vielä piisaa poimittavaksi. On taas vähän monta rautaa tulessa. Takanpurkun välihommina tyrnienpoimintaa ja koiranulkoiluttamista.     

Kuvat MM   Syysmetsän satoa. Karvalaukuissa on kiva väri ja söpö reuna. Mainio salaattisieneksi tämä kaveri. Se täytyy ryöpätä ennen käyttöä, sillä se on muuten varsin kirpeän makuinen.    Itse ryöppään sienet kaksi kertaa ennen pakastamista ja jos käytän ne heti salaattiin, ryöppään vielä kolmannenkin kerran. Sitten kun veteen ei tule enää väriä, niin ne ovat juuri sopivia.         

Kuvat MM  Kyllä nämä oman maan mansikat ovat makeita! Kuiva kesä on ollut sinänsä hyvä, sillä harmaahometta ei ole esiintynyt, mutta kuiva ilma vaatii puolestaan kastelua. 

Kuvat MM    Täti lähti metsään, kun minä tökin ja tökin, että mennään nyt heti taas sinne kivaan metsään. O.k. täti sanoi, Mennään, jos kerran haluat. Ja sitten mentiin. Autossa on niin mukava istua. Ajeltiin metsään ja minä sain vapaa etsi suppis-käskyn ja heti löysinkin sellaisen paikan, että poimimista jatkettiin, vaikka oli ihan täysin pimeää. Täti sanoi, että kohta täytyy lähteä pois, että ei tule susi vastaan. Tylsää, kun on niin pimeää. Ja tylsät sudet.  

  Kuvat MM     Oli taas niin mukavaa olla metsässä etsimässä sieniä. Minäpä löysin taas oikein hyvän apajan. Löysin myös kanttarelleja. Se vasta olikin hienoa. Menneellä viikolla saalista tuli 40 litraa. Suppiksia taitaa olla jo sellaiset 200 litraa kasassa. Täti sanoi, että jos minä tykkään etsinä, niin kyllä me lähdetään vaikka joka päivä metsään.    

Kuva MM     Tämä on ensimmäinen vuosi, kun kasvatan maa-artisokkaa. En tiennyt, että siinä ovat näin kauniit kukat! Jännityksellä odotan, millainen sato tulee. Tämä on ilmeisen helppo viljeltävä. Se myös talvehtii maassa!    

Kuva MM     Lauantain sieniretken jälkeen paistelin muutaman pizzan. Täytteeksi laitoin lampaankääpää ja jauhelihaa.  Koirapoika löysi hyvän paikan, jossa oli lampaankääpää sekä muutama kanttarelli.    Sunnuntaina löytyi sitten jo suppilovahveroita.  

Kuva MM     Ensimmäiset rypäleterut ovat sitten kypsyneet. Pukkuruisia. Maku kuitenkin oikein hyvä. Opit tulevalle kasvukaudelle: - lannoitus kerran viikossa - poista varjostavat lehdet  

Kuvat MM     Se tunne, kun huomaat, että juuri se lapsuudesta tuttu omenapuu on sittenkin hengissä. Se, joka tuotti maailman parhaita vihreitä omppuja. Niitä, jotka maistuivat raakana ihan herkullisilta ja kypsyessään muuttuivat ihanan sokeriksi. En tiedä lajikkeen nimeä, mutta olen todella, todella iloinen, että radikaali leikkaus pelasti sen. Yritän saada siitä muutaman uuden taimen varttamalla,  

Kuva MM    Olen ilahtunut, kun luumupuuhuni tulevat ensimmäiset luumut ikinä. Puu on istutettu kolme vuotta sitten ja nyt se on innostunut tuottamaan muutaman hedelmän. Alussa näytti siltä, että sato on varsin runsas, mutta pöyttäjiä ei ollut tarpeeksi. Se näkyy konkreettisesti heikkona satona.   Luumuja on yhteensä ehkä noin 20-23 kpl. Toivottavasti tulevina kesinä pölyttäjätilanne on vähään parempi. 

Kuva MM      Kesällä on vapaata, niin silloin on aikaa kokeilla kaikenlaista. Kuluvan kesän teemana on ruokaa luonnosta. Ensimmäinen kokeiluni tänä keväänä voikukista, oli keittää voikukkasiirappia. No olihan hidasta puuhaa kukkien kerääminen ja käsitteleminen, mutta mielestäni oli vaivan arvoista.   Ostoskorissa -blogissa on ohje tähän herkkuun. Löytyy myös netistä googlaamalla erilaisia voikukkaohjeita. 

  Kuva MM   Oma kesäni kuluu pääosin puutarhassa ja metsässä. Kun kesän ensimmäiset kanttarellit ilmestyvät alkavat juhlat. Pyrin pääsemään kesällä metsään päivittäin. Ensiksi kypsyvät mustikat ja lakat sekä vadelmat. Siinä välissä mennen ja tullen kerään sieniä. Puolukka-aika alkaa syyskesällä ja sitten suolla alkaa olla myös karpaloita. Suppilovahverot ovat sienikauden viimeisimpinä. Ihana metsä! Suomalainen luonto suorastaan pursuaa ruokaa. Hyvää ja ravitsevaa ruokaa jää metsiin ihan mielettömiä määriä. Ja voi miettiä, paljonko esimerkiksi luonnonyrttejä jää kokonaan käyttämättä.

Kuva MM   Kesämuistoja yhdeltä elokuiselta illalta, kun lähdin poimimaan vattuja. Hämärä hiipi jo hieman ja alkoi muistuttaa syksystä. Horsma kukki edelleen ja mäkikuismaakin näytti olevan reippaasti.   Vattujakin löytyi. Taidankin tänään illalla tehdä itselleni rahkaa, johon sekoitan mustikoita ja vattuja. Nostan jalat pöydälle ja muistelen mennyttä kesää ja haaveilen tulevasta.     

  Kuva MM   Siellä se on vielä lumen alla, menneenä kesänä kaivamani korvasienikuoppa . Korvasienikuopan kaivaminen oli ollut  haaveenani vuosikausia ja menneenä kesänä sitten vihdoin toteutin sen. Odotan kärsimättömästi, mitä lumen alta paljastuu. Joko saan ensimmäisen sadon kuluvana keväänä vai pitääkö odottaa tulevaan vuoteen. Vatsanpohjassa on ehkä vähän perhosiakin.    Jos haluat kokeilla , on paras tarttua lapioon kun routa on sulanut ja ryhtyä kaivuuhommiin. 

Kuva MM   Menneen viikon keskiviikkona kävin sienessä. En muista, että olisin aiemmin lokakuussa saanut tatteja. No nyt niitä näytti olevan. Edelleen. Sunnuntainen lumisade muutti tilanteen.  

Kuva MM   On ollut tällä tatilla hieman kasvua. Melkoinen möykky ja oli ihan kunnoltaakin mainio. Sienimuhennosta luvassa possun sisäfiléen kanssa.