Tädin eläintarhassa

Kuvat MM   Vähän jännä juttu, kuinka paljon tästä crazy quilt  -paidasta on tullut kommentteja! Olen nyt maanantaista alkaen pitänyt tätä töissä ja joka päivä joku on kommentoinut.  Muotitietoinen miespuoleinen kollega kysyi, että kenen suunnittelema tuo sinun paitasi on?  Hän kieltäytyi uskomasta, että olen tehnyt tämän omin pikku kätösin.   Saamiani kommentteja - sulla on kallis maku. - mistä olet ostanut tuon? - kenen suunnittelema - näytätpä hienolta    Imartelevaa ja hämmentävää samalla kertaa. Tykkään kyllä itsekin. Tämä on niin omaa tyyliäni!      

Kuvat MM     Eilen sain ommeltua hihat kiinni.    Napituksen kätisyys täytyy vielä vaihtaa ja miettiä, miten teen tämän jakun reunat. Olen kyllä jo vähän aloitellutkin tuota reunuksen tekemistä.    Musta kangas ei riitä. En saa siitä vinokaitaletta tarpeeksi paljon. Huonekalukangas on liian paksua vinokaitaleeksi. Chanel-tyyliset nauhat ja jotain?    Ei taida ihan ehtiä huomiseksi päälle tämä vaate.        

Kuvat MM   Päädyin valitsemaan jakkun etukappaleeseen täysin erilaisen kankaan. Kangas on löytö Annala Oy :n kesän poistomyynnistä. Mielestäni tämä on kivan erilainen kangas ja juuri sellainen sopiva ristiriita.    Tarkoitus olisi tänään ehtiä ompelemaan hihat paikoilleen ja huolitella reunat. Ehkä sitten vapuksi päälle.       

Kuvat MM Tässä on tulossa hameesta jakku ja puolihame. Ostin jokin aika sitten kierrätyskeskuksesta mekon, joka oli lähtökohtaisesti itselleni liian pieni, mutta näin heti, että tämä vaate on mainio puolihameeksi ja ehkä siitä saa myös tuunaamalla jakun.   Sattui niin sopivasti, että jakussa oli hihansuissa mustaa kangasta, joten päätin, että samalla idealla eteenpäin yläosan kanssa.   Koska mun kankaani ovat vähän sitä sun tätä, suurin osa kierrätyskeskuksesta tai kirppikseltä ostettu, eivät ne määrältään ole välttämättä kovin suuria. Tässä tapauksessa kävi juuri niin. Tosin huomasin haasteen ja päätin siitä huolimatta jatkaa.  Sain kaavat piirrettyä ja jakun yläosa alkaa olla viittä vaille valmis.  Takakappaleeseen musta kangas vielä riitti, mutta etupuolelle ei. Sitten pohtimaan, että mikä olisi sopiva pari tälle. Päädyin siihen, että teen todella erilaisen. Olen aina ajatellut tekeväni jakun, joka on vähän kuin kootut teokset ja ...

Kuvat MM Nyt tämä crazy quilt -paita alkaa olla valmis. Oli kyllä todella opettavainen prosessi. Koska ompelin tilkut vanhan ja elastaania sisältävän paidan päälle, huomasin jossain vaiheessa, että tuotoksesta ei mitenkään tule saman kokoista, mikä oli alkuperäinen, vaan huomattavasti pienempi. Ei kuitenkaan hätää. Lisäpalat sivusaumoihin ja tadam. Saatan vielä muutaman napin ommella kiinni etupuolelle, mutta muuten tykkään lopputuloksesta.

Kuvat MM    Crazy quilt-paita edistyy. Sain kaikki palat ommeltua paikoilleen. Silitin paidan ja aloitin tuunaamisen. Hidasta on. Nyt pitäisi erityisesti keskittyä noiden näyttelyyn menevien taulujen tekemiseen loppuun saakka.         Otin paidan molemmilta puolin vähän videokuvaakin ennen silittämistä.  Eilien muuten sovittiin Patruunagallerian edustajan kanssa, että tuon osan hatuista näytille sinne, sillä ne eivät kaikki mahdu Lystiin ja siksi on kiva, että niitä saadaan mahdollisimman laajasti esille.   Nyt sitten tenkkapoo onkin, miten ne saadaan järkevästi ripustettua. Tosin niiden kääntöidea jää näyttämättä, sillä niitä eivät voi yleisö luonnollisestikaan käännellä.    Toinen tenkkapoo on tuon suuren suuren hatun kanssa. Pohdimme pitkään, miten se ripustetaan. Päädyin rimaan hatun taakse. Tämä myös tarkoittaa sitä, että kääntöominaisuutta ei voi näyttää. Lisäksi haastetta tuottaa kankaan pysyminen kuosissa. Nyt täytyy otta...

Kuvat MM     Kaverukset ovat taas päässeet metsälenkille jo jonkin aika päivittäin. Kevät, kesä ja alkusyksy ovat siksi niin kivaa aikaa, kun illalla on tarpeeksi valoisaa, että voi lähteä vähän metsään käppäilemään.    Vauva vesikoiralle tuo uiminen on ihan sydämenasia. Se on uninut pääsiäisestä alkaen joka kerta, kun ollaan tuolla rannalla. Vanhempi vesikoira ei ui. Se on erikoinen lajinsa edustaja.    

  Kuvat MM   Tässä sitten Kokkolalaisia käpyjä. Ihan samanlaisilta näyttävät kuin vastaavat lapualaisessa männyssä. Vastustin kiusauksen napata muutaman kävyn tuliaiseksi Vauva Vesikoiralle, sillä se rakastaa näitä tällaisia suuria käpyjä. 

Kuvat MM   Illallinen Kokkolassa koostui Tapas-menusta. Ei ehkä järkevin tarjottava lähes 200 hengelle. Itse olisin kyllä kokin hattu päässä kieltäytynyt tekemästä moista menua tuollaiselle väkimäärälle. Annoksen nostaminen tarjoiluun on aikaa vievää.    Lisäksi 4 tarjoilijaa suurelle joukolle on aivan liian vähän. Toki tällaisella minimillä varamasti pärjätään, omasta mielestä, mutta asiakkaalle tuskallista.   

Kuvat MM   Työreissu tutkimusfoorumin merkeissä suuntautui Kokkolaan. Olipas taas kiva työmatka. Paljon uusia tuttavuuksia ja mikä parasta uutta ajateltavaa.    Harmillisen vähän jää aikaa tällaisilla matkoilla tutustua ympäristöön.    

Kuvat MM Taisi tulla väistöliike vähän väärään suuntaan.

  Kuvat MM   Puuvaja, kuten oikeastaan kaikki muukin, on tosi heikossa hapessa tuolla toisella tontilla. Välillä turhauttaa, sillä tämä ei oikein tunnu etenevän mihinkään suuntaan. Tosiasiassa kaikki etenee. Hitaasti. Toisaalta miksi pitäisi kiirehtiä? Ehkä se ihmisen luonto on vaan sellainen.   Olen nyt päässyt siihen vaiheeseen, että olen saanut puuvajan pohjan siistittyä ja heitin kuormalavat siihen  maapohjan päälle. Kokko oli tässä hyvänä apuna, kun kärräsin kaikki risut ja kaarnat kokkoon.    Menneenä vuonna kaatunut mänty saa tuolla säilytyspaikan ennen kuin se lämmittää takkaa.       

Kuva MM     Tänään tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Lapuan patruunatehtaan lataamo räjähti. Aihe on Lapualla edelleen vähän tabu. Emme juurikaan puhu siitä.    Sen tiedän, että nykyisen kotini ikkunat olivat hajonneet paineaallon voimasta. Kotini nimittäin sijaitsee aika suoraan vanhan paukun kohdalla joen toisella puolella. Talon silloinen asukas oli saanut lasit päällensä, sillä hän oli ollut juuri laittamassa yhden ikkunan tuuletusluukkua kiinni.   Muistan päivän hyvin. Lumet olivat silloin lähes sulaneet, ainoastaan jossain varjoisissa paikoissa oli pälvi. Aamu oli sumea, kun onnettomuus tapahtui, mutta iltapäivällä ja illalla paistoi aurinko. Mieleeni on painunut keskustan kaaos. Rikkoutuneita ikkunoita, palaneen ihmislihan käry ja itkeviä ihmisiä.     Olimme räjähdyksen aikaan välitunnilla. Nojasin katoksen alla seinään. Koulu tärähti ja  sitten tuli hiljaista. Lähdimme koulun aidalle katsomaan Paukun suunnasta tulevaa savua. En...

  Kuvat MM   Tässäpä sitten muutamia matskuja seruraavaan käsityötaivaalla tuikkivaan tähteen eli ns. crazy quilting-tekniikalla tehtävään T-paitaan. Tämä on myös samalla zero waste-henkinen projekti. Purin vanhan T-paitani saumat auki ja käytän siis tuota paitaa pohjana tälle tilkkuilulle.   Materiaalina käytän hatuista ja Patruunagallerian näyttelyyn tehtyjen töiden kankaiden suikaleita sekä "uutena" materiaalina kravatteja.     Crazy quilting-tekniikasta voit lukea lisää tästä linkistä , jos se ei ole sinulle ennestään tuttu tekniikka.   Otin paidasta pätkän videota vielä illalla.      

Kuvat MM    Kohta on kukkien aika. Ruusuntuoksua, hehkuvia pioneja ja mitä kaikkea sitä nouseekaan maasta. Kauneutta.    Tänään isä täyttäisi 98 vuotta. Ehkä menen vanhemman vesikoiran kanssa metsään. Vauva vesikoira ei vielä pääse mukaan, koska en ole ajatellut haluta uusia tassukansalaisia perheeseen.       

Kuvat MM   Pääsiäisenä oli aikaa tehdä myös käsillä. On näissä oma urakkansa, niin kuin tavataan sanoa.  Helpolla ei kyllä mikään tule. Kädentaitojen arvostus ei ole kovin korkealla. En tiedä,  mistä se johtuu. Aika ja osaaminen, joka oikeasti taitavilla on, on jotain sellaista, jonka saavuttamiseen menee koko elinikä. Joten siinä suhteessa voi puhua kyllä elämäntyöstä.    Olin jopa vähän järkyttynyt kuunnellessani tuttavaa, joka moitti villasukkinen 15 € hintaa korkeaksi. Ei saisi maksaa enempää kuin langat, kun on kerran jonkun harrastus. No entäs se sitten, kun tyyppi hakee ne langat kaupasta ja tarvitsee myös ne neulepuikot, jotta niistä voi tehdä mitään.    En yhtään ihmettele, että tämä maa on sellainen kuin se on. Omista hommista kyllä laskutetaan ihan silmät kirkkaina satoja euroja tunnista. Se on sitä hienoa yrittäjyyttä. Norsunluutornista.    

  Kuvat MM   Länsiperinteisisiin kuuluvat mm. trullit ja pääsiäiskokko tai pääsiäisvalakia, niin kun Etelä-Pohjanmaalla tavataan sanoa.    Oma kokkoni oli joen rannalla. Otin tällä kerralla enemmän videoita. Jos kiinnostaa, niin pääset katsomaan  YouTubesta           Kokkoa kasattiin jo menneestä keväästä alkaen. Kaikki risut, joita ei viitsi ryhtyä polttamaan takassa keräsin tuota kokkoa varten. Sytykkeiksi otin puuliiterin pohjalta muutamia todella, todella vanhoja lautoja.  Onneksi sain apuvoimia vielä lauantaina kokon kasaamiseen. Tehtiin sytytyspaikat valmiiksi.          Tuo tuli kyllä roihahtaa todella nopeasti ja on kuumaa! Ei ole lasten hommaa, vaikka lapsilla näyttääkin olevan aina kivaa, kun ollaan kokolla.    Varauduimme ämpäreillä, jotka täytimme valmiiksi kokon reunoille ja pari kertaa jouduimme heittämään vettä, kun ruohikko alkoi iloisesti ottaa liekkiä.      ...

  Kuva MM   Kävin ostoksilla ja oli sitten naudan niskaluita. Johan niitä täytyi hankkia kaveruksille.  Menee tassukansalaistenkin juhlapyhät mukavasti, kun voi herkutella naudan niskaluilla.     

Kuvat MM   Olen tämän suuren suuren hatun kanssa nyt siinä pisteessä, että voin sovitella liertä. Ompelin tukikankaaksi kierrätyskeskuksestani löytämiäni tabletteja.  Vähän jännittää, sillä en ihan ollut kartalla tämän kaavan kanssa, vaikka mukamas mittailin sitä millintarkasti. Jouduin pienentämään tuota keskiosaa ja leikkasin myös sivukappaleita vähän. Lieren kiinnitys näyttää sen sijaan olevan kohdillaan.   Tuon pääosan suunnan kanssa olen vähän kahden vaiheilla. Käännänkö pääosan suuntaa, että sydämet kulkevat samaan suuntaan vai lähestynkö asiaa näin ristiriidan avulla. Tätä täytyy vielä pohtia, kuten myös yksityiskohtia, joita tähän vihreään hattuun teen.  Punainen onkin selkeä jo lähtökohtaisesti.    Kummasti kuitenkin helpottaa, että olen tässä pisteessä tämän hatun kanssa.   

  Kuva MM   Tunnistatko autot takavaloista? -  Vastasit oikein yhdeksään kysymykseen kymmenestä    Täytyy sanoa, että olen kyllä pikkuisen ylpeä, vaikka ei nyt tämän kummoisemmasta asiasta ole kyse kuin iltäpäivälehden testistä.    Ilo on asenne. Ilahtuminen pienistä asioista saa päivät tuntumaan paremmilta. Kokeile vaikka.       

  Kuva MM      Taas tällaisia ihania lukemia. Ilmeisesti tämä johtuu mun rakkaudestani tilastomatematiikkaan. Se on kiehtovin laji. Ihastuin siihen 11-vuotiaana ja tämä ihastus on kestänyt. 

    Maaliskuussa 2026 kiinnostivat eniten nämä postaukset.      Ruutukaappaus tilastoista, maaliskuu 2026   Maaliskuun suosituimpien lista näyttää tällaiselta. Pari todella vanhaa postausta on noussut top 10 luetuinta -listalle.  Siellä on Otto-kissan muistokirjoitus. Otto oli kyllä niin persoona. Alunperin tämän blogin nimikin oli Otto-kissa. Kun lemmikkejä tuli lisää vaihdoin nimen tädin eläintarhaksi. Vuosien varrella sisältö on muuttunut varsin omintakeiseksi (tosin se taisi olla sitä heti alusta saakka).   Tädin eläintarhan sisältö vaihtelee käsityöhommista, puutarhaan ja lemmikkeihin. Elämää -  ei sen enempää.