Tädin eläintarhassa

Hau Kamut! Täti kysyi tuossa juuri, että voiko painoväriä nauttia turvallisin mielin ?   Täti leipoi siis lauantaina pullaa ja tänään se alkoi ahmimaan sitä, kun se oli eka vähän juossut asioilla.   Se luuli eka, että sen pakastimessa homehtuu tavara päivässä. Sitten se totesi, että kyllä nää on jäässä.... ja hmmm... kuinkahan paljon tädin pitää syödä pullaa, että se muuttuu ittekin siniseksi tai violetiksi? Ja kuinkahan pitkiä lenkkejä meidän pitäisi tehdä tällä viikolla, että kaikki pullista tulleet kalorit olisivat kulutettu pois? Terveisin Ronja personal trainer Lähetetty Windows Phonesta

Hau Kamut! Tänään on ollut makaroonilaatikkopäivä. Jauheliha tuoksui...hmmm.... Mä en saanut yhtään sitä laatikkoa. Tosin en mä tykkää makarooneista yhtään, mutta siitä jauhelihasta. Voi pojat. Sitä mä söisin vaikka viis kiloa putkeen.   Sitten täti sanoi assarille, että tuus vähän auttaan noiden laatikoiden kanssa. Tädillä on ollut eteisessä kolme banaanilaatikkoa ja mä oon miettinyt, että miksi se taas laittaa niihin vaatteita. Oon kysyny, että aikooko se muuttaa taas jonnekin.  Se on kyllä vakuuttanut, että se laittaa laatikkoihin assareiden vanhoja kamoja ja kaikkea sellaista ylimääräistä, jota se ei itte enää käytä. Nyt se sitten tänään vei ne yhdelle sedälle, joka kuljettaa noita vaatteita tuonne Viroon sellaisille alueille, joissa ihmisillä menee tosi huonosti. Siellä on sellaisia ihmisiä, joilla on kuukausitulot 300 € ja niillä ei ole oikein mitään. Täti sanoi, että pitää aina muistaa, että ittellä on asiat kuitenkin aika hyvin, kun on vaatteet, ruoka ja kämppä....

Lähde: Paolo Coelho/FB  Tänään meillä alkoivat palomieshommat heti aamulla. Tädillä on tänäänkin duunipäivä ja oltiin aamulla lenkillä. Tutussa puistikossa valui vettä ihan täysillä. Täti soitti 112:een vaikka mä yritin selittää, että älä nyt heti, että tuossa olisi tosi kiva rypöä eka. Täti sanoi, että veden valuttaminen maksaa eikä sitä pidä turhaa valutella pitkin teitä. Täti  soitti siis mun estelyisstäni huolimatta ja ne lähettivät sieltä punaisen auton paikalle. Terveisin Ronja vesikoira

Hau Kamut! Täti ehti taas maanantaina käydä vähän torin laidallakin, kun sillä oli vapaapäivä. Tosin se sanoi, että nämä kuvat on otettu jo aikoja sitten.Ainakin ennen kun assari lähti Lappiin leirikouluun, eikä muuten ottanut mua mukaansa. Se on tosin tullut jo takaisinkin, että ei se mikään viikkoa pidempi reissu ollut.    Täti istuskeli siis lämpimässä auringossa ja ihmetteli elämää....   Sitten täti nosti vähän päätään.....      Kysyin, että mikäs tätiä nyt sitten oikein hiersi tällä kerralla. No tätiä ei tarvinnut kauaa houkutella avautumaan: - Täytyy sanoa, että en meinannut uskoa silmiäni, kun kattelin tuonne katolle. Miehet istuskelivat katon reunalla tauolla... Eikä näyttänyt olevan turvaköysiä kellään. Ilmeisesti yhdeksän ylimääräistä henkeä kaikilla kaveruksilla, puhisi täti.     Täti ei tosiaankaan uskaltaisi mennä tuonne. Mutta vaikka nuo sedät uskalsivat, niin olisivat ne voineet...

Hau Kamut! Mulle kävi huonosti maanantaina, kun olin tädin kanssa iltapäivälenkillä. Täti törmäsi lenkillä yhteen tätiin, joka alkoi antamaan sille koirankoulutusvihjeitä vähän enemmänkin. Sillä tädillä oli ollut kennel ja se oli kasvattanut isoja ja haastavia koiria. Se täti sanoi, että tuollainen neitikoira tarttee ehdottomasti kuonokopan, joka pitää sen leukaluut yhdessä silleen sopivasti, että se ei kovin äänekkäästi pääse ilmaisemaan mielipidettään....   Hmmm.... täti sitten kaivoi kuonokopan kaapista ja laittoi sen mun kuonooni, kun se lähti iltalenkille. Ja täytyy sanoa, että se koiratäti taisi olla oikeassa. Sitä kuonokoppaa on meillä käytetty vaan silloin, kun multa leikataan kynsiä...   Joo vaikka se kuonokoppa on kaikkien mielestä tehonnut, niin mä olen sitä mieltä, että tädillekin voisi laittaa kuonokopan. Nimittäin menneellä viikolla tädin opiskelijoilla oli villi viikko ja ne kysyivät tädiltä lupaa ommella haalareihin lippuja ja lappuja, jotta nes...

Hau Kamut! Täti sanoi, että nyt on luvassa jo räntää ja tihkua eikä sitä voi kauhiasti hihkua. Hmmm... miksiköhän täti sanoi niin? Ehkä siksi, että mä tykkään vähän pyöriä siellä rännässä ja tihkussa. Se on yksinkertaisesti vaan niin ihanaa! Kun tulee räntää ja tihkua sitä voi oikeasti hihkua. Häntää heiluttaa ja haukkua niin voi sitten taas pakkanenkin paukkua.   Tädin työhuoneen ikkunan alla kasvavassa vaahterassa on ollut  syyssävyjä jo hyvän aikaa.    Puu näyttää tädin mielestä upealta sinistä taivasta vasten. Kohta kaikki lehdet muuttuvat keltaisiksi, sitten ne tippuvat pois. Syksy tulee aina jotenkin niin nopeasti, sanoo täti.   Täti tilasi Volvoon uudet talvitassut . (Täti ei ostanut kuitenkaan renkaita tuosta firmasta, johon linkki renkaiden ominaisuuksista menee. Mutta tuollaiset kitkarenkaat täti osti ja sai kyllä halvemmalla asennuksineen, mitä tuossa listassa näytetään tuotetta kaupiteltavan.) Vaikka täti aina ...

 Ihmisten on välillä vähän vaikea ymmärtää, miksi vessapaikan hakeminen on joka kerta niin tarkkaa puuhaa. Kun hätä on oikein suuri, joutuu vähän suhahtelemaan sinne ja tänne. Mutta aikaa löytyy aina sen verran, että voi tarkkailla onko lähiympäristössä kamuja, joille voisi kertoa kaikki päivän kuulumiset.  Tulosuuntaankin on hyvä vilkaista. Tässä voisi olla aika hyvä kohta...   Ehkä tästä voisi vielä vähän tarkentaa. Ja tästä. Hmmm...milli tuonne kotiinpäin. Tässä se taitaa olla. Sopiva kohta. Terveisin Ronja kouluttajakoira Lähetetty Windows Phonesta

  Hau Kamut! Täti ja sen kamutäti ja junnuassari päättivät kaasutella metsään. Minä pääsin mukaan. Voi kuinka se oli kivaa. Paimensin tätejä ja junnuassaria sen kun ehdin ja oli sitten ihan totaalisen väsynyt.  Söin puolukoita varvuista ja sitten kekkasin, että pääsen helpommalla, jos syönkin jo valmiiksi poimittuja. Hmm... jostakin syystä tädin kamutäti ei tykännyt yhtään mun ajatuksestani. Se sanoi, että meetkös siitä koira äkkiä muualle.  Mä yritin kysyä siltä tädin kamutädiltä, että miksi sä sitten näitä marjoja poimit, jos niitä ei saa syödä? Otin viattomimman päänkallistusilmeeni ja laitoin korvani oikein kauniisti. Ei tehonnut. Täti taisi mutista, että kyllä mä koirat tunnen. Eli pieleen meni sekin yritys. Tädit sitten kiipesivät yhdelle tosi isolle kivelle. Mä halusin kans. Mulla oli ekaksi vähän vaikeuksia päästä sinne, mutta otin oikein kovan vauhdin ja hyppäsin. Makasin kivellä tädin vieressä ja yritin kerjätä eväitä. Ei tehonnut. Leipien välis...

    Meillä oli tädin kanssa taas vaihteeksi pieni erimielisyys kun olimme iltalenkillä. Hmm... täti kiskoi mua kuin vetohevosta, kun mä siilin havaittuani yritin ryhtyä tekemään siihen lähempää tuttavuutta. Täti sanoi mulle, että nyt Roivainen haukkaat ihan väärää eläintä. Kysyin tietenkin heti, että mitä sä tuolla tarkoitat. Ateria kuin ateria. No totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että mä en ole aiemmin tehnyt näin läheistä tuttavuutta siilen kanssa.    Hmm... totesin, että tuossa eläimessä on tosiaankin jotakin tosi outoa.       Se palloutui tuonne vaahteran juurelle.  Ymmärsin aika nopeasti, että se ei ehkä ole paras vaihtoehto, jos ajattelee tuollaista kevyttä iltapalaa. Ryhdyinkin tutkimaan suhteellisen nopeasti, että ketä kamuja on kulkenut iltalenkillä ennen mua. Terveisin Ronja kouluttajakoira Lähetetty Windows Phonesta

Hau Kamut! Mä tein aamulla aikaisin tädin kanssa päivän hyvän työn ja haukuin sydämeni kyllyydestä koko ajan. Täti ei muistanut edes kieltää meikeläistä. Mentiin nimittäin taas heti kuuden jälkeen ulos ja yleensä meillä on sellainen vakiolenkki. Mä oli pihassa vähän outo ja yritin vetää sinne vakiolenkin suuntaan ja täti sanoi, että jos nyt Roivainen mentäisiinkin vähän eri tavalla tänä aamuna. Se tekee aivoillekin hyvää, kun muuttaa vähän tapojaan. Sitten me lähdettiin. Mulla oli ihan hirveä hätä ja mä lorotin ja lorotin heti kulman takana. Täti katsoi paheksuvasti ja sanoi, että olisi nyt voinut vähän pidättää.  Lähdimme sitten yksissä tuumin kulkemaan poikkeavaan suuntaan, mitä yleensä. Ja kun menee uuteen paikkaan on todella vaikea löytää sopivaa vessaa. Tiedättehän. Kaikki ne kiinnostavat tuoksut. No piiitkän etsinnän jälkeen sopiva kohta löytyi ja mä sain tehtyä asiani. Täti sanoi, että nyt pistetään sitten tassua toisen eteen, että tässä ei ehdi enää kuhnailem...

  Hau Kamut! Tässä olen valppaana. Yliassari oli reissussa ja pääsin häntä vastaan asemalle. Se on aina tosi juhlallista. Tiedän, että kun juna tulee asemalle, odotamme jotakuta, joka tulee meille kylään tai palaa kotiin.  Kun yliassari tuli ulos junasta, heilautin ihan varovasti häntääni, kun tunnistin hänet. En ollut nimittäin ihan 100 % varma, onko se hän. Sitten vähän nuuhkaisin ilmaa ja totesin, että kyllä taitaa olla tuttuja tulossa ja heilautin häntään vähän enemmän.  Oih, sitten yliassari astui kunnolla ulos ja voi kuinka mun häntäni tuli iloiseksi. Se meinasi melkein lähteä irti! Yliassari ei ilahtunut kun mä yritin ruveta hyppimään. Hmmm.... se sanoi, että koita nyt Roivainen vähän rauhoittua. Mä sanoin, että mutta kun mä niiiin rakastan sua ja oli niin ihanaa, että sä tuli kotiin, että mä repeen. Ja häntäkin repee. Irti.   Sitä ennen ehti sattua ja tapahtua yhtä sun toista. Samaan aikaan, kun mä tulin asemalle (siis hyvissä ajo...

Arjesta ja sen onnistumisesta ja epäonnistumisesta   on kirjoitettu hyllymetreittäin ja siitä on puhuttu tolkuttomasti. Syykin on selvä. Ihminen nimittäin aika usein näyttää elävän tullakseen onnelliseksi. Hän ei osaa olla onnellinen elämästään sellaisena kun se tulee ja hyväksyä siihen kuuluvia itsestä tai muista riippuvia tai riippumattomia mustia tai vähän harmaampia raitoja. Valitettavan usein  kuvitelma onnellisuudeta tai onnettomuuden syystä saa ihmisen tekemään ääritekoja . Toista ihmistä pidetään oman onnellisuuden välttämättömänä ehtona. Tästä seuraa, siis ei väistämättä mutta ääritapauksissa, tilanteita jotka saattavat vaikuttaa negatiivisesti koko loppuelämään. Kaikkien pahimmassa tapauksessa loppuelämää ei edes tule. Lähde: Paulo Coelho/FB Onnellisuuden lisäksi elämisen päämääristä mainitaan aika usein ruoka. Ehkä se on helpompi esimerkki tai ainakin emotionaalisesti helpompi hyväksyä. Sanotaan nimittäin niin, että jotkut ihmiset kun elävät s...

Valokuvatorstain haasteena numero 293 on koti. Me vaihdoimme keväällä kotia, jota remontoimme koko kesän. Oma koti on kullan kallis koirallekin. Tässä assarin ja junnuassarin huoneen yksityiskohta. He tykkäävät olla kotonakin merellä. Muut aiheeseen liittyvät kuvat löytyvät täältä .

Hau Kamut! Meillä vähän venähti maanantaina tuo ylösnousu. Tädillä oli vapaapäivä taas viikonloppuduunien takia. Ketään vakikamuja ei ole väärään aikaan liikenteessä. Se on tylsää. Vaikka kuinka vaklaa, niin ketään tuttuja ei tule mistään, ei mistään. Jäävät hyvät haukut väliin.   Sitten täti huomasi isot koiranjätökset suoraan kadulla. Täti otti pussin takataskusta ja sanoi, että ehkä  omistajalla ei ole rahaa kakkapusseihin tai sitten sillä ei ole käsiä.   Täti sanoi, että se ilahtui kun näki siellä kakan seassa sukan. Ei ne muutkaan koirat osaa näköjään pitää kuonoaan irti sellaisista asioista, jotka eivät niille kuulu. Mä luulen kuulkaa, että ei se meidän täti ihan lähimmäisen rakkaudesta sitä kakkaa siivonnut. Se ajatteli, että meitä siitä kakkasta syytetään, koska se oli iso ja me mennään siitä aina ohi. Tosin mä en yleensä pidä katua vessanani. Meen aina puskan juureen tai puistossa roskiksen viereen.   Hmmm... ketään ei tode...

Hau Kamut! Viittasin jo yhteen tekooni  yhdessä menneen viikon postauksessani . Hmm... tässä siitä vähän lisää. Olen tunnustanut joskus, että tykkään syödä kahvinpuruja. Rakastan niitä ja käyn aina tilaisuuden tullen dyykkaamassa bioroskapussin sisällön ja popsin kaikki kahvinpurut, joita on saatavilla. Yleensä se herkku ei ole ihan jokapäiväistä... No tällaisen reilunpuoloisen kahvinpuruannoksen syötyäni alkaa tapahtua. Parin päivän kuluttua joudun käymään vessassa useamman kerran isolla asialla. Hätä on suuri. Menneellä viikolla herätin tädin yöllä 1.35 ja vaadin päästä ulos. Ja me mentiin. Hmm... löysää tuli sitten koko rahan edestä. Käveleskeltiin autioilla kaduilla kahdestaan ja mä aina välillä pysähdyin istunnolle. Täti odotti. Sitten mä ilmoitin, että voidaan mennä kotiin. Aamupissan vuoro oli sitten klo 6, kuten yleensä. Pidempiä muita istuntoja oli useampi. Onneksi tädillä oli pusseja mukana tarpeeksi monta, että saatiin litkut kerättyä roskiin.  ...

Hau Kamut!   Oltiin tädin kanssa taas eilsen iltalenkillä vakioaikaan. Huomaa kyllä, että syksy on tullut, kun on jo aika pimeää. Meidän täti ei yhtään tykkää syksystä. Ainut hyvä puoli sen mielestä syksyssä on puolukat ja sienet.  Se ei yhtään ymmärrä hyvistä vesilätäköistä mitään. Sen mielestä niistä tulee vain sotkua. Pyh. Mikä on parempi kuin sopivasti mutainen vesilätäkkö? Vai tiedättekö te jotakin muuta? Sinne on ihanaa työntää ensiksi kuono ja sitten vähitellen rinta. Kun etujalat ottavat kunnolla maahan, siis polvet, niin silloin on sopiva hetki kääntyä selälleen ja kieriä ympäri ja nauttia mudan ja veden yhdistelmästä. Siitä täti ei tajua yhtään mitään. Mä istuin mielestäni oikein kauniisti. Parille kamulle yritin vähän haukahdella, mutta täti suuttui ja sitten päätin olla hiljaa. Eli tädin mielestä meidän yhteinen iltakävelymme meni oikein hyvin. Käyttäytyin oikein fiksusti. Meinasin pari kertaa aloittaa haukkumisen, mutta täti komensi n...

  Suru on viisautta. John Keats (1795-1821) Vaikeneva suru on vaarallisin. Jean Racine (1639-1699) Vain ne, jotka ovat oppineet murheen tuntemaan, pystyvät sen toisten kanssa jakamaan. Sofokles (496-406 eKr.) Kevyet murheet ovat äänekkäitä, raskaat mykkiä. Lucius Annaeus Seneca (4eKr.-65jKr.) Et sanan sanaa lausutuksi saa, kun murhettasi tahdot kuvat; keveisiin huoliin kyllä sanat löytyvät, suruista suurin vain vaikenee. Samuel Daniel (1562-1619) Valtameri ei ole rannaton-ei myöskään suru. Thomas Cambell (1777-1844) Onnellisempien aikojen muistoissa murhe synkimmin kruunataa. Alfred Tennyson (1809-1892) Elämä on farssia, johon jokaisen on osallistuttava. Arthur Rimbaud (1854-1891) Lainaukset teoksesta Lauhakangas, Outi. (toim.) 1997. Ajattomia mietteitä. Huumorin, tiedon ja elämänviisauden värittämiä ajatuksia. Valitut Palat.Reader's Digest. -