Tädin eläintarhassa

  Kuvat MM     Joki. Tätä maisemaa olen katsonut vuosikaudet. Ensiksi lapsena ja nuorena ja nyt taas monta kokemusta rikkaampana.    Marraskuun hämärä valo kietoo maiseman otteeseensa ja siitä tulee jotenkin salaperäinen ja toisaalta vähän unelias. Nämä ovat juuri niitä päiviä, kun paras tapa viettää aikaa on kääriytyä peittoon ja ottaa hyvä kirja käteen. Ehkä kuppi teetä ja kasa hyviä voileipiä kruunaa koko hetken.     

  Kuvat MM   Kun kissa hoitaa turkkiaan, ei sitä pidä tulla urkkimaan.  Katsoa saa, kuvata ei. Eihän ihmistenkään pesuhommia kuvata ja kaikelle kansalle raportoida. 

  Kuva MM   Oma kesäni kuluu pääosin puutarhassa ja metsässä. Kun kesän ensimmäiset kanttarellit ilmestyvät alkavat juhlat. Pyrin pääsemään kesällä metsään päivittäin. Ensiksi kypsyvät mustikat ja lakat sekä vadelmat. Siinä välissä mennen ja tullen kerään sieniä. Puolukka-aika alkaa syyskesällä ja sitten suolla alkaa olla myös karpaloita. Suppilovahverot ovat sienikauden viimeisimpinä. Ihana metsä! Suomalainen luonto suorastaan pursuaa ruokaa. Hyvää ja ravitsevaa ruokaa jää metsiin ihan mielettömiä määriä. Ja voi miettiä, paljonko esimerkiksi luonnonyrttejä jää kokonaan käyttämättä.

Kuva MM   Kesämuistoja yhdeltä elokuiselta illalta, kun lähdin poimimaan vattuja. Hämärä hiipi jo hieman ja alkoi muistuttaa syksystä. Horsma kukki edelleen ja mäkikuismaakin näytti olevan reippaasti.   Vattujakin löytyi. Taidankin tänään illalla tehdä itselleni rahkaa, johon sekoitan mustikoita ja vattuja. Nostan jalat pöydälle ja muistelen mennyttä kesää ja haaveilen tulevasta.