Tädin eläintarhassa

Kuva MM      Halin saatua asianmukaisen harjauksen ja muun hoidon ratsastuksen jälkeen olen antanut sille heinät. Menneenä maanantaina annoin sitten heinät saman käytävän kaikille hevosille. Jokainen hevonen on kyllä todella oma persoonansa.   Siinä kun yksi odottaa maltillisesti heiniä, toinen yrittää änkeä päänsä heinäkassiin ja kumota sen sisällön lattialle. Tällä tallilla heinät kuitenkin laitetaan heinäverkkoon, sillä se hieman hidastaa sitä heinien syömistä. Riittää mukavaa puuhaa vähän pidempään.   Täytyy sanoa, että en ehkä enää hankkisi omaa hevosta. Tallilla pitäisi olla aikaa viettää joka ikinen ilta sellaiset 3-5 tuntia. Ehkä sitten kun voitan sen veret seisauttavan lottovoiton (jos joku lottoaisi puolestani). Ostan maatilan ja hautaudun sinne koiran, kissan ja hevosen kanssa.   Ai niin ja maanantaina ratsastettiin erilaisia tarkkuusharjoituksia. Jälleen vähän parempi oivallus istunnasta. 

Kuvat MM    Oli mukava juttu, että sain mennä vielä kolmannenkin kerran Vilholla. Teimme edelleen asetuksia ympyrällä käynnissä, kevyessä ravissa ja laukassa.    Vilho sai ansaitsemaansa huomiota tunnin jälkeen. Jalat kylmättiin, loimi päälle ja sitten juoma ja heinät. Paluu tallille on sujunut 13  vuoden jälkeen paremmin, mitä uskalsin odottaa. Jalat ovat toki aina tunnin jälkeen soosina. Tässä on niin konkreettisesti huomannut, että  kuinka heikot lihakset ovat. Kävely ei ole ollenkaan sama asia. Opettaja hieman suunnitteli, että seuraavalla tunnilla ratsastan jollain toisella hevosella. Hmm... Täytyy ainakin käydä rapsuttamassa Vilhoa. 

Kamut! Jos tädillä olisi häntä se heiluisi nyt aivan vimmatusti. Niin vimmatusti, että luultavasti se irtoaisi. Tädille tapahtui tänään nimittäin sellainen tädin mielestä kiva juttu, jota täti ei olisi uskonut sille tapahtuvan. Täti pääsi tallille. Oi kuinka täti hyrräsi. Täti sai oikeastaan kutsun tulla tutustumaan tähän heppaan ja sen omistajaan ennen joulua. Täti oli toiveikas, mutta se sanoi, että se ei oikeastaan uskaltanut odottaa, että tapaaminen tämän hevosen kanssa toteutuisi. Matkassa oli vähän mutkia. Avustajaksi tarvitiin mm. yksi laivainsinööri ja MB. Sitten se täti, joka puuhasi näitä hevostreffejä soitti meidän tädille ja sanoi, ettäsen kamutädille sopii, täti on tervetullut tallille. No meidän tätiähän ei tarvitse kauheasti maanitella, kun on kysymys hevosista. Täti sanoi, että jos lottovoitto putkahtaisi tilille (luultavasti tädin pitäisi ensiksi vaivautua lottoamaan), niin täti ostaisi heti pienen maatilan ja sinne hevosen. No onneksi sitä pelkoa ei ...

Mau Kamut! Mä oon sitä mieltä, että meidän tädillä ja tuolla sen sakemannlilla on molemmilla vetopaniikki. Vetopaniikki on asia, josta puhutaan yleensä hevosten yhteydessä. Sillä tarkoitetaan käytännössä hevosella olevaa pelkotilaa, joka iskee sille sen ollessa kytkettynä. Esim. jos pesupaikalla on tapahtunut jotakin saattaa käydä niin, että hevonen repii itsensä irti (rikkoo siis käytännössä riimunsa) kiinnityksestä. Siispä hevosella on joku ikävä kokemus, jossa se on ollut kiinni ja sitten on tapahtunut jotakin sellaista kauheaa, mistä hevonen on halunnut pois. Ja kun hevonen ryhtyy jotakin haluamaan, niin siinä ei oikein sitten kangasriimut kestä. Tädin viimeisin hevonen sai vetopaniikkikohtauksia. Heppa oli viikon hoidossa, kun täti oli reissussa ja sillä välillä ehti sattua ja tapahtua...ja kun täti tuli takaisin, sillä oli kotona odottamassa paniikkihevonen. (Lue lisää vetopaniikista esimerkiksi Tuire Kaimion kirjasta Hevosen kanssa . Löydät kirjan sisällysluettelon tästä li...

Mau Kamut! Täti rupesi pohtimaan, että pitäisiköhän allergisten lopettaa ravintolassa käynti. Nimittäin yksi soppamies vaahtosi lehdessä, että allergiset pilaavat muidenkin ruoat.  Täti sanoi, että voisi siinä olla ravintolanpitäjällä ihmettelemistä, kun enää ei olisi minkäänlaisia asiakkaita. Silloin ei käy kukaan pilaamassa yhtään mitään. Täti tuntee yhden tädin, jolla on monta vakavaa ruoka-aineallergiaa eikä se tädin tuttavatäti todellakaan ole mikään trendiallergikko, vaan oikeasti pienetkin määrät niitä kiellettyjä aineita voisivat viedä sen tädin hengen. Hmm.... Sitten ovat assarit. Assari 3 ja junnuassarilla on allergia. No tosin vaan tämä laktoosi-intoleranssi. Mutta on se kiusallinen vaiva, jos sitä ei ota huomioon.  Täti on sitä mieltä, että jos ei halua asiakkaikseen allergisia, on se hyvä jo päättää siinä vaiheessa kun kirjoittelee sitä liiketoimintasuunnitelmaa. Myy vain niille safkaa, jotka voivat syödä vaikka rautanauloja. Niitä ruokapaikkojah...

Mau Kamut! Meidän täti on tunnetusti laiska. Se käyttää hillittömän paljon elämästään aikaa siihen, kun se miettii, miten se voisi tehdä monta asiaa samaan aikaan. Me eläintarhan eläimetkin on saatu se kokea moneen kertaan. Kun täti menee esim. tallille se yrittää ottaa aina Trainerin mukaan ja laittaa sen tekemään lenkkinsä itte siinä samalla, kun täti puuhailee niitä näitä. No tosin se homma ei kyllä aina onnistu ihan niin kuin elokuvissa. Sillä Traineri on vielä liian omapäinen.   Tädillä on aika usein kamera mukana ja se kuvaa sellaisia omituisia juttuja, joista ei sivistyneellä kissalla ole mitään käsitystä.  Se eksyy kesällä todella usein tuonne rannalle, jossa se vaeltaa kilometritolkulla sinne tänne. Myös erilaiset metsäntapaiset sun muut lepikot ovat tädin suosiossa.      Näin syyskeleillä  täti kävelee  enimmäkseen Trainerin kanssa puistossa. No kuitenkin: Siitä lähtien kun tuo Traineri tuli meille ( 20.5.2012 ) täti...

(Strong Mints, Kuva Assari 1)  Mau Kamut! Kyllä kuulkaa tädin naama loisti taas kun se tuli tallilta kotiin. Se tuoksui hevoselta jo eteisestä ja se selitti assareille, mitä kaikkea se oli puuhannut. Hevonen oli kuulemma heti moikannut sitä, kun se oli tullut. Oikein sellainen pitkä hörähdys. Mä tosin sanoin tädille, että ootko ihan varma, että se moikkas? Niin siis mä meinaan vaan, että voiskos kuule olla niin, että se kysäisi sulta, että ootko nyt ihan tosissas taas tulossa tänne? Täti sanoi, että älä kuule Otto soita sitä kissansuutas ollenkaan. Sitten se ryhtyi uhkailemaan. Se nimittäin kysyi, että miltä Otto tuntuu olla ainut mies täällä naisten joukossa? Mä siihen nopeesti, että ei tunnu kuule oikein miltään. Että tässähän sitä ollaan niinku ihan oltu muina kissoina kaiken aikaa. Täti sanoi, että joo kannattaisi nyt ottaa tämä elämä sillä tavalla ihan rauhallisesti, että ei tuu mitään ylimääräistä ongelmaa silleen yllättäen. - Ja mitäs ongelmia se täti mahta...

Mau Kamut! Tämä tädin elämä alkaa pistää kissan pienen pään jo aivan sekaisin. Olen jo harkinnut jonkun ammattilaisen apua, sillä elämä tädin kanssa, tässä tädin eläintarhassa, muuttuu päivä päivältä kauheammaksi. Saduissa sentään asiat muuttuvat hyviksi ja onnellisiksi ja ne loppuvat aina, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Tädin elämä luultavasti päättyy siihen, että se elää vauhdikkaasti elämänsä loppuun saakka.   Ensin taloon tuli koira. Tai jos ollaan aivan pilkuntarkkoja, niin järjestyshän meni näin: ensin tulin minä. Aloitin kirjoittamaan heti blogia, koska minusta se on hauskaa ja koska kuulin, että hevonenkin, joka oli asunut tädin luona, oli kirjoittanut. Sitten minun jälkeeni tuli toinen kissa, jota sanotaan Prinsessakissaksi, Mirkuksi tai Stiikuksi, vaikka sen nimi on Mirristiina. Sitten tuli tuo koira, joka ryhtyi heti lipevästi tädille Personal Traineriksi. Sen nimi on Ronja. Nyt täti on sitten tutustunut vaihteeksi yhtee...