Tädin eläintarhassa

  Kuvat MM    Menneenä viikonloppuna olin kaverusten kanssa kolme kertaa metsässä ja poimin tyrnejä. Samaa hommaa luvassa tänään.   

Kuvat MM   Syysmetsän satoa. Karvalaukuissa on kiva väri ja söpö reuna. Mainio salaattisieneksi tämä kaveri. Se täytyy ryöpätä ennen käyttöä, sillä se on muuten varsin kirpeän makuinen.    Itse ryöppään sienet kaksi kertaa ennen pakastamista ja jos käytän ne heti salaattiin, ryöppään vielä kolmannenkin kerran. Sitten kun veteen ei tule enää väriä, niin ne ovat juuri sopivia.         

Kuvat MM  Ilman mun tarkkanenäistä sienikaveriani olisin todennäköisesti löytänyt vain orakkaat ja tatit. Kanttarellit lymsivät  sammaleen sisällä ja ne olisivat menneet ohi. Herkkutatteja oli tosiaan muutama,  mutta ne vein toiselle tontille Vauvan hoitajan iloksi.    Tein metsässä sellaisen mielenkiintoisen havainnon, että tämä mun sienikaverini, joka suhtautuu ihmisiin todella varauksellisesti ja se jopa yrittää häätää jotkut tyypit pois, ei sorra kaikkea kohtaamaansa.   Meillä oli eilen kolme ihmiskohtaamista ja yhdellä ihmisellä oli koira. 2 kohtaamista meni hyvin, kolmanteen kaverilla oli kommentoitavaa. Se ei selvästikään tykännyt.   Ehkä mun pitäisi enemmän luottaa tähän tarkkanenäiseen ja tarkkanäköiseen kaveriini. Se todennäköisesti aistii jotain sellaista, mihin minä ihmisenä en kykene.   

Kuvat MM   Näitä on nyt tänä keväänä joka paikassa. Vauva huomasi, että kuvaan näitä ja se kävi nuuhkaisemassa sientä ja kohta se jo näytti minulle niitä lisää.   

Kuvat MM    Tutkimusten nojalla on tultu siihen tulokseen, että korvasieni on luultua myrkyllisempi tai paremminkin sen myrkky vaikuttaa elimistössä jopa niin, että sen yhteyttä ALS-tautiin on epäilty.   Yle uutisoi korvasiestä kuluvana keväänä.   Olin kahden vaiheella, keräänkö vaiko en. Päädyin siihen, että ainoastaan ihailen. Kieltämättä herkku oli hieman vaikea jättää metsään, mutta totesin mukanani olleille karvakavereille, että keskitytään paremminkin tryffeleihin ja kanttarelleihin ja muihin vastaaviin.  Jotenkin ironista, että näitä oli nyt todella paljon.     Lainaus Iltalehden artikkelista The Atlantic uutisoi poikkeuksellisesta ALS-taudin esiintymästä Ranskan Alpeilla. Kun sairastuminen toisensa jälkeen ilmaantui samassa kylässä, eikä mitään geneettistä syytä tapauksille tuntunut löytyvän, asiantuntijoiden epäilykset heräsivät. Voisiko jokin ulkopuolinen ympäristötekijä laukaista harvinaisen sairauden? A...

Kuvat MM    Täti lähti metsään, kun minä tökin ja tökin, että mennään nyt heti taas sinne kivaan metsään. O.k. täti sanoi, Mennään, jos kerran haluat. Ja sitten mentiin. Autossa on niin mukava istua. Ajeltiin metsään ja minä sain vapaa etsi suppis-käskyn ja heti löysinkin sellaisen paikan, että poimimista jatkettiin, vaikka oli ihan täysin pimeää. Täti sanoi, että kohta täytyy lähteä pois, että ei tule susi vastaan. Tylsää, kun on niin pimeää. Ja tylsät sudet.  

  Kuvat MM     Oli taas niin mukavaa olla metsässä etsimässä sieniä. Minäpä löysin taas oikein hyvän apajan. Löysin myös kanttarelleja. Se vasta olikin hienoa. Menneellä viikolla saalista tuli 40 litraa. Suppiksia taitaa olla jo sellaiset 200 litraa kasassa. Täti sanoi, että jos minä tykkään etsinä, niin kyllä me lähdetään vaikka joka päivä metsään.    

  Kuva MM     Kävin vielä viikonloppuna katsomassa kanttarellipaikat läpi. Ja löytyihän niitä kopallinen. Hieno juttu.  

Kuvat MM   Suppilovahveroita kuivattu n. 40 litraa. Menevät kyllä todella pieneen tilaan. Osan vielä murskasin.    Kuivatut sienet säilyvät pitkään.  

Kuvat MM   Lähdimme sunnuntaiaamulla jälleen metsään. Lauantaina löysimme kanttarelleja, lampaankääpää ja suppilovahveroita. Sunnuntaina suuntasimme sitten sellaiseen mestaan, jossa on suppiksia. Tai ainakin ollut. No niitä oli. Kaksi korillista saatiin ja nyt sitten niitä on kuivattu.   Kuivaaminen jatkuu tänään. Vanha Evermat-kuivuri on kovassa käytössä. Ihan niin paras laite!    

  Kuvat MM       Olimme koirapojan kanssa viikonloppuna metsässä. Kanttarelleja ja suppilovahveroita. Löysimme uuden kanttarellipaikan. Ihan mahtavaa!

  Kuvat MM   Kävimme koirapojan kanssa vähän reissussa. Reissu sujui oikein hyvin ja ostettiin kotiintuomisiakin reilulla kädellä.   Matkalle mahtui vähän pimeää ja liukasta. Oli sumua ja sitten oikein kaunista auringonpaistetta. Meillä oli hyvä päivä. Väsyneitä, mutta onnellisia onnistuneen retken johdosta.     

Kuva MM     Lauantain sieniretken jälkeen paistelin muutaman pizzan. Täytteeksi laitoin lampaankääpää ja jauhelihaa.  Koirapoika löysi hyvän paikan, jossa oli lampaankääpää sekä muutama kanttarelli.    Sunnuntaina löytyi sitten jo suppilovahveroita.  

Kuva MM      Koirapoika harjoitteli jälleen sienestystä. Kävimme etsimässä kanttarelleja. Löysimme myös lampaankääpää ja karvalaukkuja.  

Kuva MM       Olipa elipä kerran pieni koirapoika, joka muuttui metsäretkellä italian vesikoirasta italian mutakoiraksi. Koirapoika päätti pulahtaa mutaisimpaan metsäojaan.    Suihku metsäretken jälkeen oli pojalle mieluisa. Se nautti lämpimästä suihkusta ja meni nukkumaan pienen koirapojan koiranunta.   

Kuvat MM   Menneenä viikonloppuna oli oikein lampaankääpäviikonloppu. Mahorotoonta menoa.  En muista, koska olisin löytänyt niitä näin paljon? Ehkäpä minulla on vaan ylihyvä sienikaveri?

Kuva MM     Metsässä on niin mukava tonkia! Eritysen kivaa on, kun on pehmeää turvetta, joka lähtee lentoon. 

Kuva MM  Nämä siirtolohkareet ovat kyllä aika hurjia! 

  Kuvat MM   Ilman mahtavaa Asti the Lagotto -sienikoiraani saaliina olisi ollut puoli korillista kanttarelleja. Nyt niitä saatiin 1,5 korillista!     Tämä kesä näyttää tosiaankin olevan kanttarellikesä! Menneenä kesänä niitä löytyi tosin ihan hyvin, mutta nyt niitä näyttää olevan todella, todella paljon!

Kuva MM    Löytyipä sitten mustatorvisieniesiintymä ( Craterellus cornucopioides ) . Sain litran verran tätä herkkua. Muistelen, että edellisen kerran olen löytänyt tätä todella, todella kauan sitten. Nimittäin vuonna 1986. Siitä on totta tosiiaan aikaa. Menneellä vuosituhannella! Kotiliedessä on tämän sienen tunnistamisohjeet: Näistä tuntomerkeistä tunnistat mustatorvisienen Herkullinen mustatorvisieni on helppo oppia tunnistamaan. Se on nimensämukaisesti harmaanmusta tai ruskeanharmaa, torvenmuotoinen sieni. Itiöemä on korkeudeltaan 4–10 cm ja leveydeltään 2–5 cm. Muoto muistuttaa trumpettia tai suppiloa. Väriltään sieni on mustanruskea tai mustanrhamaa. Reuna aaltoinen ja epäsäännöllinen. Pinta on kuiva ja melkein sileä. Sienen alapinta on väriltään siniharmaa tai harmaa. Jalka on ontto, putkimainen jatke lakille. Tyvi on sitkeä ja pahanmakuinen ja väriltään mustanharmaa. Malto on nahkamaista ja ohutta. Haju on hedelmäinen. Maku on mieto j...