Tädin eläintarhassa

KodinKuvalehdessä on artikkeli, joka on otsikoitu Viestejä kuolinvuoteelta . "Jos voisin tehdä jotain toisin, yrittäisin olla vähemmän kunnollinen. Hemmottelisin itseäni enemmän. Jättäisin osan harrastuksistani pois. En säntäilisi, olisin vaan kotona. Nauttisin." Elämä on tässä ja nyt silloin se pitää elää. Ja jos et uskalla itse kiivetä puuhun, kukaan ei voi tehdä sitä sinun  puolestasi. Mitähän sitä oikeastaan pelkää? Epäonnistumista ja sitä mitä muut sanovat. Muut taitavat olla huolissaan lähinnä itsestään ja siitä, mitä muut sanovat. Positiivareissa oli hyvä aamun ajatus: "Ihminen joka tahtoo, keksii keinot. Ihminen joka ei tahdo, keksii selitykset." Lähetetty Windows Phonesta

Hmmm.... olen oikeastaan aika yllättynyt, kuinka hyvin tämä juokseminen on alkanut! Ensimmäinen treeniviikko on takana ja uusi alkoi eilen hitaalla 30 minuutin hölkällä, joka sujui varsin vaivattomasti.  Koiran kanssa tehtävät kävelyt täydentävät kuntoilua. Ajankäytönkään kanssa ei tule ongelmia. Kun vien lapset treeneihin, lähden itse lenkille, joko koira hihnassa tai luxuslenkille, ilman koiraa. Maanantaina (eilen) oli tällainen luxuslenkki, jossa ei tarvinnut miettiä, minne pensaaseen joutuu syöksymään yllättäen tai kuka kiva karvaturri tulee vastaan, jolle ruvetaan heti juttelemaan. Ja mikä parasta mahdun jo assarin juoksuhousuihin. Se on hyvä se, sillä omia ei ole vielä hankittu. Terveisn Täti

Hau Kamut! Mä olin tässä pari päivää sitten aika huonossa hapessa. Kävi nimittäin niin, että junnuassari sai tädiltä sellaisen ison purkkapussin ja minä näin sen. Junnuassari tuli siitä pussista nimittäin tosi iloiseksi ja se leventeli sillä assareille, että nyt on tällaista laatua sitten vähän enemmänkin.  No mä tietenkin tarkkailin junnua silmä kovana ja hajuaisti valppaana, mitä se sillä pussilla tekee. Näin, että junnu työnsi sen laatikkoon. Laitoin paikan muistiin ja kävin vielä pari kierrosta siinä ympärillä pyörähtämässä. Joo siellä on. Tuli sitten maanantai ja kaikki poistuivat luukusta vähitellen. Täti töihin ja assarit kouluun, kukin vuorollaan. Mä odotin ja odotin. Se aika tunti ikuisuudelta. Hyvin tiedätte, että odottavan aika on pitkä, mutta jo seura on hyvää, niin pitkäkin aika sujuu varsin vikkelästi. Tädillä on tästä kokemusta vaikka kuinka ja paljon. Ja kun viimeinen sulki oven, mä vähän aikaa varmistelin, että ne ovat kans poistuneet tästä pihapii...

Ylen sivustolla on Miia Turusen artikkeli, joka on otsikoitu " Puriko kyy koiraa? Älä anna kyytablettia " Tärkeää luettavaa, jos liikut koiran kanssa maastossa ja se saa kyynpureman.