Kuonokoppa

Hau Kamut!

Mulle kävi huonosti maanantaina, kun olin tädin kanssa iltapäivälenkillä. Täti törmäsi lenkillä yhteen tätiin, joka alkoi antamaan sille koirankoulutusvihjeitä vähän enemmänkin. Sillä tädillä oli ollut kennel ja se oli kasvattanut isoja ja haastavia koiria. Se täti sanoi, että tuollainen neitikoira tarttee ehdottomasti kuonokopan, joka pitää sen leukaluut yhdessä silleen sopivasti, että se ei kovin äänekkäästi pääse ilmaisemaan mielipidettään....

 

Hmmm.... täti sitten kaivoi kuonokopan kaapista ja laittoi sen mun kuonooni, kun se lähti iltalenkille. Ja täytyy sanoa, että se koiratäti taisi olla oikeassa. Sitä kuonokoppaa on meillä käytetty vaan silloin, kun multa leikataan kynsiä...

 

Joo vaikka se kuonokoppa on kaikkien mielestä tehonnut, niin mä olen sitä mieltä, että tädillekin voisi laittaa kuonokopan. Nimittäin menneellä viikolla tädin opiskelijoilla oli villi viikko ja ne kysyivät tädiltä lupaa ommella haalareihin lippuja ja lappuja, jotta nestemmäisen ravinnon nauttiminen sujuisi paremmin. Täti sanoi, että tunteja ei siirretä tuollaisten juttujen takia, koska tunteja on muillakin kuin tädillä ja lukkarintekijällä on täysi työ lukkareiden kanssa muutenkin. No yli puolet äänesti sitten jaloillaan 67 oli paikalla alle 20.  Täti sanoi, että se aiheuttaa aina vähän päänvaivaa, että mitä tehdään, kun porukkaa on liikaa poissa.

 

Tänään oli sitten seuraava tunti tällä ryhmällä ja täti sanoi, että on kiva nähdä, että jengille sopi tänään tulla paikalle samaan aikaan tädin kanssa, ihan siis tädin virallisena työaikana.

 

 

Hmmm.... Assarit sanoivat, että tädillä on sana hallussa. Ehkä se on multa oppinut.

 

 

Terveisin

 

Ronja

kouluttajakoira

 

P.S. Yks setä urputti tädille lauantaina, että tuollainen tappajakoira on purrut mua kerran ja toista kertaa ei pure. Mä vilkaisin tädin päälle, että tarttetkos sä täti apua vai istunko täs sun vieressäs. Täti sanoi sille sedälle, että kannattaisi miettiä, kun ryhtyy riehumaan paimenkoirien lähettyvillä kovin uhkaavasti. Saattaa nimittäin käydä niin, että koira ryhtyy puolustamaan omistajaansa, eikä se silloin todellakaan ole koiran syy, jos se tarttuu kiinni. Setä jatkoi raivoamistaan ja täti sanoi mulle, että mennään Roivainen ennen kuin se itte tarttuu sen sedän takamukseen hampaillaan.