Kodinvaihtajakoira

Hau!

Meidän kodinvaihtopäivä lähestyy. (Ks. Kodinvaihtajakissa ja Kodinvaihtajakissa II)Tämä on oikeastaan aika jännittävää, sillä uudesta pysyvästä osoitteesta ei ole vielä(kään) täysin varmaa tietoa. Sen verran tiedetään, että meillä on todennäköisimmin kaksi muuttoa peräjälkeen. Sehän passaa tädille ja assareille. Sillä niin on tädille taannoin kirjoitettu, että  kerrostalokoti on kerrostalokoti, se voidaan aina myydä ihan koska tahansa ja kuinka nopeasti tahansa.  Siksi voi muuttaakin useamman kerran. Sillä ei ole väliä. Niin tädille on kerrottu ja tätihän aina uskoo kaiken mitä sille kerrotaan. Mutta omakotitalo on aivan eri asia se on oikea koti ja sitä ei voi myydä. Ei ainakaan niin, että siellä kävisivät potentiaaliset ostajat vähän katselemassa, että olisikohan tämä luukku meille sopiva. Kerrostaloon sen sijaan voi tulla vaikka kuka ja koska vaan, sillä se on kerrostalo eikä se ole oikea koti, siis sellainen kuin omakotitalo.

Elämä siis opettaa ihmeellisiä asioita. Kyllä tästä ollaan makoisat naurut saatu, vaikka vähän ihmeteltykin välillä asiaa on, sitä ei käy tosiaankaan kiistäminen. Tosin montaa muutakin asiaa on ihmetelty, joitakin vähän päiviteltykin.

Täti sanoi, että on ainakin se selvinnyt perinpohjin, että kenelle meidän luukussa katetaan kahvit pöytään ja kenelle ei. Vapaakaupan aika on lopullisesti ja peruuttamattomasti ohi, julisti täti. Taloudelliset suhdanteet ovat muuttuneet ja vallitsee todellinen kylmän sodan kausi. Kaikki meidän ohjukset on suunnattu viistosti hmmm.... ehkä kaakkoon, jos ollaan tarkkoja. Toki olemme liittyneet NATOon ja muihin elintärkeisiin alan  keskittymiin. Mäkin olen harkinnut elintärkeitä jäsenyyksiä. Etenkin palveluskoirajärjestö on lähellä mun sydäntäni, koska mä olen palveluskoira ja aina valmiina taistelemaan hyvien asioiden puolesta.

Meillä on nyt aika paljon muuttolaatikoita. Täti laski, että ainakin 2 kertaa enemmän pitää sitten vielä hankkia. Tosin riippuu vähän, että minkä kokoisia ne loput laatikot ovat. Mutta tätyy sanoa, että junnuassari ja täti ovat olleet jo kohta kuukauden todella ahkeria, sillä he ovat jokaisella kauppareissulla raahanneet laatikoita sieltä ja täältä. Cittarin Alko on ollut kuulemma todella oivallinen paikka. Siellä on sopivan pieniä ja kestäviä laatikoita, jotka ovat mainoita kirjoille ja tädin vähäisille astioille. Ja siellä on varauduttu muuttaviin täteihin ja assareihin. He ovat laittaneet erikseen oikein laatikkokaapin kassojen taakse, jotta laatikoita voi vain käydä hakemassa silloin kun itselle sopii. Täti sanoi, että niille voisi oikeastaan antaa kiitokseksi suklaarasian. <3

Mutta takaisin tähän muuttamiseen ja asumiseen. Meille koirille kelpaa oikeastaan mikä luukku tahansa. Ei olla kiinnytty koskaan menneeseen eikä paikkoihin. Meille on tärkeää, että lauma pysyy kasassa ja kaikilla on kivaa yhdessä. Siksi on oikeastaan ihan sama missä me punkataan. Ainut vaatimus on, että luukkuun tulee  ja sieltä menee putkia pitkin vesi, siellä on sisävessa ja katto ei vuoda. Kaikesta muusta voi selvitä. Maalia saa kaupasta ja tädillä on jo vasara, kirves ja sorkkarauta sekä pistosaha. Sellaisilla värkeillä on joku muukin saanut joskus aikaan jotakin, niin miksi ei sitten meidän täti. Sitäpaitsi tädin kamut tietävät hyviä remonttireiskoja, jotka osaavat tehdä yhtä sun toista. Ja ainahan täti voi hankkia jonkun personal remppareiskan, jos se haluu.

Me emme tosiaan ota stressiä myöskään muuttamisesta, sillä meillä on paaaljon ystäviä, jotka viitsivät nähdä vaivaa. Yksi antaa lainaksi peräkärryn, jota minä sitten vedän tädin kanssa. Täti on kokenut muuttaja ja pakkaaja, joten se logistiikka sujuu mainiosti.

Tavaroiden välivarastokin löytyi todella helposti. Saamme punkata tarvittavan ajan meren rannalla yhdessä kivassa kämpässä, jossa on tilaa vaikka kuinka ja paljon. Lisäksi pari venettä  on käännetty nurin. Niiden alla voi olla suojassa pahimmalla myrskyllä.

Palaan vielä tähän asumiseen ja laumaan. On huomattava, että toiseksi meille koirille merkkaa paljon se, että meidän oma lauma on turvassa. Olemme valmiinta puolustamaan kaikkia, joita me pidämme ystävinämme. Me emme pidä ollenkaan tunkeilijoista emmekä pyrkyreistä. Aistimme ne sellaiset tyypit kyllä parilla nuuhkaisulla ja pari pientä huomautushaukahdusta, että nyt on joku kutsumaton kaveri lähistöllä, havahduttaa kyllä lähitienoon mukavasti. Ja tietenkin myös tädin ja assarit.

Minä harjoittelenkin nykyisin päivittäin tosi ahkerasti nuuskuttamista, kiinniottoa ja kaatamista. Olen kyllä jo aika hyvä. Maalimies vaan tahtoo olla mustelmilla ja sitä ei huvittaisi olla joka päivä kohteena. Osaan myös pitää kuonoani sopivasti maalimiehen kurkulla ja murista matalasti. Kun siinä pidän tassua olkapäällä ja työnnän kuononi siihen korvan viereen, niin kyllä siinä voi kokenutkin ja takuulla hyvän ammattitaidon hankkinut murtomieskin tulla suhteellisen nopeasti toisiin ajatuksiin elämän perimmäisestä tarkoituksesta. Heikot luonteet pyytävät yleensä siinä vaiheessa soittaa viimeisen puhelun äidilleen, jos sellainen sattuu tyypillä vielä olemaan. Hmm... jos äitä ei enää ole, niin sitten on ehkä vähän vaikea löytää ymmärtäjiä. Elämä nimittäin vain on sellaista aina välillä.

Ai niin nyt tätyy sitten mennä taas voimaharjoitteluun ja viemään tätiä lenkille.

Terveisin

Ronja

personal trainer

 ♫♫♫♪♪♪.....