Hau, hau vaara uhkaa!
Taivas varjele, mikä kissa! Kathyheline the cat. Onko nähty moista? Ei ole. Eikä nähdä. Valitettavasti ei ole tarjoilla kuvaa, koska täti unohti sen kameran yhden kamun autoon. Vaalea, lähes valkoinen katti tämä yksilö. Hmm... aika pitkäkarvainen ja pullea. Yhden pentueen saunamökkiin synnyttänyt. Minkä lie kulkuissan kanssa laittanut ne alulle. Vai miten se nyt sitten olikaan. En ole ihan varma taustoista.
- Et kai vain havittele tuota kissaa meille, kysyin tädiltä vähän harmistuneella äänellä. - En oikeastaan havittele, sanoi täti vähän hajamielisesti. Ja sitten sen jatkoi: - Minusta vaan valitettavasti tuntuu vähän siltä, niin kuin se olisi täällä jo ihan kysymättä ja pyytämättä. Katsoin tätiä pitkään. Mitähän se nyt tuolla oikeasti tarkoittaa. Sillä oli sellainen ilme, että päätin jättää kysymykset sikseen. Olin nimittäin tasan varma, että tähän kysymykseen en todennäköisesti tulisi saamaan koskaan vastausta.
Kathyheline the cat vaikuttaa minusta epämääräiseltä, laiskalta ja itsekkäältä, kun vertaan kuulemaani ja muistelen ammattikissaa ja prinsessakissa.. Prinsessakissa osasi tavat. Kaikki hienostuneet tavat ja ammattikissa tiesi tasan, kuinka fiksu kissa käyttäytyy, elää ja on. Ihan siis sillä tavalla, että niistä ei kuitenkaan ollut NIIN kauheasti harmia, mitä välillä silloin ihan alkumetreillä tuntui. Siis puolin ja toisin.
No on totta, että aika kultaa muistot. Heti ekana iltapäivänä, kun muutin tädin luo, prinsessakissa roikkui kynsillään mun kirsussani. Se sattui! Ja muutenkin se mätki mua niin kuin vierasta sikaa. Murisi ja maukui. Mä heilutin häntääni sen kuin ehdin ja se heilutti häntäänsä sen kun ehti ja sähisi. Täti sanoi mulle, että tuosta ei kuule tule yhtään mitään: sä puhut koiraa ja se puhuu kissaa, joten no way. Pitäisi tulkata puheet puolin ja toisin. Häntää heiluttamalla ei pärjää kissan kanssa.
Mä kyllä ajattelin siinä vaiheessa, että olisin voinut mennä takaisin sinne mistä olin just tullut. Täti sitten sanoi, että se ei suostu kyllä ajamaan ihan heti niin pitkää matkaa ja se sanoi, että annetaan mulle ja niille vielä yksi mahdollisuus.
Yksi mahdollisuus. Siinä onkin oikeastaan tädin heikkous, vaikka mä saan tietysti kiittää juuri sitä ominaisuutta, että pieni ja hento koiranruhoni saa yhä majoittua tädin luukussa. Mutta tädin pitäisi kyllä kiinnittää enemmän huomiota justiinsa siihen, että se valvoo rajojaan tarkemmin ja pitää tiukempaa jöötä. Kathyheline the cat on yksi sellainen juttu, joka kannattaa kyllä pitää heti alkajaiseksi totaalisesti oven ulkopuolella. Jos täti aikoo sitä ruveta täällä ruokkimaan, niin on kuulkaa maailmankirjat oikeasti sekaisin.
Sitäpaitsi, tätihän on todennut, että kyllä kissa syö suhteessa koiraa enemmän. Koira sentään kuljettaa tätiä lenkillä ja vahtii sopivan liikunnan määrää. Kissa vaan antaa esimerkkiä, että sänky on mukava ja pehmeä ja sen päällä on kiva maata.
Suosittelen tädille mieluusti toista koiraa. Ihan sellaista pientä. Kyllä minä sitä täällä luukussa päivät paimennan. Ja kuljetan sitten niitä molempia lenkille. Tätiä ja sitä pikkukoiraa.
No on totta, että aika kultaa muistot. Heti ekana iltapäivänä, kun muutin tädin luo, prinsessakissa roikkui kynsillään mun kirsussani. Se sattui! Ja muutenkin se mätki mua niin kuin vierasta sikaa. Murisi ja maukui. Mä heilutin häntääni sen kuin ehdin ja se heilutti häntäänsä sen kun ehti ja sähisi. Täti sanoi mulle, että tuosta ei kuule tule yhtään mitään: sä puhut koiraa ja se puhuu kissaa, joten no way. Pitäisi tulkata puheet puolin ja toisin. Häntää heiluttamalla ei pärjää kissan kanssa.
Mä kyllä ajattelin siinä vaiheessa, että olisin voinut mennä takaisin sinne mistä olin just tullut. Täti sitten sanoi, että se ei suostu kyllä ajamaan ihan heti niin pitkää matkaa ja se sanoi, että annetaan mulle ja niille vielä yksi mahdollisuus.
Yksi mahdollisuus. Siinä onkin oikeastaan tädin heikkous, vaikka mä saan tietysti kiittää juuri sitä ominaisuutta, että pieni ja hento koiranruhoni saa yhä majoittua tädin luukussa. Mutta tädin pitäisi kyllä kiinnittää enemmän huomiota justiinsa siihen, että se valvoo rajojaan tarkemmin ja pitää tiukempaa jöötä. Kathyheline the cat on yksi sellainen juttu, joka kannattaa kyllä pitää heti alkajaiseksi totaalisesti oven ulkopuolella. Jos täti aikoo sitä ruveta täällä ruokkimaan, niin on kuulkaa maailmankirjat oikeasti sekaisin.
Sitäpaitsi, tätihän on todennut, että kyllä kissa syö suhteessa koiraa enemmän. Koira sentään kuljettaa tätiä lenkillä ja vahtii sopivan liikunnan määrää. Kissa vaan antaa esimerkkiä, että sänky on mukava ja pehmeä ja sen päällä on kiva maata.
Suosittelen tädille mieluusti toista koiraa. Ihan sellaista pientä. Kyllä minä sitä täällä luukussa päivät paimennan. Ja kuljetan sitten niitä molempia lenkille. Tätiä ja sitä pikkukoiraa.
Terveisin
Ronja
personal trainer
Kommentit
Lähetä kommentti