Sarjapissaajan karmea kosto


Kuvat MM
 
Eilen kävin 13 vuoden tauon jälkeen ratsastamassa. Sanomattakin on selvää, että liikkuminen on tänään ja todennäköisesti huomennakin kivuliasta. Tuntuu kuin jalat olisivat vääntyneet ja lihaksia särkee. Itse asiassa en muistanut, kuinka kipeäksi lihakset voivat ratsastuksessa  tulla.
 
Siihen nähden, että ratsastuksesta oli tosiaankin kulunut lähes yhden teini-iän verran aikaa, se sujui yllättävänkin hyvin. Kevennys oli väärä ja sitä jouduin korjaamaan monta kertaa. Kuitenkin ensimmäisellä tunnilla pääsin jo laukkaamaankin, mikä lienee jonkinasteinen mitta.

Varusteet menevät uusiksi. Siis kypärä. Turvamääräykset ovat muuttuneet ja täytyy tänään kipittää kauppaan ostamaan määräykset täyttävä kapistus.

Mutta palataan eiliseen. Tulin kotiin ja pitkän tallirupeaman jälkeen halusin paikkaan, missä kuninkaatkin käyvät yksin. Asti Pastilli oli asianmukaisesti vastassa ja se oli ihan ihmeissään, että missäs sitä on oltu. Se katsoi, niin tulkitsen, minua loukkaantuneena silmiin ja kas, eteisen lattialla oli reippaankokoinen tekojärvi.

Ilmeisesti hevosen haju ei ollut miellyttävä tai se ajatteli, että olen hankkinut toisen koiran jonnekin. 



Kommentit