Rakastunut tikka saa kirkonkylän sekaisin






Hau Kamut!

Täti sanoi, että se ei ole oikeastaan koskaan tajunnut, kuinka hölmö paikka tämä maapallo on. Asia alkaa kuitenkin vähitellen valjeta myös  meidän tädille, joka on tähän saakka jokseenkin nukkunut ruususen unta monen asian suhteen.

Mä olen tajunnut jo kauan sitten, että vaikka kuinka heiluttaa häntäänsä ja nuolee naamaa ja vähän jotakin muutakin, niin ei se elämä siitä välttämättä kauhean paljon paremmaksi tai huonommaksi muutu.

Täti koki sellaisen ahaa-elämyksen tai aha upplevelsen, kuten täälläpäin tavataan sanoa, että jos ihan niinku linnut ärsyttävät ääniherkimpiä ihmisiä, niin sitten ei tosiaankaan ole mikään ihme, että kohteliaasti jutteleva ja aktiivisesti asioita kommentoiva koira saa ihmiset sekaisin.

Totta mooses. Jokainen kokee häiriöärsykkeet eri tavalla. Niin kuulkaa ihmiset. Mut hajuelimiäni kiusaa aivan ylipaljon se, että joku haisee oluelta tai vielä vahvemmalta tökötiltä. Ja kun meidän koirien hajuaisti on miljoona kertaa parempi kuin ihmisten, niin repikää siitä.

Ei sitten oo nämä tikasta häiriintyneet ajatelleet käydä kertomassa porukalla tuolle tikalle, että tämä on niinku väärä paikka silleen rakastua? Voi hyvää päivää, sanon minäkin. Ei oo noilla ihmisillä kovin hyvä päivä, kun elävä elämä häiritsee noin hirveästi.

Täti mesosi, että se on ihan sama asia muuten, kun valitetaan autojen äänistä ja asutaan keskellä kaupunkia. Jos ei kestä autoja, kannattaa muuttaa maalle ja jos ei kestä lintuja, kannattaa muuttaa kaupunkiin. Oon samaa mieltä kerrankin tädin kanssa. Täti kyllä jatkoi, että jos ei kestä mitään ääniä kannattaa varmasti sitten odottaa sitä aikaa, kun on se kaksi metriä multaa kirstun päällä. Siellä on sellainen paikka, että eivät turhat äänet kuulu.

Täti sanoi, että se nauttii kaikista äänistä. Häiröäänistäkin. Arvatkaa miksi? Se sanoi, että silloin voi iloita siitä, että kuulee vielä jotakin.



Terveisin 

Ronja
häiriökoira

P.S. Täti sanoi, että mun koulutukseni on toivotonta. Haukuin taas eilen oikein urakalla kaikki, jotka tulivat vähänkin samalle hehtaarille, jossa minä olin. Eivätkö ihmiset oikeasti käsitä, että naarassuden pitää puolustaa omaa reviiriään? Ja vaikka mä nyt satun olemaan muodollisesti koira, niin mulla on luonteessani niin paljon sutta, että se näkyy ja kuuluu vähän kauemmaksikin.


Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit