Eino tuli kylään

Hau Kamut!

Eino tuli kylään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Se alkoi ensiksi vähän kolistelemaan meidän partsilla. Mä olin valppaana. Kysyin, että kukas sä oot kun kerrostalon ylimpään kerrokseen yrität kiivetä ja availla partsin lasi-ikkunoita. Se ei vastannut mitään, mutta jatkoi kolistelua.

Meni asemapaikkaan partsin oven eteen ja aloin murahtelemaan. Vilkaisin välillä tädin sänkyyn. Sitä ei näyttänyt kolina häiritsevän millään tavalla. Se vaan jatkoi nukkumistaan. Mä olin siinä vaiheessa oikeastaan jo aika hermona.

Räminä voimistui eikä täti vieläkään reagoinut. Sitten mä päätin herättää tädin. Menin tökkäisemään sitä kuonollani ja haukahdin. Täti hyppäsi tikkana ylös ja karjaisi: HILJAA. Kattoin sitä ihmeissäni. -Etkö sä hyvä nainen tajua, että joku yrittää tulla partsin kautta meille himaan, yritin selittää topakkana. Täti kattoi mua vihaisesti ja sanoi kiukkuisesti, että älä kuule koira herättele keskellä yötä.

 

Mä yritin selittää, että mä oon sentään paimenkoira, jonka tehtäviin kai kuuluu pitää tunkeilijat loitolla. Vai eikö muka olla sillä tavalla sovittu. Ja miks sä muuten suojelukouluttaisit mua?, kysyin viattomasti. Täti sanoi siihen, että koita nyt koira tajuta, että ei kukaan ihan ilman apuvälineitä näin korkealle kiipeä. Sitten täytyy reagoida, jos alkaa oven takaa kuulua ääniä se sanoi ja käänsi kylkeä.

 

Olin sitten tosi hermona aamulla, kun mun aamupissa-aikani oli mennyt ohi jo aikoja päiviä sitten ja kello oli jo puoli 7, eikä täti vieläkään näyttänyt siltä, että se nousisi ylös. Yritin tökkiä sitä kuonollani ja se vaan sanoi, että pois. Mitäs herättelet keskellä yötä.

Sanoin tädille, että mä en ole nukkunut koko yönä kunnolla, kun ulkona on paukkunut niin kovasti. Ja paukkuu muuten vieläkin mä sanoin sille.

Täti sitten viimein sai ittensä raahattua ylös ja meni vessaan. Se on sitten hidas aina silloin kun mulla olisi kiire. Pesi hampaansakin ennen kuin lähti ulos.

Kun me sitten päästiin kadulle, niin oksia ja lehtiä oli joka paikassa. Pisaraakaan ei ollut tullut vettä, mutta tuuli oli edelleenkin kova. Taivaalla ei ollut edes pilviä. Me lähdettiin sitten tädin kanssa tarpomaan kohti meidän pissanurkkaa. Mua vähän pelotti kun kuivia lehtiä lenteli pitkin katua. Täti sanoi, että nyt vaan täytyy mennä tosi rohkeasti eteenpäin. Yritin parhaani mukaan mennä reippaasti. Nostin vähän niskakarvojani, kun se tuuli oli niin kovaa.

 

Meidän piti mennä rantaan katsomaan aaltoja, mutta mä kieltäydyin. Tuuli niin kovaa, että mulla otti henkeen. Täti yritti houkutella, mutta mä sanoin, että en suostu. Ei kai koiran tartte tehdä ihan kaikkea, mitä täti haluaa?

 

 

Se mun täytyy sanoa, että mä en tykännyt yhtään tästä Einosta.

 

 

Terveisin

 

 

Ronja

paimenkoira

 

Eino-myrsky riehui 17.11.2013. Sen sanottiin olleen vuosisadan kolmanneksi kovin myrsky. Raippaluodon sillalla näytti tällaiselta. Meidän nurkilla meni puita nurin enemmän kuin tarpeeksi. Lisää kuvia ylen sivulta.