Pentukoira piikillä


 Hau!

Olihan se aika noloa matkustaa kissankuljetuskopperossa eläinlääkärille. Enkä minä tykännyt olla siellä yhtään. Vinguin koko matkan eläinlääkärille, mutta täti vain ajoi autoa ja sanoi, että ei mitään hätää.

Vai ei hätää. Minä istun siellä ahtaassa kissanboxissa auton takakontissa ja mukamas ei ole mitään hätää! Ne kaikki omituiset tuoksut ja auton hurina. Enhän minä ole matkustanut autossa kuin kerran ennen tätä. Ja se ei ollut sama auto. Olen aivan varma siitä, että ei ollut.

Eläinlääkärissä kesti jonkin aikaa ennen kuin me pääsimme vastaanotolle. Siellä oli paljon kissoja ja koiria heti aamusta. Minä vikisin ja täti sanoi vaan monta kertaa, että ei ole hätää. Outoa puhetta ihmiseltä, joka itse istuu miten tahtoo.

No sitten huudettiin Karo ja täti nousi heti tuolista ja kantoi minut ja kopan sen tädin huoneeseen. Eläinlääkärin nimi oli Maija ja hän yritti houkutella minua pois sieltä kuljetuskopasta. En tullut ulos. Oli nimittäin sen verran omituisia hajuja siinä ympärillä. Ei tuollaisessa paikassa ole asiat ihan tavallisia. Uskokaa pois. No täti tietenkin auttoi sitä Maijaa. Ne olivat kuin kaksi marjaa, niin yksimielisiltä ne vaikuttivat.

Maija syötti minulle jotakin naksuja ja sitten hän sanoi tädille, että nyt piikki sitten laitettu ja voi olla että se koira ei syö tänään oikein kunnolla. Kuuntelin korvat höröllä, että mistä piikistä ne puhuvat.

Maija sanoi, että ei ole koskaan tavannut sellaista koiraa kuin minä. Täti sanoi sille, että Karo on patterdalenspanieli Karo Kantaisä. Maijan mielestä se oli oikein sopiva nimi minulle ja hän sanoi, että on kyllä kiva nähdä, millainen Karosta tulee isona. Sydän on kuulemma oikein hyvä ja samoin lonkat ja rakenne. Pää on iso suhteessa muuhun. Jaa sanoin minä ja menin äkkiä takaisin kuljetuskoppiini kun sen ovi avattiin.

Täti maksoi sitten toiselle tädille siitä piikistä ja sitten se osti vielä jotakin matolääkettä. Se toinenkin täti vähän ihmetteli meikäläistä. Tämäkin täti oli sitä mieltä, että patterdalenspanieli on oikein hyvä rotu ja kantaisä sopii mainiosti mun nimeeni, koska tällaista koiraa ei tuolla klinikalla oltu aiemmin nähty. Mutta ovat nämä ihmistädit outoja. Enhän minä ole siellä aiemmin käynyt, niin eihän minua ole voitu nähdä siellä.

Täti sai sitten kaikki asiat hoideltua ja lähti sitten pois  hyvää joulua toivotellen. 

Täti toi minut sitten takaisin kotiin ja minä menin heti syömään naksuja ja sitten hyppäsin petiini nukkumaan, kun täti lähti töihin. Että sellainen päivä. 


Terveisin

Karo
pentukoira






Kommentit