Siirry pääsisältöön

Koiranpennun pihlajanmarjakännit?

Kuva MM

Hau Kamut!

Tästä jutusta on sitten kaksi eri versiota. Toinen on tädin versio ja toinen on minun versioni. En tiedä voidaanko tädin versiota pitää virallisena, mutta tänään minä pääsin sitten tädin mukana mökille. Täti selitti, että pitää käydä siellä katsomassa, että kaikki on kunnossa. Pääsin mukaan siksi, että a) se tottuisin automatkoihin, b) pääsen käymään mökillä ja saan juosta vapaana ja c) totun  olemaan autossa, kun täti käy (mukamas) nopeasti kaupassa. 

Menomatka meni ihan hyvin. Tädin mielestä. Minua hermostutti aluksi. Vikisin varmaan sellaiset viisi minuttia ja loput 40 minuuttia olin sitten hiljaa. Mökillä täti nosti minut kopasta ulos ja  pihaan. Nuuhkin outoja hakuja  ja menin sitten tuohon pihlajan juurelle ja näytti syövän löydin maasta jotakin todella herkullista. Täti sanoi, että se ei siinä vaiheessa tajunnut mitä minä teen.

Kävimme mökin sisällä ja tulimme ulos ja menimme uudelleen ulos ja minä juoksin jälleen pihlajan juurelle. - Miten sinä siellä niin hyvin viihdyt, kysyi täti. Minä en tietenkään ehtinyt vastaamaan, koska oli kiire syödä niitä herkullisia punaisin nappuloita, joita oli vaikka kuinka paljon siinä maassa. Kovin näytti viihtyvän siellä. Sitten kävimme jälleen sisällä ja taas ulos ja en meinannut päästä enää oikein ulos sieltä talosta. Ihan liian korkeat kynnykset minun makuuni. Ja vielä ennen lähtöä menin  pihlajan juurelle ja sitten täti tajusi, mitä minä teen. Se sanoi, että ei sellaisia käyneitä marjoja saa syödä kilokaupalla.

- Paluumatka olikin sitten mielenkiintoinen, kertoi täti sen Kamulle. Se oli ensin aivan hiljaa. Pysähdyin puolimatkassa ja  kävin kaupassa. Se oli ihan rauhallinen, kun tulin autoon, mutta sitten vähän aikaa ajeltua se alkoi äännellä vähän oudosti. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota... 
No ei se tosiaan kiinittänyt minuun mitään huomiota, vaikka yritin kaikkeni.  Laulatti nimittäin aika paljon.

Kotona menin sitten nukkumaan enkä oikein jaksanut mitään. Assari lähti lenkille mun kanssani, mutta sekin oli oikeastaan aika rasittavaa. En jaksanut yhtään kävellä, vaikka aamulla kävelin tädin kanssa enka kertaa rappusetkin alas ihan itse.

Sitten mun vointini huononi. Hoipertelin nukkumaan  sänkyyni ja en jaksanut herätä vaikka Junnu yritti saada minua leikkimään sen kanssa. Yleensähän minä leikin todella mielelläni, sillä leikki on parasta mitä tiedän, syömisen lisäksi. Makasin kieli pitkällä ja en reagoinut mihinkään. Täti mietti jo että pitääkö sen lähteä mun kanssani eläinlääkäriin.

Sitten nousin ja oksensin. Suustani tuli pihlajanmarjoja ja täti sanoi, että ei kai sulla Karo vaan oo krapula? Oksentaminen helpotti. Lähdin heti piilottamaan lelua ja hakemaan Junnua leikkikaveriksi. Täti sitten ihmetteli, että mikä oli voiko koira tulla pihlajanmarjakänniin, se kysi. Siihen minä en vastaa mitään.

Tädin Kamu sanoi, että kannattaisi laittaa koira laitta raittiusyhdistyksen kokoukseen niin kuin Vaahteran Eemelin sika. Sellaisesta siasta minä en ole kuullut mitään, mutta jos tulee vastaan, niin varmasti käyn tervehtimässä ja heilautan häntääni.


Terveisin 

Karo
mökkikoira






 

Kommentit

  1. Eka känni on aina kokemus :D
    En tiennytkään, että koira syö pihlajanmarjojakin, saatikka että tulee känniin. Siis pentu, kun pentu, niin kokemus opettaa. Vissiin :)

    VastaaPoista
  2. Täytyy myöntää, että oli itsellenikin ihan ainutlaatuinen kokemus. En ole koskaan nähnyt koirieni syövän pihlajanmarjoja. Tämä syö. Ja suorastaan mielellään. Meni monta kertaa napsimaan niitä.

    En kyllä ensin tajunnut, että mistä on kysymys, kun koira makasi ihan vetelänä. Luulin, että loppu koittaa. Yritin kuumeisesti miettiä että mitä se on syönyt enkä keksi tälle muuta selitystä kuin nuo pihlajanmarjat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muutos I

Kuvat MM

Ajattelin koota tähän mökin rempan vaiheista hieman materiaalia muistiin, jotta on helppo sitten katsoa, mitä on tullut tehtyä. Remppasuunnitelma ei ole kaikilta osin ihan pitänyt, sillä mukaan mahtuu sellaisia asioita, joita en osannut ottaa huomioon suunnitelmaa laatiessani. Jatkan sitten jossakin vaiheessa, kun homma on taas edennyt, tästä aiheesta otsikolla Muutos II.

Muutos on kyllä aika valtava. Ensiksi siitä ostohetkestä, rempan pölyisimmästä vaiheesta, tähän hetkeen. 

Aivan alussa mökki näytti tältä. Ihan söpö. Monen mielestä. Minunkin. Noin päällisin puolin. Mutta sisäinen timpurini vaati tehdä muutamalle suoranaiselle virheelle jotakin.
Ja minä tartuin ihan ensiksi sorkkarautaan ja hajotin ihan ensiksi kuistin. Ja sitten  terassin ystävän avustuksella. Siinä meni pari päivää, että saatiin kaikki purettua ja lankut kasaan. Samaan aikaan nappasin käteen lapion ja aloin, naapureiden kauhuksi, tuhota taloa ympäröiviä kukkapenkkejä sekä kaivaa esiin kissanluukkuja. Rap…

Operaatio kasvimaa

Kuvat MM

Minulla oli tänään maanataivapaa, johtuen lauantaina olleesta työpäivästä. Käytin tilaisuuden tietenkin hyväkseni ja heti aamulla suuntasin mökille.  Sain kuin sainkin kaikki loput lavat täyteen maa-ainesta. Olin ajatellut tekeväni neljä laatikkoa tänään, mutta sää suosi ja koska homma sujui, jatkoin lapiointia laatikko laatikolta. 



 Kuvat MM

Operaatio kasvimaa edistyy. Siirsin monivuotiset yrtit uuteen paikkaan, jotta kykenin laittamaan toisen kuljetuskauluksen kaikkiin kohtiin.


Kasvulaatikoita on nyt yhteensä 13 kpl. Yhdessä on kasvihuone päällä ja 12 ovat ilman.  


Täytyy myöntää, että on aika helpottunut olo. Voin tulevana viikonloppuna keskittyä tulevan kasvihuoneen nurkilla maa-aineksen siirtelemiseen ja kantojen kaivelemiseen. Jos sataa, putsaan takkaa.

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…