Kuvat MM
Mökissäni oleva puulattia on siis niin perinteinen multapenkki-rakenne kuin vain voi olla. Multaa on lapioitu takaisin paikoilleen, kun se on vuosikymmenten aikana päässyt valumaan kellariin. Kellarin pohja on tasoitettu tamppaamalla ja sieltä on poistettu erilaista roskaa mm. nauloja ja lasinpaloja sekä yllätys yllätys muovia. Tosin olen oikaissut noiden niskojen kanssa. Minulla ei ole hirsiä tuolla alla vaan kertopuupalkit. Tuet niskojen alle asensin omin pikku kätösin. Mökkitonttuni oli sitä mieltä, että jatkossa minun täytyy osata tehdä huoltotoimenpiteet ihan oma-aloitteisesti ja automaattisesti, sillä mökkitonttu sanoi, että ei ole ajatellut jäädä asumaan kellariini. Toistona: Tavoitteena siis se, että kun lattia elää ja niskojen löystyvät, osaan huoltaa ne (käytännössä siis kiristää ja ymmärrän koska pitää kiristää, enkä hakkaa kiiloja liian tiukalle, niin että niskat nousevat jne).
Paksu lankku on upea lattiana. Haluan nauttia tästä puupinnasta, enkä siis ajattele maalaavani sitä vielä. Siksi olen miettinyt mahdollisimman perinteisiä puunkäsittelytapoja.
Tuulikki Kiilo on kirjoittanut artikkelin Perinteiset puulattiat ja niiden käsittely. Kulttuuriympäristömme.fi-sivustolle. (21.6.2018). Kun tätä artikkelia luin, alkoi suopakuuraus kuulostaa erittäin houkuttelevalta, sillä sen yhteydessä luki seuraavasti: "Suopa sekä puhdistaa lattian että muodostaa puun pinnalle likaa hylkivän
kerroksen. Pesun jälkeen lattialle riittää tavanomainen imurointi ja
pesu, mieluiten kuitenkin nestemäisellä suovalla. Perinpohjaista
uudelleenkuurausta lattia vaatii harvoin, ehkä kerran pari vuodessa,
riippuen käytöstä ja kulutuksesta."
Tämä sopii oikein mainiosti siivouslaiskalle minälleni. Etenkin tuo viimeinen lause kuulostaa suorastaan taivaalliselta! Perusteellista uudelleenkuurausta minun lattiani ei luultavasti vaadi kuin joka toinen vuosi. Tai sitten jos se vaatii kerran vuodessa, niin sen voi tehdä näin sopivasti juhannuksena.
Tosin lattian käsittely rasvattomalla maidolla tai piimällä ei sekään tunnu kovin epämiellyttävältä
Artikkelista poimittua:
- Suopakuuraamalla tai maitokäsittelyllä lattia säilyttää lähes puupuhtaan ilmeensä, se voidaan lakata, kuultomaalata tai peittomaalata.
- Öljyttyjen lattioiden uudelleenkäsittely jollakin muulla kuin öljyämällä ja vahaamalla voi olla vaikeaa.
- Maalaamaton puulattia kannattaa nykyäänkin pestä suovalla. Pesuun käytetään mieluiten rasvaista, lattiaa samalla hoitavaa pellavaöljysuopaa. Mäntysuopakin käy, mutta se kuivattaa puuta vuosien mittaan ja saattaa aiheuttaa tikkuisuutta
- Lattioita ei koskaan saa pestä lämpimällä vedellä ja kuurata hiekalla: sillä sillä tavoin lattioista tulee ensinnäkin harmaita ja tummia. Kun vesi lisäksi valuu lattian läpi, jättää se kaiken lian lattian alle. Sen sijaan lattia tulee pestä sahajauhoilla. Sahajauhot laitetaan likoamaan veteen ja sen jälkeen valutetaan liika vesi pois. Sen jälkeen sahajauhot levitetään lattialle ja jonkin ajan kuluttua lattia hierotaan sahajauhoilla, jotka imevät kaikki lian itseensä. (kreivi Carl Gustaf Tessin, Ruotsi, 1757)
- Suopakuuraus käy sekä vanhalle että uudelle käsittelemättömälle puulattialle. Suopa sekä puhdistaa lattian että muodostaa puun pinnalle likaa hylkivän kerroksen.
- Maalaamattoman lattian voi käsitellä likaa hylkiväksi rasvattomalla maidolla tai piimällä, sillä maidon sisältämä kaseiini muodostaa puuhun likaa hylkivän pinnan. Pintaan ei kuitenkaan muodostu näkyvää kalvoa, vaan lattia säilyttää puhtaan puun tunnun. [...] Mikäli uusi lattia käsitellään maidolla ja sitä myös pestään maidolla, se voi säilyttää valkoisuutensa vuosikymmenestä toiseen.
Lähteitä ja lukemistoa
Byggnads Apoteket. Perinnemestari. (21.6.2018).
Tuulikki (Kiilo 2018). Perinteiset puulattiat ja niiden käsittely. Kulttuuriympäristömme.fi. (21.6.2018).
Lattia. Wikikko. (21.6.2018).
Mannila, M. Ja sitten saatiin lattia. Tädin eläintarhassa. (21.6.2018).
OsmoColor. Puulattian kestävä käsittely ja hoito. (21.6.2018).
Suopakuuraus. (27.6.2018).
Edit
27.6.2018
Kommentit
Lähetä kommentti