Traineri poseeraa tädille

Mau Kamut!

Traineri ja täti olivat aamulla pitkällä lenkillä tapansa mukaan. Sitten kävi niin, että täti meni lenkin jälkeen takaisin nukkumaan ja Traineri meni sen viereen. Ja ne nukkuivat ja nukkuivat. No tosin sillä välillä me Prinsessan kanssa hotkittiin koiranruokaa ja juotiin sen vesikupista. Hehehheh. Sitten kun Traineri ja täti tulivat keittiöön Prinsessa ei päästänyt sitä juomaan vettä. Koira saa syödä silloin kun kissat eivät ole juuri syömässä sen ruokia. Meidän talossa alkaa olla nyt taas oikea järjestys näissä asioissa.

 Täti sitten kuvasi Traineria. Tässä ensimmäisessä kuvassa niillä olivat menossa palkkioneuvottelut eikä täti käsittänyt, että marraskuu on oikeasti niin hämärä kuukausi, että on käytettävä salamavaloa. (Tätihän ei yleensä halua käyttää salamavaloa, vaan se kuvaa aina ilman salamaa, jos se vaan on mahdollista.)

 No sitten hinta sovittiin, että naps ja pala herkkua, niin jo alkoi Traineriltakin löytyä hymyä huuleen.

Se on oikeasti aika noloa, kun se on suu auki ja lääh, puuh....

Sitten se kattoi kameraan, kun täti määräsi.

Vaikka ei se kauaa jaksanut. Se löi lattialle maata ja sanoi, että puuh.... mä en kuule nyt enää jaksa. Huomatkaa sen kuonossa pari kivaa paljasta kohtaa. Prinsessa on roikkunut niissä useamman kerran kynsillään, kun tämä urpo ei ole tajunnut, että kissoihin ei saa koskea. Prinsessa osaa keinua sen kuonossa sillä tavalla kätevästi. Se irroittaa kyntensä vasta sitten, kun toi laskee päänsä alas... tai voi olla, että Prinsessa ei saa muuten kynsiään irti siitä. Nyt se ei oo hetkeen harrastanut koiran kuonossa roikkumista, kun Traineri on ilmeisesti tullut vähän varovaisemmaksi sen kanssa, minne työntää tuota pitkää ja suurta kuonoaan.  Trainerin kuonossa on kuitenkin muistona pari kunnollista taisteluhaavaa.

Terveisin

Otto

ammattikissa