Tädin eläintarhassa

Kuvat MM Pakkasin eilen pois muutamia vanhoja esineitä. Tämä iät ja ajat arkisena maljakkona ollut, saksasta tuotu kapine, näyttäisi olevan arvoltaan noin 790-800 €. (Nimenomaan saksalaisilla sivustoilla.) Tässä näyttää olevan pari pientä kolhua, koten nehän tunnetusti aina pudottavat kapineen hintaa hieman. No oma perikuntani saa tarkastella asiaa jossain vaiheessa. Luultavasti se päätyy kirppikselle euron pöytään.

Kuva MM Kesä jättää sydämelliset jäähyväisensä. Viimeiset lehdet ovat vielä sitkeästi puussa. Lumi sataa kohta. Jälleen yksi vuosi kohta takana.

Kuva MM   Käväisin koirien kanssa laavulla. Voi sitä iloa, kun ne pääsevät juoksemaan.   Liikennemerkki kertoi, että meillä ei ole tänne talvella asiaa, sillä koiria ei saa pitää vapaana ja antaa niiden juosta ladulla.    Ihan mielenkiinnolla mietin, miten tuolta voisi kävellä tuonne Fröötilän majalle. Kyltin mukaan 3,3 kilometriä vain. Voisin kokeilla nyt vapaajaksolla kävellä sinne ihan mielenkiinnosta.       

Kuva MM   Kävin eläinkaupassa ja ostin kaveruksille luita. Luut olivat niin suuria, että piti käydä sahaamassa  neljään osaan. No riittää pidempään.   Huomasin pihalla aamulla ketun. Se on ehkä haistanut, että autotallissa on herkkuja.       

Kuvat MM     Kävin kaupoolla ja ostin sitten uudet kumpparit. Kovin ovat vielä siistit.   Olin kahden vaiheilla. Keltaiset vai nämä fuksiat. Fuksia voitti. Väriä sadepäiviin. Edelliset olivat keltaiset, joten vähän vaihtelua.    

  Töissä keskusteltiin ulkomaalaisten kollegojen kanssa siitä, kuinka suomen kielen sanat rakentuvat. Yksi ihmetti sanaa varsinainen ja valinnainen. Hän kysyi mitä eroa sanoilla on, koska ne kuulostavat hänestä ihan samalta. Muistin tämän runon. Kävimme sen läpi, millaisia nainen-loppuisia sanoja voi olla. Tässä runossa on aika moninainen nainen mukana.   Eevakin oli muinainen, vaikk puuttuikin paita aivinainen, oli viehkeys hänellä ominainen, hänestä sinäkin johdannainen.   Nyt muoti on naisella moninainen, liekö tuo aika sovinnainen, onko se oikku vai satunnainen, kun hame on helmasta halkinainen .   On ylläsi koreus kaikkinainen, on soma ja sorja kudonnainen, on leninki kaulasta avonainen ja selästä aivan aukinainen.   Aivan ois asusi vaillinainen, pukusi peräti vajavainen jos siitä puuttuisi pujonnainen, hieno ja heleä punonnainen.   On kengissä ahtaus liikanainen, se naisille tuska on suoranainen, ...

Kuvat MM     Voi tätä riemua! Omenat! Tämä on jokin vanha syyslajike, joka kypsyy näin syyskuun loppupuolella/lokakuun alussa. Nimeä en tiedä, mutta erinomaisen mehukas ja hyvä omena. Lisäksi tämä on kooltaan todella suuri.    Olen tehnyt omenavoita jo aika monta satsia. Se on kätevää valmistaa, kun ei tarvitse olla kiinni kauhassa ihan koko ajan. Säilyy mainiosti pakkasessa tai jos on hyvät säilytystilat, niin myös huolellisesti käsitellyissä lasipurkeissa kellarissa.         

  Kuvat MM   Suomi-fiilistä.  Tällaisen kauneuden äärellä ei voi olla vihainen. Vai voiko? Ehkä voi. Monet ongelmistamme ovat todennäköisesti itse luotuoja. Ne ovat kokoaan suurempia ja kasvavat päässämme.   Pääseekö sellaisesta tunnelukosta ulos? Ei ainakaan syyttelemällä muita. Pysähtyminen, tunteen tarkasteleminen ja kysymys itselle: miksi minä reagoin näin?  

  Kuvat MM   Tämä puu on oikeastaan aika jännä. Siinä se kasvaa pienen nyppylän päällä. Siihen ei oikeastaan voi olla kiinnittämättä huomiota, sillä se on tuossa niin esillä. Yksin. Ylväästi. Sen oksat ovat hieman muotoutuneet lakeuksien tuulissa. Silti se on siinä. Vakaana ja varmana.   Se katselee lakeutta ja tien toisella puolella olevaa metsää. Ehkä tämä jotenkin korostaa sen yksinäistä kauneutta? 

  Kuvat MM   Illalla lähdin koirien kanssa ajeluille. Oli niin kiva auringonlasku, että oli melkein pakko vähän ajella peltoteillä.  Tämä avaruus. Se on niin mun sydämeni maisema. Olen sitä aiemminkin sanonut. Avaran taivaan alla.  

  Kuvat MM      Vauva Vesikoira onnea syntymäpäivänäsi. 2 wee koiranelämää.   Olet  raivostuttava ihana söpöliini ammattilainen herkkujen kerjäämisessä väsymätön juoksija taitava etsimään sieniä metsästysviettinen uimamaisteri kalastaja ilopilleri juonitteleva rapsutettava aina valmis uuteen seikkailuun Kiva kun asut juuri minun luonani ja viet minut lenkille Vanhemman Vesikoiran kanssa päivittäin.    

Kuvat MM     Kävimme tassukansalaisteni kanssa Kristiinankaupungissa vessareissulla. 😉 On muuten ihan kiva kaupunki. Siisti ja mikä yllätti sieltä löytyi kenkäkauppa ja kirjakauppa. Mitä muuta sitä ihminen tarvitseekaan?    

Kuvat MM   Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. On omiakin omppuja,mutta Vauva Vesikoira käy naapurin puutarhassa omppuvarkaissa. Vanhempi Vesikoira ei omenaa ota, vaikka selvästi sen tekikisi mieli. Se kuitenkin kyttää, koska Vauva hylkää omansa ja hävittää sen saman tien kohti ruoansulatusta.   Vauvalle kelpaavat myös päärynät. Ne ovat omassa puutarhassa.   

Kuvat MM  Tuulivoimaa.  Onko tuulivoima niin ympäristöystävällistä, kun meille on kerrottu? Niistä syntyy suuri määrä jätettä ja ilmeisesti niiden rakentamiskustannukset ovat aika korkeat.   Olen pohtinut myös paljon sitä, miksi nyt kaikki laitetaan ns. yhden kortin varaan eli sähköenergiaan. Se on aika haavoittuvaista. Me elämme maassa, jossa talvet ovat kylmiä. Huoltovarmuus on merkittävä asia.  

  Kuvat MM   Ostin taas näitä ihania rappusten sivustalla oleviin peltisiin kukkaruukkuihin. Piristää kummasti tällainen värikäs kukkaloisto.    

Kuvat MM   Ollaan tassukansalaisteni kanssa toistaiseksi metsässä mahdollisimman paljon. Luultavasti pidämme kaikki tästä hommasta aika paljon.         

  Kuvat MM     Metsässä hämärtyy nopeammin kuin aavalla.  Puut alkavat näyttää samanlaisilta. Suuntavaisto voi pyörähtää tällaisissa tilanteissa. Etenkin, jos on itselleen hieman tuntemattomammassa paikassa.   Vieressä kulkeva tie pitää suunnan selkeänä. Tuonne pitää mennä, jotta pääsee takaisin ihmisten ilmoille.    

Kuvat MM   Matkalla mökille on tätä ihanaa avaraa maisemaa. Tämä on niin ominta, sillä olen kasvanut pellonlaidalla.  Taivas ja maa. Ne yhdistyvät eteläpohjalaisessa maisemassa. Tilaa hengittää.    Vadelmia sain kerättyä lähes 10 litraa ja herukoita (eri värisiä) yhden sangollisen.  Vielä jäi kerättävää.  Vähän harmittaa, kun mökki jää niin vähälle huomiolle. Kaikkea ei vain ehdi. Kun muutin syntymäkotipaikkakunnalleni takaisin, oli tilanne erilainen. Äitini oli elossa ja asui omakotitalossa, josta ei suostunut muuttamaan pois, vaikka ei enää jaksanut sitä enää hoitaa.    Ajattelin muuttaa vähän lähemmmäs ja sainkin sitten töitäkin lähempää.   Neljä kuukautta myöhemmin kaikki olikin toisin. Vietimme hautajaisia joulukuun viimeinen päivä. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olisi vain kannattanut pitää oma asumus Vaasassa.  Kerrostalossa asuminen on sisäsiistimpää. En olisi voinut ottaa koiria...

Kuva MM Kuukauden luetuimmat heinäkuussa 2026 olivat seuraavat kymmenen kirjoitusta:   Pieni vauva vesikoira Olikohan nämä sun farkkus? Lääke autokuumeeseen on auto Koristeita Onnea Vanhempi Vesikoira 3 wee Farkut II, valmiit Uusi farkkuprojekti Crazy quilt -hame on valmis Sadepäivä Kattoremppaa arvottomassa kiinteistössä Kirjoittaja: MarMa  

  Kuvat MM   Kukassa vielä monen moista! Kuinka ne antavatkin energiaa väreillään ja kauneudellaan.    Jotenkin tuo keltainen  kurpitsankukka on niin upea. Runsas kukinta lupaa hyvää satoa. Tavoitteena on jälleen tehdä kurpitsa-sitruunahilloa. Oletko kokeillut? Se on ihan superhyvää.