Tädin eläintarhassa

Kuvat MM     Kävin kaupoolla ja ostin sitten uudet kumpparit. Kovin ovat vielä siistit.   Olin kahden vaiheilla. Keltaiset vai nämä fuksiat. Fuksia voitti. Väriä sadepäiviin. Edelliset olivat keltaiset, joten vähän vaihtelua.    

  Kuvat MM   Tämä puu on oikeastaan aika jännä. Siinä se kasvaa pienen nyppylän päällä. Siihen ei oikeastaan voi olla kiinnittämättä huomiota, sillä se on tuossa niin esillä. Yksin. Ylväästi. Sen oksat ovat hieman muotoutuneet lakeuksien tuulissa. Silti se on siinä. Vakaana ja varmana.   Se katselee lakeutta ja tien toisella puolella olevaa metsää. Ehkä tämä jotenkin korostaa sen yksinäistä kauneutta? 

Kuvat MM  Tuulivoimaa.  Onko tuulivoima niin ympäristöystävällistä, kun meille on kerrottu? Niistä syntyy suuri määrä jätettä ja ilmeisesti niiden rakentamiskustannukset ovat aika korkeat.   Olen pohtinut myös paljon sitä, miksi nyt kaikki laitetaan ns. yhden kortin varaan eli sähköenergiaan. Se on aika haavoittuvaista. Me elämme maassa, jossa talvet ovat kylmiä. Huoltovarmuus on merkittävä asia.  

Kuva MM Asioilla on tapana järjestyä, on ollut yksi ajatuksellinen punainen lanka elämässäni. Joskus yksi asia johtaa toiseen ja sitten kolmanteen. Asiat eivät aina ole suinkaan järjestyneet toivomallani tavalla läheskään aina, mutta ne ovat järjestyneet. Joskus järjestyminen on ollut juuri sellaista, mitä olen yrittänyt viimeiseen saakka välttää. Ne ovat menneet omaan suuntaansa. Se on ollut jokseenkin haastavaa. Aina yksi osa kerrallaan. Lopulta kaikki on muuttunut kuitenkin hyväksi.  Koska elämä yllättä joskus tavalla, jota ei ole uskoa todeksi. Kuitenkin kun asiat on nähnyt ja kokenut, on pakko uskoa ne todeksi. Tosin välillä itsenään nipistäen.  Viimeisin yllätys oli se, että päädyin uuteen työpaikkaan neljä vuotta sitten. Ja mikä parasta sen myötä sain palata juurilleni, vaikka toki olin jossain vaiheessa vannonut, että tänne en koskaan palaa. Tuppukylään. Juuret tulevat kuitenkin tärkeiksi, kun ikää tulee lisää ja sen myötä mistä on kotoisin merkitsee yllätt...

Kuvat MM Taisi tulla väistöliike vähän väärään suuntaan.

  Kuvat MM   Puuvaja, kuten oikeastaan kaikki muukin, on tosi heikossa hapessa tuolla toisella tontilla. Välillä turhauttaa, sillä tämä ei oikein tunnu etenevän mihinkään suuntaan. Tosiasiassa kaikki etenee. Hitaasti. Toisaalta miksi pitäisi kiirehtiä? Ehkä se ihmisen luonto on vaan sellainen.   Olen nyt päässyt siihen vaiheeseen, että olen saanut puuvajan pohjan siistittyä ja heitin kuormalavat siihen  maapohjan päälle. Kokko oli tässä hyvänä apuna, kun kärräsin kaikki risut ja kaarnat kokkoon.    Menneenä vuonna kaatunut mänty saa tuolla säilytyspaikan ennen kuin se lämmittää takkaa.       

  Kuvat MM   Länsiperinteisisiin kuuluvat mm. trullit ja pääsiäiskokko tai pääsiäisvalakia, niin kun Etelä-Pohjanmaalla tavataan sanoa.    Oma kokkoni oli joen rannalla. Otin tällä kerralla enemmän videoita. Jos kiinnostaa, niin pääset katsomaan  YouTubesta           Kokkoa kasattiin jo menneestä keväästä alkaen. Kaikki risut, joita ei viitsi ryhtyä polttamaan takassa keräsin tuota kokkoa varten. Sytykkeiksi otin puuliiterin pohjalta muutamia todella, todella vanhoja lautoja.  Onneksi sain apuvoimia vielä lauantaina kokon kasaamiseen. Tehtiin sytytyspaikat valmiiksi.          Tuo tuli kyllä roihahtaa todella nopeasti ja on kuumaa! Ei ole lasten hommaa, vaikka lapsilla näyttääkin olevan aina kivaa, kun ollaan kokolla.    Varauduimme ämpäreillä, jotka täytimme valmiiksi kokon reunoille ja pari kertaa jouduimme heittämään vettä, kun ruohikko alkoi iloisesti ottaa liekkiä.      ...

Kuvat MM  Tänään tulee vuosi, kun mä muutin tänne tädin luo. Täti haki mut äidin ja siskojen luota ja mä oli tosi, tosi vihainen koko matkan ajan. Kun tulimme kotiin sain heti ruokaa ja mut peiteltiin pahvilootaan yöksi. Sitä ennen tutustuin kissaan ja vanhempaan vesikoiraan. Mun harrastuksistani yksi mieluisin on munakotelojen rikkominen.  Vessareissuja ryhdyttiin opettelemaan heti. Mä en vaan oikein tykännyt,  kun alkoi tulla lunta. Vanhemman vesikoiran vieressä oli kivempi nukkua kuin pahvilootassa, joten jo toisena yönä hylkäsin pahvilootan. Mulle piti ommella takki. En tykännyt siitä ollenkaan. Me nukutaan nykyisinkin ihan vierekkäin.  Tässä on sieltä ihan alusta nämä kuvat. Mä olen kuulemma kova pomottamaan. Olin sitä ihan heti.  Takeista en tykkää,  vaikka täti haluaa niitä tehdä.  Nykyään tykkään juosta metsässä.  Osaan l...

Kuvat MM  Kuningatarkissa Ella Villa on astunut valtakuntaansa.  Se laittoi Hyväksytty-leimansa takkaan ja merkkasi sen. Pikku-Lauri on nyt sen omaisuutta.  Pikku-Lauria täytyy nyt ensiksi kuivatella neljän viikon ajan ennen kuin siihen voidaan tehdä tuli. Poltan tämän ajan leivinuunissa ja puuhellassa pientä tulta iltaisin, jotta kosteus poistuu ehkä hieman nopeammin.  Tuollaisen takan muuraukseen menee lähemmäs 100 litraa vettä. Jotenkin ei tule ajatelleeksi,  millainen juttu tuo onkaan.  Tykkäsin,  kun takasta tuli hieman korkeampi, koska tällaisessa vanhassa talossa huonekorkeus on yli kolme metriä, niin liian matala takka näyttää vähän hassulta. Takasta jätettiin pois kaikki ylimääräinen. Tykkään, että turhat koristeet eivät ole mukavia.