Tädin eläintarhassa

Kuvat MM   Matkalla mökille on tätä ihanaa avaraa maisemaa. Tämä on niin ominta, sillä olen kasvanut pellonlaidalla.  Taivas ja maa. Ne yhdistyvät eteläpohjalaisessa maisemassa. Tilaa hengittää.    Vadelmia sain kerättyä lähes 10 litraa ja herukoita (eri värisiä) yhden sangollisen.  Vielä jäi kerättävää.  Vähän harmittaa, kun mökki jää niin vähälle huomiolle. Kaikkea ei vain ehdi. Kun muutin syntymäkotipaikkakunnalleni takaisin, oli tilanne erilainen. Äitini oli elossa ja asui omakotitalossa, josta ei suostunut muuttamaan pois, vaikka ei enää jaksanut sitä enää hoitaa.    Ajattelin muuttaa vähän lähemmmäs ja sainkin sitten töitäkin lähempää.   Neljä kuukautta myöhemmin kaikki olikin toisin. Vietimme hautajaisia joulukuun viimeinen päivä. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olisi vain kannattanut pitää oma asumus Vaasassa.  Kerrostalossa asuminen on sisäsiistimpää. En olisi voinut ottaa koiria...

Kuva MM Asioilla on tapana järjestyä, on ollut yksi ajatuksellinen punainen lanka elämässäni. Joskus yksi asia johtaa toiseen ja sitten kolmanteen. Asiat eivät aina ole suinkaan järjestyneet toivomallani tavalla läheskään aina, mutta ne ovat järjestyneet. Joskus järjestyminen on ollut juuri sellaista, mitä olen yrittänyt viimeiseen saakka välttää. Ne ovat menneet omaan suuntaansa. Se on ollut jokseenkin haastavaa. Aina yksi osa kerrallaan. Lopulta kaikki on muuttunut kuitenkin hyväksi.  Koska elämä yllättä joskus tavalla, jota ei ole uskoa todeksi. Kuitenkin kun asiat on nähnyt ja kokenut, on pakko uskoa ne todeksi. Tosin välillä itsenään nipistäen.  Viimeisin yllätys oli se, että päädyin uuteen työpaikkaan neljä vuotta sitten. Ja mikä parasta sen myötä sain palata juurilleni, vaikka toki olin jossain vaiheessa vannonut, että tänne en koskaan palaa. Tuppukylään. Juuret tulevat kuitenkin tärkeiksi, kun ikää tulee lisää ja sen myötä mistä on kotoisin merkitsee yllätt...

  Kuvat MM   Länsiperinteisisiin kuuluvat mm. trullit ja pääsiäiskokko tai pääsiäisvalakia, niin kun Etelä-Pohjanmaalla tavataan sanoa.    Oma kokkoni oli joen rannalla. Otin tällä kerralla enemmän videoita. Jos kiinnostaa, niin pääset katsomaan  YouTubesta           Kokkoa kasattiin jo menneestä keväästä alkaen. Kaikki risut, joita ei viitsi ryhtyä polttamaan takassa keräsin tuota kokkoa varten. Sytykkeiksi otin puuliiterin pohjalta muutamia todella, todella vanhoja lautoja.  Onneksi sain apuvoimia vielä lauantaina kokon kasaamiseen. Tehtiin sytytyspaikat valmiiksi.          Tuo tuli kyllä roihahtaa todella nopeasti ja on kuumaa! Ei ole lasten hommaa, vaikka lapsilla näyttääkin olevan aina kivaa, kun ollaan kokolla.    Varauduimme ämpäreillä, jotka täytimme valmiiksi kokon reunoille ja pari kertaa jouduimme heittämään vettä, kun ruohikko alkoi iloisesti ottaa liekkiä.      ...

      Kuvat MM    Taas samasta kohdasta kuva ja jälleen auton ikkunasta otettu. Hämärä alkaa laskeutua päivä päivältä aikaisemmin. Jotenkin tämä syksyn  tummuus viehättää, mutta sitten tulee se marraskuu, kun pimeyttä ei jaksaisi yhtään enää.     

  Kuvat MM      Kirkon nurkilla. Sateessa. Jotenkin olin sellaisessa mielentilassa, että sadepisarat auton ikkunassa tuntuivat minusta kuin kyyneleiltä.  Ehkä se, että olin ajanut saaton kanssa palan matkaa herkisti mielen. Tästä kotikirkon kulmalta maailman ympyrät sulkeutuvat. Siitä ne ovat alkaneet ja sinne ne päättyvät.   Kun minut on kastettu, on nimeni sanottu kotikirkon jumalanpalveluksessa ja kun minut on saatettu viimeiselle matkalle, nimeni sanotaan kotikirkon jumalanpalveluksessa. Siinä kohtaa ympyrä on sulkeutunut. Kirkko seisoo paikoillaan ja sen seinien sisällä ihmiset kokevat iloa ja surua. Tätä me kutsumme elämäksi.           

Kuvat MM   Kotikirkon kulmilla. Tämä näkymä on meille tuttu. Tästä me lapualaiset ajamme todennäköisesti ohi myös viimeisellä matkallamme, jonka teemme, siinä kohtaa vaaka-asennossa.    Tuomiokirkon kellot soivat ja autosaattue kääntyy oikealle kirkon kohdalla. Kulkijat pysähtyvät kunnioittamaan saattuetta. Se on aina yhtä koskettavaa. Saatto. Siihen osallistuu koko kylä, jotka ovat liikenteessä saaton aikaan..   Edelleen myös nuoret noudattavat tätä hienoa perinnettä. Mopopojat pysäyttävät kulkupelinsä ja jotkut ottavat kypärän pois päästä.     Eilen oli saatto. Satoi. Autoletka liikkui hitaasti kohti Simpsiön hautausmaata. Me, jotka emme kuuluneet läheisiin, pysähdyimme. Toivotimme hiljaa hyvää matkaa toispuoleisiin.      Pidetään huolta tavoista niin tavat pitävät huolen meistä.     

  Kuvat MM     Näitä peltoja on tullut kuvattua useamman kerran. Yleensä aina,  kun on mahdollisuus olla pelkääjän paikalla, niin nappaan muutaman kuvan.     Tästä tuli oikeastaan aika kiva. Yleensä ikkunassa on kuusi ruutua. Tässä yhdeksän. On tavallista suurempi tönö.    Vilja on jo puitu. Äsken pellot olivat ruskeita ja sitten niissä oli pieni hento vihreä sävy, kun kylvö tuotti tulosta. Nyt sato on korjattu. Aina jotenkin yhtä ihmeellistä. Ihana vastapuidun viljan tuoksu leijuu lakeuksien yllä!  

Kuvat MM  Nämä ovat jälleen auton ikkunan läpi otettuja kuvia. Kävin toisella tontilla illalla.  Vauvan evakko taitaa vielä jatkua. Oli nimittäin tämä poika sen verran vielä innostunut. Lakeuden yllä alkoi leijua pieni sumu. Pitäisi oikeastaan aktivoitua ja ottaa järjestelmäkamera messiin ja poistua autosta oikein kuvaamaan.  Ja kuinka nopeasti tuo aurinko sitten laskeekin! Muutama minuutti ja sitten se on jo kadonnut horisonttiin.